Sain jokunen aika sitten luettua loppuun Tara Westoverin Educatedin. Kirja on suomennettu nimellä Opin tiellä.
Kirja julkaistiin täällä aikanaan suuren pöhinän (ja markkinoinnin) saattelemana. Annoin pölyn laskeutua ja otin kirjan lukuun, kun koin että tomut on maassa.
Lyhyesti kirjasta: Tara Westover (s. 1986) kertoo lapsuudestaan ja varttumisestaan mormoniperheessä pienessä Cliftonin kylässä Idahossa.
Minua kirjassa kiinnosti erityisesti perheen sisäinen dynamiikka ja valtasuhteet. Se, miten varttuminen suljetussa ja kontrolloivassa perheessä vaikuttaa ihmiseen. Monia asioita Westover ei (tietenkään) ymmärtänyt nuorempana, vaan pohtii ja analysoi niitä nyt kirjassaan. Monet lapsuudessa tapahtuneet asiat ja tunteet on mahdollista ymmärtää tai ainakin selittää, kun ikä ja tietoisuus karttuvat.
Westoverilla karttui myös tietopuoli, sillä hän on kulkenut pitkälle opinnoissaan. Moni kotikoulutettu siinä tuskin onnistuu (tai saa mahdollisuutta kokeilla). Tosin Westoverin perheessä pitkälle opiskeli peräti kolme sisarusta seitsemästä.
Westoverin lapsuudesta ei puutuu ns. draamaa. Koin, ettei Westover kirjoita niistä ”draamamielessä”, vaan kuvatakseen perheen sisäisiä jännitteitä, uskomuksia, rajoja, (kirjoittamattomia) sääntöjä. Ja sitä miten ne muuttuvat ajan myötä. Muutenkin Westoverin tyyli on analysoiva ja spekuloivakin. Ja itse asiassa melko hellävarainen perhettään kohtaan.
Westoverin isällä lienee jonkin sortin mielenterveysongelmia. Muutama diagnoosi heitetään ilmoille, mutta ne ovat pelkkää spekulaatiota ja mutua – ei siis vahvistettuja diagnooseja.
Kirjan luettuani jäin miettimään sitä, miten perheenjäsen ollaan valmiita paiskaamaan pellolle, jos hän ei suostu mukautumaan perheen vahingollisiin toimintatapoihin. Perheen normeihin, joista ei jousteta. Eniten ehkä suretti, kun Westoverin vanhin veli, Tyler, lopulta käänsi Taralle selkänsä.
En kokenut kirjaa järin raskaana ja se johtuu nimenomaan Westoverin pohtivasta tyylistä. Hän ei hae draamaa, vaan pikemminkin yrittää ymmärtää mitä tapahtui ja miksi. Minun on helppo ymmärtää (ja olla kauhistelematta) perheen sisäisiä ja vinoutuneita normeja sekä käyttäytymistapoja ja -koodistoja. Westover luotaa jatkuvasti ilmapiiriä ja miettii, milloin voi avata suunsa ja milloin kannattaa olla hiljaa jne.
Googletin tietoja Westovereista, koska niin joskus teen halutessani laajentaa lukukokemusta kirjan luettuani. Tara Westoverin äiti, joka kirjassa on nimetty Fayeksi (ja joka on oikealta nimeltään LaRee), on itsekin kirjoittanut kirjan. Kirjan nimi on – yllätys yllätys – Educating.
En ole aikeissa kyseistä kirjaa lukea, mutta luin mielenkiintoisen kirjoituksen/arvion kirjasta Mrs Lady wordsmithin sivulta. LaRee Westoverin kirja on ilmeisesti kirjoitettu ikään kuin vastineeksi Tara Westoverin kirjalle.
Lueskelin myös LaReen Facebook-sivua, katsoin muutamia Tara Westoverin haastatteluja Youtubesta jne. En aio omia tulkintojani tähän kirjata, vaikka minulla on kyllä mielipide monestakin asiasta.
Itse kirjasta voin toki kertoa mielipiteeni ja se kuuluu näin: Pidin kovasti, mikäli nyt noin voi sanoa. Perustelut varmaan selviävät kirjoituksestani.
Tara Westover: Educated
Windmill Books, 2018
s. 384
suom. Opin tiellä
Minäkin pidin tästä ja katselin Taran haastatteluja Youtubesta. Fiksu nainen, ei sensaationhaluinen. Westoverin perheen lasten lapsuus oli kyllä aikamoinenn & vaarallinen.
VastaaPoistaJuu, ei todellakaan sensaantionhaluinen. Eiköhän hän ole saanut osansa draamasta, niin ei paljon kiinnostele enää.
PoistaMinäkin pidin. Katsoin myös Tara Westoverin haastatteluja silloin kun olin itse lukenut tämän.
VastaaPoistaMinua rupesi kiinnostamaan myös tuo mainitsemasi LaRee Westoverin kirja. Tulee mieleen ruotsalaisen kasvatusgurun Anna Wahlgrenin tyttären Felicia Feldtin kirja 'Näkymätön tytär' ja äidin voimakas reagointi siihen.
Minusta Tara Westoverin kirja on hyvin uskottava. Muistan, miten sitä väheksyttiin ja selitettiin keksityksi. Maailmassa on rujompaakin.
Olen lukenut tuosta Felicia Feldtin kirjasta ja seurannut taannoin keskustelua sen ympärillä. Kirja oli minulla lainassakin muinoin, mutta en saanut luettua sitä. En muista miksi: taisi aika loppua tmv.
PoistaMinäkin koin Westoverin kirjan uskottavana ja “loogisena”, jos näin voi sanoa. Kyseenalaistaa toki saa, mutta väheksyminen ja toisen kokemuksen kieltäminen on melko masentavaa.
LaReen kirjasta saa aika hyvän käsityksen lukemalla tuon linkkaamani jutun. Minua ei kiinnosta kyseistä kirjaa lukea. En usko, että manipuloivan anti-vaxxerin kirja kykenee tarjoilemaan minulle mitään uutta (perustan mielipiteeni osin sille, mitä olen lukenut LaReen itse kirjoittavan ja jakavan somessa).
Mää en oo tätä vielä lukenu. Ehkä pitäis ku oon iteki pellolle paiskattu.
VastaaPoistaKuten toisaalla juteltiinkin, niin oikeana aikana luettuna uskon, että saat tästä paljon. <3
PoistaMuistan kun luin tuosta tapauksesta.Ja varmaankin mielenkiintoinen kirja.
VastaaPoistaMinä sivuutin pöhinän, koska en yleensä halua tietää kirjasta kovin paljon eli juuri mitään, jos aion sen lukea. Enemmän sitten otin selvää kirjan luettuani. On kyllä lukemisen arvoinen kirja!
PoistaMeillä on tämä joulukuun lukupiirikirjana. Itse en ole tätä vielä lukenut, mutta mielenkiinnolla odotan tätä lukukokemusta. Paljon tätä on kehuttu.
VastaaPoistaUskoisin, että lukupiirissä löytyy paljon keskustelupintaa tämän kirjan tiimoilta!
PoistaTämä on vaikuttava kuvaus siitä, miten rankasta perhetaustasta pääsi ponnistamaan elämässä eteenpäin. Tuosta Westoverin äidin kirjasta en ole kuullutkaan. Enpä kyllä aio sitä lukeakaan.
VastaaPoistaMinä luin kirjan enempi siitä perhedynamiikka-näkökulmasta. En niinkään “kurjuudesta kukoistukseen” -tarinana. Oikeastaan kirjan nimi Educated on todella osuva, sillä siitä pitkälti on kyse enkä koe nimen viittaavan vain korkeampaan koulutukseen, vaan ihan koko elämään.
PoistaTämä on kiinnostanut jo pitkään, mutta hypen takia olen jättänyt odottamaan aikaa, kun ei ole enää niin pinnalla. Siskoni luki tämän melko tuoreeltaan ja hänen kertomansa perusteella tuli jollakin tapaa mieleen elokuva Captain Fantastic, vaikkakin ovat hyvin erilaisia.
VastaaPoistaWestoverin kirja oli hieman erilainen kuin olin odottanut (hypen perusteella). En tosin tarkalleen tiedä, mitä odotin mutta kirja yllätti positiivisesti. Myönnän olleeni ennakkoluuloinen.
PoistaCaptain Fantastic ei ole minulle tuttu elokuva, mutta googletin. Voisin ehkä sen joskus katsoakin, vaikuttaa kiinnostavalta vaikka yhteyttä en sinänsä tähän kirjaan kuvauksen perusteella näe.
Minä olen vissiin ainoa joka ei ole vielä kuullutkaan tästä, mutta olen aika huonosti seuraillut kirjapöhinöitä ainakaan tänä vuonna...
VastaaPoistaJos on tuollainen isompi perhe, jossa harjoitetaan jotain yleisestä kasvuympäristöstä poikkeavaa, varmaan ihan mitä tahansa (usein kylläkin uskonnollista) ideologiaa, niin niissä taitaa usein olla lapsia, jotka kaipaavat sitä ihan tavallista perusarkea ja massaan sulautumista. En kyllä tiedä miten isoja esim nämä mormoniyhteisöt ovat, että kyllähän valtaosa elää ja kuolee siinä lapsuudesta turvalliseksi oppimassaan arjessa. Mutta jotenkin vaan tuntuu siltä, että näistä tulee paljon jollain tapaa rikkinäisiä ihmisiä.
Niin, olisikin turvallista mutta kun ei ole. Ei ainakaan Westoverin kohdalla. Fyysinen ja henkinen väkivalta eivät ole kummoisia metodeja kasvattaa eheitä ihmisiä.
PoistaSitten toisaalta paskaankin tottuu, jos ei muusta tiedä eikä anneta tietää.
Sekä kirja että henkilö ovat minulle outoja, mutta aihepiiri vaikuttaa kiinnostavalta. Varsinkin, jos ja kun kokonaisuus ei ole sensaationhakuinen vaan aidosti pohtimaan herättelevä. Kiitos vinkistä!
VastaaPoistaOho, joku on onnistunut välttymään tältä kohulta :D Minusta tästä oli sensaationhakuisuus tosiaan kaukana ja painopiste ihan muussa kuin kurjuuden kuvaamisessa.
Poista