Joskus luettavan kirjan valintaan voi vaikuttaa mitä kummallisemmat syyt. Kirja, jonka juuri luin, päätyi luettavakseni melkoisen sattumusketjun kautta.
Minulla on omat rutiinini kirjastossa. Tutkailen aina ensin ns. esittelystandit, joihin kirjaston henkilökunta on koonnut kirjoja otsikoiden alle. Vakio-otsikkoja on "quick choice", muut vaihtelevat.
Nyt oli vaihtuvana teemana mm. Etelä-Amerikka (josta olen hävyttömän huonosti lukenut kirjallisuutta: minullahan on meneillään tämä maailmanvalloitusikuisuusprojekti): kirjoja oli laidasta laitaan faktasta fiktioon.
Räpläsin minulle ennestään tuntemattoman Gabriel García Márquezin romaania Of Love and Other Demons. Kirjan väliin oli unohtunut kirjanmerkki (oletan, että kys. kuvaa on käytetty kirjanmerkkinä).
Kirjanmerkki kutitti silmääni ja innostuin siitä. En kehdannut "pölliä" sitä kirjan välistä, joten lainasin kirjan saadakseni sen. Ihailin kotona merkkiä ja aloin lukea kirjaa. Kannattiko?
Del amor y otros demonios, 1994
Penguin Books, 1996
S. 160
Espanjasta kääntänyt Edith Grossman
Nyt on sellainen kirja, jossa ei pahemmin tolkun ihmisiä ole muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Kuitenkin aikakauden ja ympäristön huomioon ottaen kaikki taitavat olla ihan normaaleja. Niin häilyvät ovat rajat hulluuden. Ja normaalin. Minkä tahansa.
Kummalla puolella seisot. Vaiko oikea jalka viivan toisella ja vasen toisella puolella? Ja lopulta, onko sillä mitään merkitystä?
Crazy people are not crazy if one accepts their reasoning.
Sierva María on kakstisoitavuotias tyttönen, joka on saanut elää elämäänsä melko rauhassa vanhempiensa hylkäämänä. Äiti vihaa tytärtään eikä markiisi-isääkään kiinnosta Sierva Marían elämä. Tyttö eleleekin lähinnä orjien keskuudessa, omaksuu heidän tapansa.
Kunnes eräänä markkinasunnuntaina vesikauhuinen koira näykkäisee neljää ihmistä: eräs niistä on Sierva María. Muille käy huonosti, mutta nuori tyttö ei osoita merkkiäkään sairastumisesta. Sitä pidetään aluksi hyvänä asiana, kunnes aletaan epäillä että demonit ovat vallanneet tytön. Hänet täytyy parantaa, henget täytyy manata hänestä ulos.
Mutta missä määrin kyse on lopulta erilaisuudesta, missä määrin mahdollisista demoneista. Hoitoja määrätään, mutta niiden myötä tytön kunto vain heikkenee - sekä fyysinen että psyykkinen.
Varsin erikoinen kirja tämä: tavallaan helppo, mutta fantastisen erilainen. Pidin kirjan tummasta ja rapistuneesta miljööstä, joka hehkuu kuumuudessa kuin markiisi riippumatossaan siestan aikana. Tätä kirjaa ei voi selittää, se pitää itse kokea.
En tähän kirjaan rakastunut, mutta ihastuin kyllä. Kannatti lukea saadakseen tuon ihanan kirjanmerkin. Saatanpa lukea lisääkin kirjallisuutta Gabriel García Márquezilta.
Ps. Rakkauskammoiset huomio: ei kannata säikähtää kirjan nimeä - tämä ei ole mikään love story, vaikka epätodennäköinen rakkaus tässä puhkeaakin!
Tätä kirjaa ei pikaisten tutkimusteni perusteella ole suomennettu, mutta muutamia muita Márquezin kirjoja on. Miltäs kuulostaisi esimerkiksi Muistojeni ilottomat huorat tai Elää kertoakseen? Onko tullut luettua?
Edit. 26.3.2015 klo. 10.33: Mymskä oikaisi minua kommenttilaatikossa ja kertoi, että kirja on suomennettu nimellä Rakkaudesta ja muista riivaajista. Eli puhuin läpiä päähäni, ettei muka olisi suomennettu.
 |
| Tänne merkki minut johdatti. |
Piti rynniä kirjahyllylle tarkistamaan: on suomennettu nimellä Rakkaudesta ja muista riivajista :)
VastaaPoistaOlen lukenut tämän joskus hirveän kauan sitten, ja muistaakseni tykkäsin silloin kovastikin. Täytyykin ottaa uudestaan luettavaksi!
Ohoo, hyvä kun oikaisit! Korjaan tiedon postaukseeni. Minä vain pikaisesti googlettelin, mutten löytänyt viitteitä juuri tästä kirjasta, niin päätin omavaltaisesti, ettei sitä ole suomennettu. :D Mutta hyvä, kun korjasit! Ja jos luet tämän uusintana, niin kiinnostaa mielipiteesi kovasti!
PoistaEn ihmetteli että lankesit ensin kirjamerkkiin: komea ja surrealistinen poseeraus!
VastaaPoistaOn kyllä todella upea merkki, ihailen sitä vieläkin päivittäin! Kannatti ihan sen takia tutustua minulle ennestään tuntemattomaan kirjailijaan. :)
PoistaOnpa kyllä hieno kirjanmerkki! Kirjojen välistä on ihana löytää kirjanmerkkejä, sitä jää pohtimaan että mistä ja miksi edellinen omistaja on sen hankkinut. Niillä on aina ihan oma arvonsa. :) Minä luin alkuvuodesta Sadan vuoden yksinäisyyden, josta kyllä pidin.
VastaaPoistaMinustakin on jännä miettiä, millainen ehkä edellinen lukija on. Monesti kirjaston kirjojen välistä olen löytänyt juna- ja bussilippuja. Tämä merkki tosiaan hyppäsi silmilleni kirkkaiden väriensä ja runsaiden yksityiskohtiensa takia. Sitä ei vain voinut ohittaa. :)
PoistaJahas, se Sadan vuoden yksinäisyys on Marquezin kirjoittama. Sehän on toki tuttu minullekin - tosin vain nimenä, en ole sitä lukenut. Voisikin jossain vaiheessa lukea.
Kirjanmerkki on kyllä hieno!
VastaaPoistaLuin nuorena Marquezia ("Sadan vuoden yksinäisyys" tottakai ja "Rakkautta koleran aikaan" sekä "Ihmisen ääni" kirjat ainakin luin), pidin hänen tyylistään mutta en enää jaksa tuommoista. Omasta hyllystä löytyi esim. "Uutinen ihmisryöstöstä" joka on juuri lähdössä kirjaston löytöhyllyyn kierrätykseen. Mitään muistikuvia ei ole ko. kirjasta:)
No nyt kun mainitstit nuo kirjojen nimet, niin tuttuja ovat. Eli kirjoista olen kuullut, mutta kirjailijan nimi ei ole jäänyt päähäni. Eli ei tämä sitten niin uppo outo olekaan, vaikka en ole häneltä toistaiseksi muuta lukenut. :)
PoistaPisti nyt silmään nuo A.S.Byattin kehusanat kirjan kannessa. Minussa A.S. Byatt itse herättää tunteen, että kyseessä on jotakin vaikeaa ja vaivalloista, suurimmalle osalle lukijoista tai oikeastaan melkein kaikille muille kuin Byattille itselleen liian vaikeaa, hienoa ja syväkorkealentoista. Kerran nimittäin tartuin Byattin Ragnarökiin. Sen lukeminen loppui hyvin nopeasti ja tuli suuri kynnys kokeilla mitään muutakaan Byattilta.
VastaaPoistaMutta se, miten tätä teosta kuvaat saa minut muistamaan, että on kovin pitkä aika siitä, kun viimeksi olen treffannut Marquesin kanssa. Muutama päivä sitten oli Hesarissa, että jos haluaa ymmärtää Venäjää (Putinia) kannattaa lukea Marquesin Patriarkan syksy. Ajatus jäi mieleeni polttelemaan ja nyt muistinkin, että on pitänyt tarkistaa, onko minulla tuo teos kirjahyllyssäni.
En ole lukenut Byattilta mitään, vaikka kirjailija on jälleen kerran toki nimenä tuttu. Ei siis ole kokemusta siitä, mitä ja miten hän kirjoittaa. Minulle ei ole koskaan syntynyt tunnetta, että pitää häntä lukea. En tiedä miksi - tai jos tiedän, en muista. Mutta ainakin nyt vahvistui tunne, että ei minulle Byattia (haluan edes suunnilleen ymmärtää lukemani). :D
PoistaTätä Marquesin kirjaa en kokenut vaikeaksi. Kirjassa on tyylikkäitä virkkeitä, jotka ihastuttivat minua (tosin jouduin pitkästä aikaa turvautumaan muutaman kerran sanakirjaan: sen verran rikasta on kieli). Juontakaan en kokenut vaikeaksi. Korkealentoista, kyllä, mutta yllättävän ymmärrettävää, kunhan on valmis venyttämään todellisuuden rajoja. Tai ehkä ymmärsin koko kirjan "väärin" (mikäli se on edes mahdollista: lukija rakentaa kirjan ns. uudelleen) :D
Täälläpä on tullut esille paljon Marquezin kirjoja. Aloin nyt innostua ihan eri tavalla tästä kirjailijasta eli ehdottomasti pitää lukea häntä lisää!
Samaa mietin kuin Omppu, tuota Hesarin vinkkiä. Sadan vuoden yksinäisyys oli nuoruuden yksi ravistelevimpia kirjoja, jonka avulla tutustuin maagiseen realismiin. Tärkeä siis. Muuten Marquesia on tullut luettua surkean vähän.
VastaaPoistaMinen tajua, miten en ole voinut muistaa että juuri tämä kirjailija on sen Sadan vuoden yksinäisuuden kirjoittaja. Kirja kun on nimeltä kuitenkin tuttua tutumpi. :D Silti tuntui kun olisin kuullut tämän kirjailijan nimen ensimmäisen kerran vasta kirjastossa. Noh, parempi nyt kuin ei koskaan.
PoistaJuu, kiinnostaa :)
VastaaPoistaOli ihan kiinnostava, juu! :)
PoistaUpea kirjanmerkki eikä kirjakaan vaikuta yhtään hassummalta!
VastaaPoistaSiitä tuli lempimerkkini heti. :) Ja kirjakin tosiaan oli ihan jees eli kannatti lukea!
Poista