Sheila Kohler: Once We Were Sisters
Canongate 2017
S. 242
Sheila Kohlerin sisar, Maxine, kuoli tapaturmaisesti ollessaan nelikymppinen (kuolemasta on nyt kulunut kolmisenkymmentä vuotta). Sheila palasi juurilleen Etelä-Afrikkaan kysymysten piinaamana. Oliko kuolema oikeasti onnettomuus vai "tahallinen" teko. Kyseessä oli nimittäin auto-onnettomuus ja autoa ajoi Maxinen väkivaltainen aviomies, joka ei itse kuollut onnettomuudessa (hänellä oli turvavyö päällä, Maxinella ei).
Ennen kuin Kohler varsinaisesti käsittelee onnettomuutta, hän kertoo yltäkylläisestä ja erikoisesta lapsuudestaan Etelä-Afrikassa 1950-luvulla. Sieltä Kohler kuljettaa lukijan nykyaikaan ja Maxinen kuolemaan johtaneen onnettomuuden juurille.
Kirja on jaettu lyhyisiin otiskoituihin lukuihin: vähän niin kuin mosaiikkimaiset muistot. Rakenne on miellyttävä ja kieli kaunista, mutta harmikseni mitään aihetta ei käsitellä kunnolla. Kohler kuittaa muutamalla virkkeellä sellaisia asioita, joista olisin itse mielelläni lukenut sivutolkulla (mainittakoon nyt vaikka apartheid).
Maxinen perhettä (Maxinella oli miehensä kanssa kuusi lasta) Kohler kohtelee kunnioittavasti ja paljastaa hyvin vähän siitä, mitä suljettujen seinien sisällä tapahtui. Selvää kuitenkin on, että kirurgi-aviomies pahoinpiteli Maxinen lisäksi lapsiansa. Oletan, että Kohler on hyväksyttänyt kirjansa Maxinen lapsilla, sillä tämä teos on omistettu heille.
Tätä kirjaa voisi pitää ns. läpileikkauksena tai pikakelauksena Kohlerin sisarusten elämään. Kirjassa on siellä täällä kuvia, jotka tekevät kirjasta albumimaisen. Kuvat on painettu samalle paperille kuin teksti eli mitään erillistä kuvaliitetta ei ole. Tämä ratkaisu onkin mielestäni parempi, sillä näin kuvat on voitu sijoittaa tarinan kannalta oikeisiin kohtiin. Lisäksi hieman rakeinen ja huono laatu sopii kirjan tyyliin.
Kohler on kirjoittanut useita romaaneja. Minua alkoi kiinnostaa erityisesti Crossways, jossa Kohler käsittelee sisarensa kuolemaa fiktiivisesti.
Sheila Kohler syntyi Johannesburgissa Etelä-Afrikassa ja asuu nyt Yhdysvalloissa. Tsekkaa Kohlerin nettisivut täältä.
~~~
Helmet-lukuhaaste, kohta 36: Elämäkerta tai muistelmateos
Elegia, nyt esittelit kirjan ja kirjailijan, joka sai minut heti kiirehtimään adlibriksen sivuille. Tulossa on! (Eilen juuri tilasin lisää coetzeetä ja claesanderssonia ja siinä ohella ilmaisen Kirjan ja Ruusun päivän kirjan.)
VastaaPoistaElämäkerralliset kirjat kiinnostavat ja Etelä-Afrikka kiinnostaa.
Heti tuli mieleeni uusiseelantilainen Janet Frame, joka myös käsittelee elämäänsä sekä fiktiossa että muistelmissa. Hänellä olen pitänyt enemmän fiktiosta.
Meidän kirjastossa on Kohlerin jonkun romaanin pohjalta tehty elokuva Viattomuuden aika. Taidan käydä varaamassa sen.
Onpa mukava kuulla, että kiinnostuit tästä! Tämä on hieno muistelmateos, mutta minua harmitti monien aiheiden käsittelemisen niukkuus. Toisaalta tämä on "sisaruus- ja kasvukirja" eikä esim. mikään poliittinen katsaus apartheidiin, mutta olisin silti kaivannut enemmän sitä ajankuvaa. Ehkä olen vain ahne lukija, koska olisin kaivannut vielä enemmän Kohlerin omia mielipiteitä. Moni asia jää maininnan tasolle. Toisaalta ilmeisesti Kohler on käsitellyt niitä muissa teoksissansa. Once We Were Sisters on kyllä hyvä aloituskirja, jos aikoo tutustua muuhunkin Kohlerin tuotantoon.
PoistaViattomuuden aika on vissiin romaanin nimeltä "Cracks" pohjalta tehty elokuva. Katsoin trailerin ja kuvaustyyli viehätti. Voisin harkita itsekin sen katsovani.
Framesta oli blogissasi taannoin juttua ja minäkin tuolloin bongasin sattumalta erään Framen kirjan (An Angel at My Table) charitysta. Tuskin olisin ilman blogijuttuja tajunnut edes tutustua Frameen. Kirja toki on edelleen lukematta. :D Aloittelin sitä kerran, mutta aika oli väärä - nyt se odottelee hyllyssä sopivaa aikaa.
Minäkään en ole viitsinyt lukea tuota elämäkertaa kuin selaillen. Se tuntuu liian yksityiskohtaiselta. Fktio on Framella parempaa, samoja asioita mitä elämäkerrassa mutta kiehtovammin kerrottuna.
PoistaOtsikostasi tuli heti mieleen Miriam Toewsin All my puny sorrows, mutta tämä kirja onkin ihan erilainen, vaikka sisaruuskertomus onkin. Tuo on muuten tosi raivostuttavaa, kun on jotain mielenkiintoista juttua ja siitä ei kerrotakaan enempää.
VastaaPoistaPitikin heti mennä tutkimaan tuota kirjaa Goodreadsiin ja sitten tsekkaamaan löytyisikö kirjastosta. Ja voi tätä ilon päivää - kyllä vaan löytyy ja näyttäisi olevan hyllyssä saatavilla. En siis ollut aiemmin kuullut Toewsista, joten hyvä kun toit hänet esille. Taidan käydä tänään noukkimassa hänet lainaamosta.
PoistaTätä Sheila Kohlerin muistelmateosta lukiessani havaitsin, että olisin halunnut tietää enemmän heidän mustasta palvelijastaan Johnista. Olisin kaivannut enemmän ajatuksia ja kokemuksia vähän kaikesta, mutta ymmärrän että kirjan painopiste on nimenomaan sisaruudessa. Maxinen aviomiestäkään ei oikeastaan "käsitellä", vaan hän jää muutamien mainintojen varaan. Runsaasti yksityiskohtia, mutta minun makuuni liian vähän "analyysia".
Kuulostaa mielenkiintoiselta
VastaaPoistaTämä kyllä on eli voin suositella.
PoistaGooglasin,ja olipa tarina siskoksilla,tämä pitää ehdottomasti lukea.
VastaaPoistaLuin itse muistaakseni Telegraphista jonkin tähän kirjaan liittyvän jutun ja se oli kyllä raflaavampi kuin itse kirja. Tämä on melko rauhallinen teos.
PoistaJoo, nyt on luettu. Olin aivan unohtanut, että olen keskustellut tästä kirjasta täällä sinun blogissasi.
VastaaPoistaMinua ei haitannut se, että tässä ei ollut sen enempää apartheidista, koska olen lukenut siitä niin paljon muualla. Nyt alkoi kiinnostaa lukea Kohlerin romaaneja, joissa hän on säilyttänyt Maxinea milloin missäkin hahmossa.