Tuli vahinkotauko, koska en ole joutanut lueksia. On kyllä kova ikävä lukemista, mutta olen iltaisin niin väsynyt etten ehdi usein montakaan sivua lukea, kun kuolema (eli uni) korjaa.
Jonkin verran olen lukenut päivällä patikoiden lomassa (olen päivät remonttievakossa vuorilla), mutta aika vähäistä on sekin ollut: tulee liikkumisesta niin massiiviset adrenaliinivyöryt, etten saa itseäni pysymään paikallaan, vaikka olisin kuinka raato jo.
Mutta luettuun kirjaan, joka on
Lola Jaye: The Attic Child
Macmillan, 2022
s. 480
1900-luvun alussa mahdollisesti silloisen Kongon (nyk. Zaire) alueella varttuu pieni Dikembe. Isä ja veljet käyvät töissä, mutta Dikemben katsotaan olevan vielä liian nuori, joten hän viettää päivät äitinsä kanssa. Elämä tuntuu olevan hyvä.
Ympärillä kuitenkin leijuu sekasorron ja muunkin sorron uhka ja todellisuus. Dikemben ollessa 11-vuotias hänet lähetetään englantilaisen tutkimusmatkailijan Sir Richard Babbingtonin matkaan. Perheensä ja kotinsa menettävä Dikembe menettää myös nimensä: hänestä tulee Celestine. Ja Sir Babbingtonin omaisuutta.
Dikemben tarina on sydäntäraastava ja nuoren pojan hämmennys ja epätietoisuus omasta tilanteestaan tulee iholle asti. Koti-ikävä kalvaa, mutta vuosien kuluessa hiipuu toivo kotiinpaluusta.
Käänteet eivät elämästä lopu ja valitettavasti Dikemben elämässä tapahtuva käänne ei ole parempaan. Yhtäkkiä Dikemben maailma kutistuu ullakolle, josta ei ole asiaa ulos paitsi kodin askareita käskettäessä hoitamaan.
Vuosikymmeniä myöhemmin samaisessa ullakkohuoneessa eristyksestä kärsii orvoksi jäänyt Lowra.
Sivuliepeestä:
1974: Lowra, a young orphan girl born into wealth and privilege whose fortunes have now changed, finds herself trapped in the same attic. Searching for a ray of light in the darkness of the attic, Lowra finds under the floorboards an old-fashioned pen, a porcelain doll, a beaded necklace, and a message carved on the wall, written in an unidentifiable language. Providing comfort for her when all hope is lost, these clues will lead her to uncover the secrets of the attic.
Kuten arvata saattaa Dikemben ja Lowran tarinat kietoutuvat mutkien kautta toisiinsa. En halua kertoa juonesta enempää, koska… hmm, lukekaa itse kirjanne. Tämä ei ole spoileriblogi.
Lola Jaye kirjoittaa kauniisti ja koskettavasti olematta imelä. Hän tuo esille rasismin eri piirteitä aina kolonialismin ajoilta kirjan nykyaikaan. Muita teemoja ovat muun muassa identiteetin rakentuminen ja oman paikan löytäminen maailmassa.
Pidin todella paljon tästä kirjasta ja oikein itkukin tirahti kirjan loppupuolella. Kiehtova historiallinen romaani painavista aiheista! The Attic Chid pääsee suosikki-kategoriaani.
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 29. Kirjassa on minä-kertoja.
 |
| Salainen lukukeitaani. |
Vaikuttaapa kiinnostavalta kirjalta!
VastaaPoistaTämä on, luulen ja itse asiassa olen melko varma, että tykkäisit! Rohkenen suositella, jos satut saamaan käsiisi. :)
PoistaOnneksi nykyään on päässyt esille myös afrikkalaisia tarinoita ja kirjailijoita. Kuulostaa kiinnostavalta kirjalta.
VastaaPoistaLola Jaye on britti, syntynyt ja varttunut Lontoossa. Hän on asunut kyllä Nigeriassa ja Jenkeissä. Briteissä on paljon tummaihoisia kirjailijoita, mutta ihonväri ei tarkoita että he ovat afrikkalaisia.
PoistaThe Attic Childin tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Britteihin. Ainoastaan kirjan alussa ollaan jossain päin Afrikkaa (ehkä silloisen Kongon alueella), kun Dikemben lapsuutta ja perhettä kuvataan ennen kuin hänet viedään Englantiin. On kyllä todella kiinnostava kirja, olisi mahtavaa jos se suomennettaisiin!
Mainio avaus teoksesta, joka vaikuttaa mielenkiintoiselta ja jää kohdallani odottamaan ruostuneen englanninkielen taidon johdosta suomennosta, kiitos vinkistäsi!
VastaaPoistaLukukeitaasi on mielettömän upea silmäähivelevine maisemineen:)
Epäilen, ettei suomennosta koskaan tule. :D Tosin olen monien kirjojen kohdalla ollut epäileväinen ennenkin ja sitten onkin tapahtunut iloinen ylläri. Mutta tämä ei ole täälläkään erityisen hypetetty ja markkinoitu kirja, jollaiset yleensä herkemmin käännetään.
PoistaAfrikkalaista kirjallisuutta pitäisi kyllä lukea enemmän. Ne kirjat, ja tätä samaa aihepiiriä tavalla tai toisella käsittelevät teokset, joita olen lukenut, ovat olleet sellaisia, että pidän kovasti. Toki suomennetuissa kirjoissa tulee jo vastaan se ongelma, että kovin vähän suomennetaan.
VastaaPoistaTämähän ei ole afrikkalaista kirjallisuutta, vaan brittiläistä. Itsekin olen kyllä tykännyt kovasti näistä aihepiireistä.
PoistaErityisesti Nigeriasta tulee enkunkielisille markkinoille aika paljon kirjallisuutta ja siitä olen iloinen.
Afrikkalaista historiaa valottavaa kirjallisuutta pitäisi kyllä lukea enemmän. Varjokuningas itse asiassa odotteleekin hyllyssä, ja tämä vaikuttaa hyvin kiinnostavalta.
VastaaPoistaMinulla Varjokuningas (enkuksi) roikkuu lukulistalla, mutta vielä en ole saanut siihen tartuttua. Mahtavaa, että se on suomennettu.
PoistaVaikuttaapa mielenkiintoiselta tarinalta - toivottavasti suomennettaisiin! Toki voisin lukea englanniksikin, mutta jotenkin olen mieltynyt lukemaan kaunokirjallisuuden äidinkielellä :)
VastaaPoistaEn ole järin toiveikas suomennoksen suhteen, koska kirja ei ole erityisen hypetetty täälläkään: hyptetyt ja suurella kohinalla markkinoidut päätyvät yleensä käännettäväksi. Mutta toivottavasti olen väärässä :D
PoistaItse lukisin mielelläni enemmän kirjallisuutta suomeksi (ja nimenomaan suomalaista kirjallisuutta), mutta sijaintini takia ei ole mahdollista (koska en jaksa lukea ekirjoja). Toisaalta on syntynyt myös kynnys lukea Suomeksi näiden yli kymmenen vuoden aikana.
Kiinnostavaa! Lukuaikapalveluni tarjoaa tämän äänikirjana kahden lukijan kertomana. Odotan tältä viihtymisen lisäksi tietoa ja uusia näkökulmia.
VastaaPoistaMinna /KBC
Kahden lukijan kertomana kirja varmasti toimii mainiosti kuunneltunakin. Lisäksi romaanin tyyli on varsin selkeä eli sopii mielestäni muutenkin kuunneltavaksi. Itsehän en kirjoja kuuntele, mutta voisin kuvitella että kuunnellessa selkeys on etu.
PoistaOlisi kiva kuulla, mitä pidit tästä sitten, kun sen kuuntelet!
Kuulostaa kyllä niin lupaavalta, että laitoin niteen tulemaan omaan kirjastoon, kun oli vapaanakin 🙂 Mulla onkin pitkästä aikaa meneillään englanninkielinen lukukirja, sitä kuvailtiin Celeste Ng:n tyyliseksi niin tartuin siihen. Mary Beth Keane: Ask Again, Yes. Mulla on kyllä hyllyssä odottamassa yksi Afrikkaan osittain sijoittuva, Hafsa Zayyanin We Are All Birds of Uganda. Nyt aloin miettiä tuliko siihen sinulta vinkki?
VastaaPoistaOi, onpa kiva kuulla – toivottavasti tykkäät!
PoistaEn ole lukenut Hafsan kirjaa, mutta on kyllä lukulistallani eli minulta ei ole nyt vinkki tullut :D