keskiviikko 29. elokuuta 2018

"Uusi" blogi ja viime aikojen luetut lyhyesti

Perustin jo jokin aika sitten uuden blogin (MieliBidee, käy tutustumassa!), jossa on kaikkea muuta paitsi kirjoja. Blogi on hieman uninen edelleen, koska kaikenlaista reissua sun muuta estettä on tullut eteen. Horros jatkunee vielä hetken (myös täällä kirjablogin puolella, siksi kommentointikin on minulta jäänyt vähemmälle), koska kuljen edelleen maita ja mantuja.

Mielibideen uusin postaus on tältä päivältä ja se on nimeltään Muistovaras.


Oma rakas kotini on se paikka, jossa jaksan, haluan ja ehdin. Nyt keräilen ja varastoin ajatuksia, ideoita ja inspiraatioita. Ne puhkeavat kukkaan sitten kotona miten milläkin tavoin.

Olen lukenut komeita kirjoja ja jättänyt niistä bloggaamatta. Tässä listaus luetuista lyhyine kommentteineen:

1. Ragnar Jonasson: Snowblind

Islantilaisen Dark Iceland -dekkarisarjan ensimmäisessä kirjassa tutustumme Ari thor Arasoniin, joka päätyy poliisiksi pieneen tuppukylään. Miljööltään sangen kiinnostava kirja herätti halut lukea seuraavakin osa - ja mielellään melko pian!

2. Elizabeth Strout: My Name is Lucy Barton

Kauniisti kirjoitettu pienromaani, joka piti otteessaan mutta jäi jostain syystä minun makuuni vain ok-tason kirjaksi. Luin kirjan, koska siitä on paljon kohkattu ja halusin tietää, miten sen itse koen. Nyt tiedän.

3. Ilmar Taska: Pobeda 1946

Sairaan mielenkiintoinen ja koskettava romaani sodanjälkeisestä Virosta. Väittäisin, että jopa varsin sivistävä, vaikka fiktiota tietenkin onkin. En ehkä olisi ottanut Pobedaa lukuun, jos kirjastossa olisi ollut paikalla Kätlin Kaldmaan Islannissa ei ole perhosia: minun piti lukea se Helmet-lukuhaasteen kohtaan 8 (balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja). Periaatteessa siis hyvä, että kävi näin!

6 kommenttia:

  1. Minuun Lucy Barton upposi kuin kuuma veitsi voihin :) Pobedakin oli ihan jees - ts. hyvä. Paula Havasteen Pronssitähteen sen sijaan olin pettynyt, tai sitten en osannut lukea oikealla tavalla.

    Ja jess - haluan seurata mitä jännää MieliBideessä tapahtuu! Lycka till!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ehkä odotin Lucy Bartonilta enemmän ja siihen nähden se jäi aika pinnalliseksi. Olen kyllä ilonen, että sen luin. Pobeda sen sijaan kolahti oikein kovasti.

      Paula Havasteelta en ole tainnut lukea mitään. Pitäisi varmaan kokeilla jotain hänen kirjaansa joskus.

      MieliBidee on hieman hiljainen vielä, mutta kunnolla tärähtää kun pääsen kotiin. Alkaa jo olla ikävä kotia. :P

      Poista
  2. Stroutin kirjan luin ja ihastuin ikihyviksi. Ne on vaikeita ne äiti-tytär-suhteet, kokemusta on puolin ja toisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin me koemme eri tanoin: itse olisin kaivannut jotain enemmän Stroutin kirjaan. Teema kyllä kiinnosti, mutta käsittely jäi makuuni turhan valjuksi.

      Poista
  3. En myöskään järin innostunut Lucy Bartonista, mutta Pobedasta sitäkin enemmän. Ihan loistava nimi tuo MieliBidee. 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että kirja jakaa mielipiteitä. Pobeda jää minulle sellaiseksi kirjaksi, joka ei hevin unohdu. Todella elämänmakuinen ja rikas romaani.

      Kiitos nimikehusta: tykkään sanaleikeistä, vaikka joskus tai usein niitä eivät ymmärrä muut kuin minä itse. :D

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.