perjantai 28. huhtikuuta 2017
Kuin astuisi toise(e)n maailmaan
Vain ovi erottaa maailmat toisistaan. Valo muuttuu toiseksi, joksikin joka tulee muualta. Toisesta auringosta.
On kuin astuisi jonkun toisen kirjoittamaan maailmaan ja aikaan. Muutun vieraaksi itselleni, lakkaan olemasta, unohdan. Unohdun.
Käteni laahaa kaiteella sitä tuskin koskettaen, kevyenä sulkana puisella poskella.
Valo siivilöityy oviaukosta. Yhäkö olet hereillä? Sanoin, ettei kannata odottaa. Sillä en minä tullut jäädäkseni: lähteäkseni minä tulin.
Oletko kuullut sanottavan, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa? Niin minäkin.
Mitä välii?
Kyseessä on tämä sama talo, josta olen postannut kuvia aiemmin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lumoavan näköistä, tuonne olisi helppo unohtua.
VastaaPoistaNiin on. Tekisi mieli rampata alueella useammin, mutta en viitsi koska se on kuitenkin luvatonta. Onneksi on kuvat, joihin voi palata.
PoistaHieman surullista nähdä tuollainen kaunis talo kulahtaneena ja hylättynä. Siinä on paljon potentiaalia...
VastaaPoistaTalo ei varsinaisesti ole hylätty, vaan sille on olemassa kunnostusohjelma (kyseessä suojelukohde, joten sitä ei voi miten tahansa remontoida), jonka olen nähnyt. Työt seisovat ties mistä syystä: varmaan rahasta kyse, oletan (talo on yksityisomistuksessa). On siis mahdollista, että se palaa vielä vanhaan loistoonsa. :)
PoistaTuollainen miljöö kutkuttaa mielikuvitusta: mitä kaikkea noiden seinien sisällä onkaan mahtanut tapahtua...
VastaaPoistaSe on juuri osa näiden tyhjillään olevien talojen viehätystä: arvailu ja spekulointi ja myös tiedon etsiminen. Joistakin taloista löytyy kaikenlaista tietoa, joistakin ei. Ja sitten tietenkin voi itse kirjoittaa talolle tarinan. :)
PoistaOn se niin sääli, että talo on tuossa kunnossa.
VastaaPoistaNäistä kuvista vielä, että ne jäivät jotenkin alitajuntaa virittelemään ja mietin minkälainen teos tänne sopisi, niin ajatukset päätyivät asunnottomiin ja heidän tarinoihin.
PoistaAika on päässyt tekemään tehtävänsä. Tuollaisen talon ylläpito vaatii melkoisesti. Mutta ehkä se vielä palaa vanhaan loistoonsa! :)
PoistaMinulle tulee mieleeni tuossa talossa kierrellessäni yltäkylläinen elämä, joka hiljalleen lamautuu. Asukkaat yrittävät pitää yllä elämäntyyliään, vaikka varat on kulutettu loppuun. Lopulta on pakko lähteä ja jättää kaikki taakseen. Ehkä hieman Sarah Watersin talotunnelmaa hänen romaanissaan Vieras kartanossa.
"On kuin astuisi jonkun toisen kirjoittamaan maailmaan ja aikaan."
VastaaPoistaTuttu tunne, katoaminen, unohdus. Mitä välii.
Rakastan tätä kuvakertomustasi <3 Myös sinua!
Joo, mitä välii jos avautuvan oven takana on tiiliseinä. Kiitos ihanasta kommentista murunen <3
Poista