(melkein) Viimeinen kannibaali

Mitäs tänään syötäisiin?

No äiti!

Ketään paitsi enoa ja vähämielistä poikaa ei pahemmin kiinnosta, mutta äidin viimeinen toive olisi hyvä täyttää. Kannibaaliperinteeseen nimittäin kuuluu syödä kuollut perheenjäsen tai ainakin osa hänestä.

Shalom Auslanderin Mother for Dinner kertoo Can-Ameista eli amerikkalaisista kannibaaleista. Seltzerin suku uhkaa hiipua, sillä despoottisen ja fanaattisen äidin lapset eivät ole järin kiinnostuneita jatkamaan suvun perinteitä.

Välihuomio: tämä kirja on fiktiivinen. Ei kannata peljästyä teemasta eikä kirjan nimestä.

Seltzerin sisaruksia on täysi tusina, tosin kuudes kuoli, joten piti synnytellä yksi ”ylimääräinen”. Äiti (Mudd) haluaa täyden tusinan poikia, jotka jatkaisivat sukua ja pitäisivät yllä kannibaaliperinteitä. Valitettavasti kolmantenatoista syntyy tytär, joka pilaa koko tusinan. Siksi Mudd nimeää hänet Zeroksi eli nollaksi.

Mudd nimeää kaikki lapsensa numeraalein eli First, Second, Third jne. Tarina kerrotaan seitsemännen veljen eli Seventhin näkökulmasta. Seventh on katkaissut välit äitiinsä ja yrittää elää elämäänsä kannibaalitaustansa unohtaen, kuten pääasiassa muutkin sisarukset.

Mutta kun puhelu äidin lähestyvästä kuolemasta saavuttaa Seventhin, hänen on pakko katsoa menneisyyttä ja omaa taustaansa silmiin. Seventh kokee velvollisuudekseen täyttää äitinsä viimeisen toiveen, joka on: syö minut.

Kuulkaa, tämä on hurjan kiinnostava ja taiten kirjoitettu kirja, joka irvii sekä suoraan että rivienvälistä tietyille nykyajan ilmiöille ja asenteille. Tyyliltään kirja on sekoitus satiiria ja draamaa, ja tarina tarjoilee (ihmis)lihan lisäksi ajateltavaa (tietenkään ei ole pakko ajatella, jos ei halua).

Minut kirja herätteli. ajattelemaan muun muassa identiteettiä ja sitä, mistä se koostuu ja miten moninaisin tavoin sitä voi määritellä. Aloin jopa miettiä, miten määrittelisin itseni jos käyttäisin Seventh Seltzerin saamien käsikirjoitusten kaavaa (Seventh on töissä kustantamossa), mutta meinasin kuolla nauruun niin tehdessäni, joten lopetin (en itseäni, vaan määrittelyn).

Se herätti myös miettimään miksi: miksi ihmeessä pitää jok’ikinen vivahde ja piirre persoonassa määritellä ja käsitellä osana identiteettiä. Miksi pitää ihan itse ”omin pikku kätösin” rakennella lokeroita ja survoa itseään niihin ja samaan aikaan ympärillä muut tekevät samaa ts. yrittävät survoa lokeroon, johon ei itse kenties halua tai koe kuuluvansa. MIKSI IHMINEN PITÄÄ PILKKOA OSIIN JA LOKEROIDA?

Vähän niin kuin Mudd määrää, mitkä osat hänestä kukin lapsi saa (joutuu ottamaan) syödäkseen ja miksi. Seventh saa  ihon, koska iho yhdistää ja pitää koossa – niin kuin on ollut Seventhin rooli perheessä. Muiden osia en kerro, lue itse.

 

We have to keep her cold, said Eighth.
I thought she was pretty cold to begin with, First said with a grin.
Tenth glared at him. You don’t deserve a mother like her, he said.
Who does? asked First. Stalin. Mao, maybe…

Kuten huomata saattaa Mudd ei nauti suurta suosiota lastensa keskuudessa ja kannibaaliset syömäorgiat äidin kuoltua saadaan kasaan melko lailla muista kuin perinteisiin liittyvistä syistä. Perinnetietokin on alkanut unohtua, joten apuun pitää kutsua eno, jonka muisti on alkanut pätkiä.

Jos haluat lukea hulvattoman tarinan, jossa kaiken irvimisen lisäksi on lempeyttä ja vakavampi sivuvirtaus, voi tämä olla kirjasi. Olen huumorin suhteen melko ”hard to please”, joten Mother for Dinner oli varsin raikas yllätys. Kaikkea on paljon (kirja tuntui runsaalta sivumääräänsä nähden), mutta mitään ei ole liikaa.

Don’t be stupid, he said. The past is an anchor, my son, chained at one end to our ankles and buried in the mud of history at the other. It drags us down; it keeps us from moving forward. Darwin, who was Cannibal, said we come from monkeys. Should be then climb into trees and swing from vines because our ancestors did? --- s. 64

 

Tietoja kirjasta

Shalom Auslander: Mother for Dinner, Picador 2020, s. 260

 

Loppuun tavoistani poiketen kopioin Goodreadsista pari sanaa kirjailijasta: 

Shalom Auslander is an American author and essayist. He grew up in an Orthodox Jewish neighborhood in Monsey, New York where he describes himself as having been "raised like a veal". His writing style is notable for its Jewish perspective and determinedly negative outlook.

*

Kruunasin lukuelämyksen kuuntelemalla Spotifysta Shalom Auslanderin haastattelun. Haastiksen voi kuunnella, vaikka ei olisi kirjaa lukenut. Se ei spoilaa mitään oleellista eikä kirja varsinaisesti ole mikään "juonikirja" muutenkaan.