Käykö muille koskaan niin, että mikään kirja ei oikein tunnu kiinnostavan? Sitä kokeilee aloitella useita kirjoja, mutta hylkää kaikki jo parin ensimmäisen sivun jälkeen ja sitten ahdistuu, kun tuntuu ettei maailmassa ole mitään kiinnostavaa luettavaa. Pelkkää skeidaa vaan, oman hyllyn kirjatkaan eivät yhtäkkiä enää kiinnosta: siis juuri ne kirjat, jotka on hankkinut into piukeana suurella rakkaudella tuntuvatkin yhtäkkiä typeriltä ja tylsiltä.
Kyseessä on onneksi tilapäinen aivovaurio, joka yleensä paranee päivissä tai viikoissa ja (omassa päässä) skeidaksi julistetut kirjat muuttuvat jälleen kultakimpaleiksi. Jos tilanne on oikein paha, pyrin tällaisissa häiriötiloissa ottamaan lukuun mahdollisimman paksun kirjan, ettei tarvitsisi ihan heti olla pohtimassa mitä seuraavaksi lukisi. On nimittäin aivan kaameaa, kun mikään kirja ei kiinnosta, mutta lukuhaluja silti on.
Minulla tämä helvetillinen tilanne (kestettyään useita päiviä!) lopulta laukesi eilen mentyäni pariin kirjakauppaan, joissa sekosin totaalisesti. Ostin neljä kirjaa (melkein ostin enemmänkin, mutta pakotin itseni ulos) ja aloin taas rakastaa kaikkia kirjoja ja nyt tuntuu, että tekee mieli lukea kaikkea samaan aikaan.
Kirjailoni huipennukseksi haluan raportoida ostokseni, vaikka ei helmikuun loppu olekaan. Mutta minä saan esitellä ostoksiani silloin kun huvittaa. Ja ehdin muuten tammikuussa vielä ostaa pari kirjaa, kas tässä ne ensin (ja tässä ne aiemmat tammikuun ostot).
5. Kate Fox: Watching the English / The Hidden Rules of English Behaviour
Olen selaillut tätä useasti aiemminkin ja lukenut osan. Kirja on ollut minulla lainassa kirjastosta, mutta en ole koskaan ehtinyt lukea sitä kokonaan. Kyseessä on kirja, jonka lukemiseen voi kulua vuosikin, joten vihdoin ostin kirjan omaksi. Haluan OMISTAA tämän kirjan ja viettää sen parissa juuri niin kauan aikaa kuin huvittaa. Kirjan kansi on mielestäni aivan mahtava ja kuvaava, hykerryttää pelkästään katsella sitä.
6. Ahn Do-Hyun: The Salmon Who Dared to Leap Higher
Kuukauden kieli -haasteessa tammikuun kieli oli korea. Hyvä syy ostaa alun perin koreankielinen kirja, joka toki minua muutenkin kiinnostaa.
Ja sitten eilisen hummailut, jotka kirjataan helmikuulle.
1. Ragnar Jonasson: Blackout
Kirjasarjan toinen osa (ekasta osasta lyhyt maininta tässä), jota olen käynyt useasti kopeloimassa kaupassa. Pakko ostaa koska sitä ei saa kirjastosta. Kirjastossamme muuten ärsyttää toisinaan suunnattomasti se, että sinne on hankittu kirjasarjojen osia sieltä sun täältä – ei siis välttämättä koko sarjaa.
2. Olivia Rayne: My Mother the Psychopath
Aloin lukea tätä jo kaupassa ja havaitsin, etten voi lopettaa lukemista. Oli pakko ostaa ja kirja on minulla siis jo luvussa.
3. Christie Watson: The Language of Kindness
WHSmithissä on AINA tarjous (tarjouskirjat vain vaihtelevat) “osta kirja, saat toisen puoleen hintaan”, joten oli PAKKO ostaa tämä, kun sai puoleen hintaan (toinen ostamani oli siis tuo yllä mainittu Psykopaatti)
4. Stuart Turton: The Seven Deaths of Evelyn Hardcastle
Muhkea kirja, jota todennäköisesti en tule lukeneeksi, ellen osta omaksi. Ostin siis, ettei jäisi lukematta.
~~~
Ylemmän kuvan lumikelloja ihaileva kissa ei liity postaukseen. Kuva on kyllä eiliseltä eli täällä on jo melko keväiset tunnelmat. Myös krookuksia on noussut jo mullan alta.
Ja tänään sitten tietenkin on luvassa sadetta koko päivälle. Mukavaa viikonloppua!
Tuo häiriötila on tuttu; onneksi harvinainen, mutta hermoillekäypä vieras iskiessään. Kun luetuttaa, eikä saa luetuksi, niin kauniisti sanoen keljuttaa. Lukuvireanemiallani on tapana vielä innostua malliin: mitä useampaa erilaista opusta selaa, sitä liukkaammin ne lähtevät hyppysistä jäähylle. Yhtä pirua, sanon minä!! keväistä mielentilaa ja leppoisia lukusia:)
VastaaPoistaLukuvireanemia, mikä ihana sana :D Todella raivostuttavaa ja turhauttavaa tosiaan, kun tekee mieli lukea, mutta mikään ei vain nappaa! Minulle tapahtuu tällaista muuten joskus ruuankin suhteen: pitäisi syödä, mutta mikään ruoka ei vain kiinnosta, lähinnä kaikki vaihtoehdot tylsistyttävät. Enkä ole edes kulinaristi, joka kaipaa vaihtelua. :D
PoistaSinne en uskalla keväisiä mielentiloja vielä toivotella, mutta talven rapsakkuutta kuitenkin. Olkoon sää kuitenkin sopivan hellä :)
"Tilapäinen aivovaurio" - onneksi tilapäinen!! Minä olen juuri parina päivänä potenut sitä. Olen aloittanut monta kirjaa, lukenut ehkä n. 20 sivua ja hypännyt seuraavaan. Se on masentavaa, koska oikeasti ne ovat hyviä ja kiinnostavia kirjoja, ja oikeasti HALUAISIN LUKEA! No, katsotaan olisiko tänään parempi päivä...?
VastaaPoistaMinulla paksut kirjat vain pahentaisivat lukujumia, koska yleensä stressaannun herkästi paksuista kirjoista. Stressinsietokykyni on muutenkin mennyt niin huonoksi, ettei kukaan usko. Olen alkanut stressaantua jopa kirjaston kirjojen palautuspäivistä (vaikka tiedänkin, että lainoja voi uusia), ja muutenkin kirjaston kirjoja pitäisi olla lainassa vain muutama kerrallaan (mikä ei tietenkään koskaan toimi käytännössä), etten stressaantuisi... Eli pitäisi siis lukea lähinnä omia kirjoja. Olisihan niitäkin kyllä aika pitkäksi ajaksi!!
Juuri noin minullekin aina tällaisissa häiriötiloissa käy – en tosin jaksa edes pariakymmentä sivua lukea, vaan korkeintaan kaksi enkä aina sitäkään. :D
PoistaMinulla paksukaiset auttavat kai siksi, että yleensä pystyn syventymään ja keskittymään helposti erityisesti pitkiin teksteihin. Lyhemmissä se on minulle vaikeampaa ja siksi en kai tule lukeneeksi esim. novelleja järin paljon. Nytkin on ollut jo ainakin kuukauden novellikokoelma kesken, jota kyllä sain luettuna pahimman häiriön aikana.
Minulle kirjaston kirjat tuottivat aiemmin päänvaivaa, kun ajattelin että ne on sitten myös luettava, kun kerran lainaa. Enää en ajattele niin ja palauttelen lukematta ja lainaan saman kirjan myöhemmin uudelleen, jos siltä tuntuu. Nyt on kirja lainassa ja olen uusinut sen jo kerran, mutta luulen että palautan sen kirjastoon lukematta ja lainaan joskus toisten uudelleen. Ei vain nyt oikein sovi mielentilaan se kirja.
Minulla kyseinen häiriötila menee ohi hyvän jännärin seurassa. Minua alkaa aina ahistamaan, jos olen lukenut monta kirjaa ilman jännitystä. Nyt yritän lukea Lilium Regalea eikä yhtään nappaa, ei edes erään henkilön mielenhäiriöt. Onneksi kirjastoon oli tullut hyvä dekkari, joten seuraavaksi sen seuraan ja aivot saavat rentoutua.
VastaaPoistaMai, miten sulla nyt noin: Minä lähdin ihan lentoon Liliumista ja sen jälkeen mikään ei tuntunut miltään ennen kuin sain taas dekkarin käteeni.
Poista♥
Minua ei oikein kiinnosta mikään kirja näissä olotiloissa. Tai pikemminkin en osaa päättää, millaista kirjallisuutta haluaisin lukea. Yleensä kirjat valikoituvat lukuun melko kivuttomasti ja sitä vain tietää, mikä nyt sopii luettavaksi, mutta sitten tulee näitä kausia kun on ihan “hukassa”.
PoistaMinulla usein näihin tiloihin auttaa, kun tartun japanilaiseen kirjaan. Nyt ei toiminut sekään. Tykkään dekkareista ja trillereistä, mutta olen tullut melko nirsoksi niiden suhteen.
Täytyypä tutustua tuohon Lilium Regaleen!
Kuvaamasi häiriötila on minulle hyvinkin tuttu. Jos kirjat eivät vedä, niin katson jonkin Netflix-leffan ja lueskelen lehtiä. Kun löytää oikean kirjan - tai kirjoja, kuten sinulle kävi - niin siitä se lukuinto onneksi sitten taas palautuu.
VastaaPoistaKissakuvasi antavat toivoa, vielä meillekin joskus kevät koittaa.
Meillä on nyt jotain 70 senttiä lunta ja lisää tulee. Katsoin kuvia viime vuodelta samaan aikaan, uskomatonta meilläkin oli vihreää nurmikkoa. Suomessa ei vuodenajoista ikinä tiedä, sää voi olla mitä vain.
Minullahan siis lukuinto ja -halut ovat olleet koko ajan päällä ja siksi onkin ollut erityisen turhauttavaa, kun mikään kirja (joka normaalisti kiinnostaa) ei kiinnosta. Onneksi näitä tiloja ei minulle usein tule eivätkä yleensä kestä kauan. En osaa mennä illalla sänkyyn ilman luettavaa ja sitten pyörin tonkimassa kirjakasojani pitkin iltaa ja puolet yöstä etsien The Kirjaa, joka kolahtaisi :D Netflixiä en jaksa katsoa kuin viikonloppuisin, telkkari meillä ei edes näy. En ole ollenkaan televisioihminen.
PoistaOlin muuten viime vuonna tähän aikaan Suomessa ja silloinkin siellä piisasi lunta. Ja pakkasta siinä määrin, että vessaputki jäätyi ja joutui asioimaan ulkohuussissa vuorokauden. :D
Täällä on nyt ihanan keväisiä lämpötiloja (kymmenen ja ylikin) ja toivon, ettei mitään “jääkautta” enää tule. Viime kevät oli täällä kolea enkä toivo sellaista.
Se kuva oli kai sitten joltain aiemmalta talvelta, helmikuulta kuitenkin.:)
PoistaOlisko 2017 tai 2016 ollut niin leuto?
Minen muista vuosista tiedä, ainoastaan viime helmikuu on muistissa, kun pitkästä aikaa nenääni talvella Suomessa näytin. :)
PoistaMai vei sanat suustani eli turha mun on tuota toistaa:) Paitsi, että minulla Lilium regale nappasi!, mutta sen jälkeen mikään ei tuntunut miltään ja se oli taas dekkarin paikka!
VastaaPoista♥
Minulla sama juttu Lilium regalen kanssa, se valloitti ja valtasi minut täysin. Sen jälkeen lueskelin jonkin aikaa vanhoja sanomalehtiartikkeleita ja naistenlehtiä.
PoistaMinä olen nirsoontunut dekkareiden suhteen. Pidin ennen kovasti ruotsalaisista dekkareista, mutta nykyään lähes kaikkiin lukemiini olen tylsistynyt, joten en jaksa enää niitä edes lukea. Itse asiassa en muista olenko lukenut mitään uudempaa ruotsalaista dekkaria miesmuistiin.
PoistaKaupassa havaitsin, että Soji Shimadalta on juuri julkaistu uusi dekkari, jee! Sitä en ostanut vaikka mieli teki. Sorrun ehkä toiste. Samoin kiinalaiselta Zhou Haohuilta on käännetty dekkari/trilleri Death Notice, mutten uskaltanut ostaa sitä vielä (en ollut varma onko jonkin sarjan ensimmäinen osa vai ei). Ostamani Ragnar Jonassonin ottanen pian lukuun, sillä ihastuin islantilaiseen noiriin luettuna Jonassonin Snowblindin.
Täytyypä mahdollisesti tarttua tuohon Lilium regaleen seuraavalla suomireissulla!
Ihana, kun teillä alkaa olla jo kevättä ilmassa. Vaikea kuvitella krookuksien kukintaa täällä lumihankien keskellä. Mutta valoa kohti mennään. Lukujumeja minulla ei juuri ole ollut, ilmeisesti en lue niin paljoa että sellaiseen tilaan joutuisin. Mutta muistan, että Kristalla oli lukujumeja aika useinkin.
VastaaPoistaLumikellot on rakkaita, koska ovat lupaus keväästä. Samoin krookuset, joita on nyt alkanut näkyä vielä enemmän. Ja jopa narsissien varret ovat jo puskeneet ulos. :)
PoistaMinäkin muistan Kristan lukujumit <3 Krista lukikin todella paljon ja oli myös nopea lukea. Itse en lue järin paljon verrattuna moniin muihin kirjabloggaajiin. Luettujen kirjojen vuotuinen määrä jää minulla alle sataan, yleensä alle kahdeksaankymmeneenkin. Lukuinto ei minulla varsinaisesti ole koskaan kateissa, ainoastaan ilmeisesti kiinnostus kaikkia kirjoja kohtaan. Se turhauttaa, mutta onneksi olot ovat minulla lyhyitä eikä niitä ole usein. :)
Kadehdin teidän kevättä!
VastaaPoistaTänään olen ollut jo kahdesti lumitöissä, joten saisi edes nämä lumisateet loppua.
Mulla meni koko viime vuosi ihan käsittämättömän suotuisan lukuflown vallassa. Mutta kas, tämä tammikuu on ollut aika nihkeä. Tai siis nythän onkin jo helmi-. No joka tapauksessa tankkasin viimeisintä suomeksi ilmestynyttä Jojo Moyesia (Kuinka painovoimaa uhmataan/The Horse Dancer) reilun viikon, vaikka aiemmat olen hotkinut hetkessä. Blääh. Exit West, ihan pienoisromaaniksi luokiteltava ohukainen on sekin ollut luvussa ikuisuuden. Ei vain etene. (Mutta kesken en halua jättää, kun on niin vähän jäljellä.) Äänikirjoja on ollut vaikea valita, kun mikään niistäkään ei tunnu alkavan tarpeeksi houkuttelevasti. Voi voi.
Onneksi nämä jumitukset ruukaavat mennä ohi. Toivottavasti pian helpottaa!
Täytyy kyllä myöntää, etten kadehdi lumikasoja :D Sääennusteet parille seuraavalle viikolle lupailevat päivälämpötiloiksi yli kymmentä, iih!
PoistaLukunihkeily on rasittavaa erityisesti silloin, kun lukuhaluja nimenomaan olisi vaikka muille jakaa. Jos ei luetuta, niin voipi olla lukematta, mutta ärsyttää kun tekee mieli lukea eikä vain oikein innosta mikään kirja. Minä en ole tuohon Exit Westiin uskaltanut edes tarttua, vaikka sitä on täällä “rummutettu”. Luin joskus aikoinaan siitä arvion Sunday Timesista ja sen perusteella tuli olo, ettei välttis kiinnosta edes lukea sitä. En edelleenkään osaa päättää luenko sen joskus vai en: ainakaan ihan lähiaikoina en aio siihen tarttua.
Toivottavasti sinunkin jumitus menee pian ohi!
Kivasti kevät jo teillä vauhdissa. Täälläkin lämpeni , tai yöt eivät enään niin kylmiä ja päivällä lämpimämpää, mutta kivasti ,eikä liikaa. Minulla on iso kasa kirjoja lukematta, mutta kun viikonlopun lehteni monen liitteen lukeminen kestää lähes viikon;D No nyt tein tauon pariksi viikoksi niin voi ottaa kirjankin esille.
VastaaPoistaOn tosiaan ollut viime päivinä mukavan keväistä täälläkin! Näyttäisi jatkuvankin ainakin toistaiseksi.
PoistaMinullakin kerääntyy lehtien liitteitä joskus järkyttänäkin määrä odottelemaan lukuvuoroaan. Minulla kirjat kiilaavat kyllä usein niiden edelle, joten saavat odotella toisinaan aika kauankin vuoroaan.
Heh, olen kärsinyt kyseistä häiriötilasta lähes koko viikon. Ei ole kauaa, kun raahasin kirjastosta innoissani vaikka mitä luettavaa kotiin ja kun sitten niitä koetin aloitella, mikään ei tunnukaan lähtevän vetämään ja kirjat jää vaan kesken... eikä omat kirjat vaikuttaneet yhtään sen kiinnostavimmilta. Mutta on jotenkin hassua, kun tulee vähän syyllinen olo, jollei isosta kirjastopinosta lopulta lue juuri mitään... vaikka eihän ne onneksi siellä kirjastossa tiedä, luettiinko niitä lainoja vai kävikö ne vaan pinossa kääntymässä. :D Onneksi on ilmaista puuhaa tuo lainaaminen. :) Ihanaa kevättä sinne suunnalle! Mä koetan ummistaa silmäni joka puolella olevalta lumelta...
VastaaPoistaMinä juuri palauttelin kirjastoon lukemattomia kirjoja. Eivät ne siellä tosiaan tiedä onko luettu vai ei. Tosin itsekin joskus mietin lainatessani jonkin kirjan uudelleen (kun en sitä edellisellä lainkakerralla lukenut), että mitähän ne nyt siellä kirjastossa ajattelevat: etten ensimmäisellä kerralla ymmärtänyt lukemaani. :D Kaikenlaisia hassuja ajatuksia sitä syntyykin. Tuskin siellä nyt kukaan edes tietää mitä kirjoja minulla on tai on ollut lainassa eikä sellainen varmasti ketään kiinnosta. Onneksi on tosiaan ilmaista puuhaa tuo kirjojen kanniskelu eestaas. :D
PoistaToivottavasti sinunkin häiriötilasi paranee pian! Itse olen taas ihan fiiliksissä ja melkein kaikki kiinnostaa.
Mulle tulee kans noita häiriötiloja. Sillon yleensä sitten tuijottelen maratonina telkkarisarjoja, joita ei lukuinnostuksen vallassa tuu katottua ja joita kertyy sitten digiboxille jäätävät määrät. :D
VastaaPoistaMinullahan siis lukuintoa on ollut koko ajan, mutta kaikki kirjat muuttuivat typeriksi. Monina iltoina istuskelin kirjakasojen keskellä ja mietin, mitä lukisin, mutta kaikki oli vain silkkaa sontaa. Onneksi häiriö meni ohi ja rakastan taas kaikkia kirjojani :D
PoistaKatson todella vähän telkkaria (meillä ei edes näy telkun varsinaiset kanavat, ainoastaan Netflix, Amazon ja jotkin uutiskanavat), lähinnä viikonloppuisin. Minun on vaikea keskittyä toosan katseluun, sen sijaan lukemisen suhteen minulla harvemmin on keskittymisvaikeuksia. Jännä juttu.