 |
| Paikallinen Waterstones eli lempikirjakauppani |
En ole saanut pitkään aikaan mitään luettua loppuun asti. En ole kirjoja kesken jättänyt, mutta lukeminen on hidasta koska nyt on sellainen kausi, etten vain jaksa. Haluaisin lukea enemmän kuin luen, mutta en jaksa enkä viitsi väkisin itseäni pakottaa lukemaan. Tällaisia kausia tulee ja menee, joten antaapa tulla ja mennä.
Kirjoja minulla on tällä hetkellä kolme luvussa.
1. Kotaro Isaka: Bullet Train
Bullet Trainin lukeminen takkusi erityisesti alussa. Nyt se on alkanut sujua ja kohta kirja loppuukin. Onneksi. Bullet Trainissa on puolensa, mutta se käy ajoittain hermoilleni. Kirja on melko koominen ja täynnä mustaa huumoria, mutta on siinä jokin vakavampikin pohjamuta olemassa. Mutta luenpa kirjan loppuun ja avaudun vasta sitten.
2. Dmitry Glukhovsky: Metro 2033
Lauran kanssa luemme Dmitry Glukhovskyn dystopiaa Metro 2033. Kirjan alku tuntui hieman tahmealta, mutta… eeh, ei tunnu enää. Huoletti alkuun, että kirja on jonkin sortin äksönpläjäys, jossa veri lentää ja suolenpätkät maalaavat metrotunnelin seinät punaisiksi, mutta onneksi niin ei näytä olevan. En ole tiukan toiminnan ystävä kirjallisuudessa enkä elokuvissa. Pidän hitaammasta temposta, että ehtii ajatella ja märehtiä.
Tähän väliin on pakko hehkuttaa lukupiiriämme: en ole ennen tätä harrastanut mitään kimppalukuja, joten on ollut positiivinen yllätys tämä. Mahtavaa, kun voi vaihtaa ajatuksia kirjasta lukemisen lomassa ja lukuun tulee kirjoja (esim. just tämä Metro 2033), jota en välttämättä olisi yksinäni lukuun ottanut.
3. Shalom Auslander: Mother for Dinner
Mother for Dinner päätyi lukuun nyt, koska halusin jotain kevyttä näiden kahden melko synkän romaanin rinnalle. Joten mikäpä olisi sopivampaa kuin lukea siitä kun äiti kuolee ja haluaa tulla syödyksi.
Ote sivuliepeestä:
This (toive tulla syödyksi) is not unusual, as the Seltzers are Cannibal-Americans, a once proud and thriving ethnic group, but for Seventh (kirjan keskushenkilö), it raises some serious questions.
Huh huh, kuulostaapa sinunkin kirjat raskailta. Minusta tuo äidin syöminen kuulostaa kaikista pahimmalta, yleensä ihmisten syöminen.
VastaaPoistaEn itsekään tykkää väkivaltaisista ja verisistä tarinoista. Olen kyllä lukenut Uhrilampaat ja muutkin Thomas Harrisonin trillerit ja muitakin väkivaltaisia trillereitä, mutta jotenkin ne eivät enää jaksa kiinnostaa. Liika on liikaa.
Bullet Train on vähän puuduttava ja siinä on eräs niin ärsyttävä henkilö, että minulla hajoaa pää sen takia :D Kirjassa on mustaa huumoria, mutta huomaan ettei se oikein jaksa naurattaa minua. Ei välttämättä ole kirjan vika, vaan päässäni on vikaa :D
PoistaMetro 2033 on dystopia, joten sikäli aika synkkä ja vähän klaustrofobinen kun ollaan vain maan alla. Väkivaltaa ei ihme kyllä juuri ole ollut, mikä on siis positiivinen ylläri.
Tuo Mother for Dinner ei ole ollenkaan synkkä vaikka nimestä voisi päätellä. Se on luokiteltu huumoriksi ja sitä se tosiaan onkin.
Mielenkiintoisia kirjoja sinulla, kuten tuo Mother for Dinner tosiaan :) Lukujumeja tulee ja menee, silloin ei auta kuin ottaa rennosti ja löysätä lukutahtia. Joskus se lukuintokin tulee sieltä taas!
VastaaPoistaMother for Dinner on ainakin alun perusteella hauska. Paljon en ole sitä vielä ”ehtinyt” lukea, mutta eiköhän tänä taas tästä. :)
PoistaMinullakin vähän takkuaa. Monta kirjaa on kesken ja olisi intoa päivittää blogia, mutta ei ole mitään asiaa. :D
VastaaPoistaMinulla tosiaan sama vika, että blogia olisi kiva päivittää, muttei ole mitään luettuna. Siksi tällainen nysäpäivitys :D
PoistaMeijän lukupiiri tuo kyllä iloa ja hyvää mieltä elämään. Kiitos siitä! <3
VastaaPoistaNiin tuo, kiitos itsellesi <3
Poista