sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Klassikkohaaste II, Havukka-ahon ajattelija


Mikä ihmeen klassikkohaaste?

"Kaihertaako lukematon klassikko? Kaikki ovat SEN lukeneet paitsi minä? Kalvavan sivistysaukon pääset täyttämään vertaistuen voimin." Lue lisää täältä.

Minulla on ollut sivistyksessäni Veikko Huovisen mentävä aukko. Vaan eipä ole enää!

Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija
Wsoy, 1952 (minulla vuoden 1974 painos)
S. 240
Kirjan kansi: Urpo Huhtanen

Olen pitkään halunnut lukea Havukka-ahon ajattelijan, mutta en ole saanut aikaiseksi. En, vaikka appiukko osti kirjan minulle jo useita vuosia sitten, kun Huovisesta sattumoisin tuli puhetta. Mikä mukava yllätys.

Oletin tuolloin lukevani kirjan ensi tilassa, mutta luinkin sen vasta nyt "perätilassa" (anteeksi huono huumorini). Kuvat toki katsoin: minulla on nimittäin vuonna 1974 julkaistu Urpo Huhtasen kuvittama laitos.

Havukka-ahon (paikan nimi) ajattelija on nimeltään Konsta Pylkkänen (metsä/kirvesmies), joka tekee filosofisia havaintoja lähes mistä ja mitä tahansa kohdatessaan: pelkästään mittarimadon näkeminen voi laukaista Konstan sisäisen keittiöfilosofin. Ajatukset pyörivät omassa päässä ja mielellään niitä kertoisi muillekin. Ajatella näet täytyy ja siihen toimeen on varattava oma aikansa. Asiat on saatava (ajatuksen tasolla, jos ei muuten) järjestykseen.

Kun he  muistelivat Pylkkäsen esittämiä kysymyksiä, niin heidän oli tunnustettava, että pienempiäkin asioita voisi kysellä lohenonkijoilta. (S. 101)

Juonta tässä kirjassa on vain nimeksi: suuri ajattelijamme päätyy kahden "Helsingin herran" apulaiseksi luontoa tutkimaan. Apumiehen tehtäviin kuuluu muun muassa linnunpoikasten ampuminen tutkimuksia varten ja leirimuonan vääntäminen Helsingin maistereille.  Konsta hoitaa työnsä kunniakkaasti ja esittelee ajatuksiaan siinä sivussa.

Konstan menneisyydessä on useamman vuoden mentävä salaperäinen aukko, jota monet ovat arvuutelleet ja arvuuttelevat. Kullakin on tuosta ajasta omanlaisensa käsitys eikä Konsta ota siihen juuri kantaa. Antaa muiden ajatella, mitä ajattelevat.

Onko noissa "Kateissaolon vuosissa" sitten mitään hekumaa ja taikaa niin kuin moni olettaa? Se jää hieman epäselväksi, koska Konsta on kova valehtelemaan. Tai ainakin kiertämään totuutta. Luonteeltaan Konsta vaikuttaa muutenkin olevan melko mahtipontinen ja itsetietoinen. Sellainen harmiton liioittelija, joka kaipaa yleisöä mietteilleen.

Viina maistuu, miksipä ei. En kylläkään halua korostaa tuota viinan litkimistä minään suomalaiskansallisena piirteenä, sillä kyllä se viina on maistunut (ja maistuu) muissakin maissa ja kulttuureissa. Miljööt vain ovat hieman erilaiset. Kärjistäen: muualla ryypätään juottoloissa, Konsta vetää kännit luonnonhelmassa. 

Havukka-ahon ajattelija lienee mainio aikalaisromaani. Ainakin ajankuvaus (vaikken tuolloin vielä ollutkaan syntynyt saati koskaan edes asunut Kainuussa tai muualla Pohjois-Suomessa) vaikuttaa autenttiselta ja uskottavalta. Luonto tulee niin läsnä, että tuli nostalginen olo.

Kaipaan Suomen kesiä ja havuntuoksua. Kaipaan telttailua saaressa (kaupunkilaisuudestani huolimatta olen viettänyt suurimman osan lapsuus- ja varhaisnuoruuskesistäni maaseudulla), navetan tuoksua, heinätöitä, lehmiä, veneilyä, uimista (tosin nykyään pelkään uimista järvessä eli en ui).

Parasta tässä kirjassa on ehdottomasti kieli. Tähän maailmanaikaan Konstan tarjoilemat ajatukset näyttäytyvät varsin yksinkertaisina ja naiiveina, mutta kirjan kieli on herkullinen ja rikas, vanha. Siitä revin riemua koko romaanin ajan.

Konsta sylkäisi lattialle. Penkin alta käveli esiin sairas russakka. Konsta Pylkkänen sylki uudestaan koettaen saada sattumaan russakkaan. Hän innostui, keskittyi, ja valkoiset hampaat välähtelivät huvista ja kiinnostuksesta.

Mutta Havukan Iita ei ymmärtänyt Konstan urheilua. Hän huusi kiukkuisesti:
- Juuttaan räkäkirnu, ukonröhlä! Elä syle enää kertaakaan minun lattialleni tai lähet justiinsa tästä talosta. Minunko se pitäisi joka päivä luututa sinun räkälammikkosi lattioilta. Siinä on kanssa minulla muuan kotka, töpehtii päivät pitkät permannolle.

~~~


Täältä löytyy linkit muiden klassikkohaasteeseen osallistuvien blogeihin. Kiitos Tuijalle emännöinnistä! Tämä on tosiaan jo toinen järjestetty haaste ja lisää on tulossa. Jos et siis nyt ehtinyt mukaan, niin ei tämä tähän pääty. Kolmannen klassikkohaasteen deadline on 31.7.2016. Ei muuta kuin klassikkoa valitsemaan!

Ajattelin itsekin jatkaa mukana, koska klassikon mentäviä aukkoja piisaa sivistyksessäni edelleen. Tuskinpa olisin tätäkään saanut luetuksi ilman haastetta eli taputan tässä itseäni olalle ja skoolaan punkulla, kippis!

(Tämä postaus on kirjoitettu 30.1. kello: 16.30 ja olen ajastanut sen huomiselle eli sunnuntaille 31.1. kello 6.00)

20 kommenttia:

  1. Luin tämän vuosia sitten ja vieläkin mieleen tulee, että lukemisesta jäi hykerryttävä olo. Pitäisikin verestää muistoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tämä tosiaan jätti sellainen mukavan ja leppoisan jälkimaun. Hyvän mielen kirjana tätä pitäisin myös. :)

      Poista
  2. Itse en pitänyt tästä teoksesta, mutta nyt muutama vuosi lukemisen jälkeen olen alkanut ymmärtää paremmin tämän teoksen arvon. Katsoin hiljattain dvd:n Konstan Pylkkerö, jossa on 6 osaa Konstan vaiheista, ja se lopullisesti avasi minulle tätä Havukka-ahon ajattelijaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelisin, että meillä on katsottu telkkarista tuota Konstan Pylkkerö -sarjaa. Olen tosin itse ollut niin nuori, etten siitä paljon muista, mutta nimi Konstan Pylkkerö on sieltä asti jäänyt päähäni. Muistelen hihitelleeni sille pienenä, koska se oli vissiin sitten lapsen mielestä huvittava nimi. :D

      Poista
  3. Minullakin on tämä lukematta, vaikka mieheni on useampaan kertaan suositellut tätä minulle. :) En ole vielä innostunut kokeilemaan, mutta juttusi jälkeen aloin sentään harkita... ehkä tämä sopisi minulle kesällä luettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä muuten olisi oivallinen kesäkirja eli suosittelen vaikka laiturinnokassa luettavaksi, kun kesätuuli kutittelee varpaita. Ehdottomasti sanon, että tämä on lukemisen arvoinen. Minä odotin jotain syvällisempää mietettä ja sanomaa, mutta sellaista en löytänyt ja siksi hieman petyin ja harmistuin.

      Poista
  4. Uskon, että kirjassa on parasta mehevä suomen kieli ja aito ja rehellinen suomalaiskansallinen junttimeininki. Olen nähnyt Huovista telkkarista. Muistan Lyhyet erikoiset, pohjana Huovisen novellit. Tummanpuhuva huumori vetosi. Nythän Huovinen suorastaan inspaa. Kiitos tästä! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, olen taipuvainen uskomaan, että "junttimeininkiä" on muuallakin. Ei tietenkään suomalaista, mutta vastaavaa kyllä. :D

      Hieman googlettelin ja havaitsin, että Konstan Pylkkeröä on mahdollista katsoa YouTubesta. Pakko jossain vaiheessa katsastaa!

      Poista
  5. Tämä(kin) on niitä kirjoja, joihin pitäisi palata. Taitaa tosin olla myös yksi niistä erittäin harvoista, jotka olen lukenut jo useammin kuin kerran. Nautinnollisen leppoisa tahti ja kaunis tunnelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelmakirjana tämä on kyllä jopa nostalginen, vaikken tuohon aikaaan ollutkaan elossa. Luonto ja aika tulevat kuitenkin niin aidosti läsnä, että ne voi lukijakin aistia. Saatanpa lukea tämän itsekin joskus uudemman kerran.

      Poista
  6. Olen aivan samaa mieltä kanssasi: parasta on kirjan kieli. Tämähän on Huovisen esikoisteos ja valitettavasti hän ei myöhemmin enää päässyt samalle tasolle (sanoo muutaman muun Huovisen lukenut).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieli on kyllä ihan omaa luokkaansa: nautinnollista ja eloisaa luettavaa. Huovisen muista teoksista minua kiinnostaa Rasvamaksa. Hiplasin sitä viime kesänä divarissa, mutta jätin hyllyyn. Nyt ehkä vähän kaduttaa.

      Poista
  7. Kiitos kiitoksista ja nostan täältä virtuaalimaljan mielenkiintoisille klassikkolukukokemuksille! Huovista olen aikoja sitten, mielikuva on sellaisesta juohevasta perusproosasta. Sillekin on paikkansa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä ilo lukea näitä klassikkopostauksia, vaikka samalla on saanutkin huomata, kuinka paljon niitä aukkoja vielä onkaan paikattavana. :D Vaan eipä haittaa, onneksi tämä haastee jatkuu!

      Minä voisin ihan vain Huovisen rapsakan kielen takia kokeilla jotain muitakin hänen romaanejaan.

      Poista
  8. Minä pidin tästä, hortoilevasta korpifilosofoinnista ja leppoisasti etenevästä tarinasta, sekä siitä että siinä kuvataan niin aikuisia ystävyyksiä ja kaveruuksia kuin sitä että akatemiasta näkyy muutakin puolta kuin että istutaan ranskalaisen symbolismin luennolla pohtimassa kuka on kenenkin kanssa (en siis myöskään määrittelisi tätä miksikään junttimeiningiksi).
    Ja kielestä tietty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio tuo akateemisen maailmaan näyttäminen erilaisessa miljöössä. Toisaalta maisterit istuvat melko mutkattomasti Huovisen maalaamaan maisemaan, ettei oikein edes tule ajatelleeksi eroa. Jos jollain tässä kirjassa ennakkoluuloja oli, niin mielestäni nimenomaan Konstalla.

      Meillä liikuttiin lapsuudessa ja nuoruudessa melko mutkattomasti kaupunkilaiselämän ja luonnon välillä, joten siinä mielessä olen kasvanut tynnyrissä: en siis osaa (tai edes jaksa) tehdä vastakkainasettelua ns. maalaisten ja kaupunkilaisten kesken. :)

      Poista
  9. Tämä on upea klassikko! Ja kieli on autenttista, kyllä. Huovinenhan on itse peruskainuulainen, joka eli koko elämänsä sinisten vaarojen Sotkamossa.

    Tästä on tehty myös muutaman vuoden takainen elokuva Havukka-ahon ajattelija, jossa Kai Lehtinen tekee hyvän roolin Konsta Pylkkäsenä. Hän saa Konstan hahmoon myös surumielisyyttä, mikä ei ensin rooliin valitulla Pirkka-Pekka Peteliuksella ehkä olisi niin onnistunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Huovisen muutkin romaanit näyttävät pikaisen tutkailun perusteella sijoittuvan jonnekin Kainuun suunnalle. Kielen autenttisuutta en epäile lainkaan, lähinnä mietin ajan kuvauksen autenttisuutta (johon kyllä uskon myös, mutta piti ehkäillä siltä varalta, että olenkin harhaluuloinen). :D

      Kirjassakin muuten välittyy Konstan ajoittainen apeus ja melankolia, mutta hän pyrkii lakaisemaan ne maton alle. Käväisi mielessäni, ettei hän ole ihan tyytyväinen elämäänsä, ainakin kaipaa siihen jotain.

      Poista
  10. Huovinen on kielenkäyttäjänä yksi suosikeistani ja esikuvistani, Aino Kallaksen rinnalla. Havukka-ahon ajattelija on hieno kirja, mutta vielä enemmän olen nauttinut esimerkiksi Hamsterista, ja Huovisen novelleista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä laitella tuo Hamsteri korvan taakse. Ihan kielen takia voisin lukea lisää Huovista ja muutenkin uteloittaa, miksi juuri tämä on noussut ylitse muiden. Haluan kokeilla olenko samaa mieltä. :)

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.