Elämää ja kuolemaa Ville Rosessa

“No one will ever love you more than you love your pain.” (s. 154)

Edwidge Danticat: Claire of the Sea Light
Quercus, 2013
s. 240

 

Kirjan sivuliepeestä:

Ville Rose clings to the Haitian shore, held between the arms of mountain and sea. It is a town of poor fishermen, rising business classes and a fringe of gangland slums – where the ocean is both giver of life and most feared abductor.

Claire Limyè Lamnè is born the night her mother dies. Named for the light of the sea, she is brought up by her father, who longs to give her a better life. At last, on the night of her seventh birthday, an affluent shop-owner agrees to adopt her.

Then Claire goes missing.

 *

Claire of the Sea Light ei ole tarina vain Clairesta, vaan enemmänkin Ville Rose -nimisestä kylästä Haitilla. Claire, joka kirjan nykyajassa on 7-vuotias, pilkahtelee tarinassa ajoittain vain vaimeana sivupolkuna, jolle silloin tällöin poiketaan.

Sillä vaikka tarina alkaa ja päättyy Claireen, sen väliin mahtuu liuta muita kylän ihmisiä. Kerronta liukuu luontevasti henkilöstä toiseen, laiskasti ja viipyillen. Osalla henkilöistä ei ole varsinaista suhdetta Claireen muuta kuin välillisesti jonkun toisen henkilön kautta. Joku tunsi Clairen äidin, joka kuoli synnyttäessään Clairea. Joku tietää Clairen isän jne.

Piirit ovat pienet ja lähes kaikki henkilöt ovat jollakin tavalla linkittyneet toisiinsa: osa läheisemmin, osa vain etäisesti.

Kirjan luvut on nimetty ja muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kussakin luvussa tarkastellaan jotakin tapahtumaa tai aikajanaa eri henkilöiden kautta. Tapahtumat ja ajankohdat vaihtelevat, mutta kaikki liittyy lopulta jollakin tavalla toisiinsa. Perspektiivin vaihtaminen valottaa asioita sieltä täältä – joskus yllättävästikin.

Danticat taitaa tarinankerronnan: asioita ei usein sanota suoraan, vaan kuvaillaan siten, että lukija saa itse päätellä ja havaita. Tyyli on tehokas ja muutamissa kohdin pysäyttäväkin – etenkin, kun lukija jää lopulta yksin oivalluksensa kanssa janoamaan jatkoa, jota ei tule.

Claire of the Sea Light on pullollaan kiinnostavia ihmisiä ja kohtaloita miljöötä unohtamatta. Maltillisesta sivumäärästä huolimatta kirja tuntuu huomattavasti runsaammalta, mikä ei ole lainkaan huono asia. Yleisvire on melankolinen ja jotenkin utuinen, mutta silti kaunis: oikeastaan vähän niin kuin minulla kirjastosta lainassa olevan painoksen kansi.

Mielipide selkokielellä: Erittäin taiten rakennettu ja kauniisti kirjoitettu romaani, josta pidin todella todella paljon.

 

Kirjalla kuittaan Sadan vuoden lukuhaasteessa 2010-luvun.


Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 39. Kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta. Sovellan hieman tätä kohtaa, sillä vinkkiä en saanut suoraan tästä kirjasta, vaan kirjailijasta.

Edwidge Danticatista kuulin ensimmäisen kerran Kirjarikas elämäni -blogista, jonka innoittamana tähän kirjaan tartuin (koska muita Danticatin kirjoja ei kirjastostamme saa). Kiitos siis mahtavasta vinkistä, sillä Danticat ja kirjansa todella ovat tutustumisen arvoisia!