Ihmisoikeus on tahra paperilla

Chen Guangcheng: The Barefoot Lawyer
The remarkable memoir of China's bravest political activist
Macmillan, 2015
S. 330
Kirjaa ei ole ainakaan toistaiseksi suomennettu, mutta ruotsiksi on nimellä
Barfotaadvokaten : en blind mans kamp för rättvisa och frihet i Kina



Kiinan ihmisoikeudet on vitsi vielä tänäkin päivänä. Huono vitsi, jolle voivat vain harvat ja valitut nauraa matkalla herkuista notkuvaan ruokapöytään. Toisaalla ihmisiltä kerätään "veroja", jotka eivät perustu mihinkään. Joskus verot ovat niin suuria, ettei työ kata niitä. Näin etenkin Kiinan maaseutualueilla.

Chen Guangchenilla on epäonni syntyä Dongshigun maalaiskylässä köyhään perheeseen. Vakavan sairastumisen ja liian myöhään saatavan hoidon takia hän sokeutuu jo lapsena. Vammaisten asema Kiinassa on... noh, sitä ei oikeastaan ole. Vammaiset ovat pohjasakkaa, kummajaisia joita ei voi ottaa vakavasti. Paitsi "verottaja" toki haluaa heistäkin kerätä rahaa ja työpanosta. Työpanos tosin siirtyy jonkun toisen perheenjäsenen tehtäväksi, jos ei vammainen siihen itse kykene.

Kiinassa on olevinaan vammaislaki, joka suojelee vammaisten asemaa ja antaa heille joitakin etuuksia muun muassa matkustaa ilmaiseksi joukkoliikenteessä. Mutta laki on vain laki, se on mustetta paperilla jolla ei ole mitään tekemistä "oikean" elämän kanssa. Laki on koreimmillaan tarkoitettu vain länsimaille tiedoksi, että joo ihmisoikeuksia on (olevinaan olemassa).

The Barefoot Lawyer on Chen Guangchengin kirjoittama muistelmateos, jossa hän käy läpi elämäänsä aina lapsesta saakka päätyen lopulta pakenemiseen Kiinasta, sillä elämä kotimaassa käy mahdottomaksi poliittisesti aktiiviselle Chenille.

Minä nostan hattua Chenin loputtomalle uurastukselle, opiskelulle, rohkeudelle ja viisaudelle. Hän ei taistele vain itsensä puolesta, vaan kaikkien. Chenin kaltaisia ihmisiä tarvitaan, että jokin voi joskus muuttua. The Barefoot Lawyer on merkittävä katsaus Kiinan poliittiseen lähihistoriaan.

Jos sinua kiinnostaa yksikin seuraavista aiheista, suosittelen todella vahvasti lukemaan tämän kirjan:

- Kiinan lähihistoria
- Yhden lapsen politiikka
- Vammaisten asema
- Ihmisoikeudet yleensä
- Eläminen Kiinassa maaseudulla
- Poliittinen propaganda
- Diplomaattiset suhteet
- Ihmisyys, inhimillisyys
- Näkövammaisuus, sokeana eläminen, sokean aistimaailma

Tätä kirjaa luki ajoittain kuin trilleriä, vaikka Chen ei liioittele tai dramatisoi tapahtumia (kirjassa esiintyy kidutusta ja muuta väkivaltaa). Hän on johdonmukainen ja ajatteleva kertoja ja kuvailija, jonka seurassa viihtyy (en nyt tiedä onko viihtyä sopiva sana tässä yhteydessä, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan). Kirjan lopuksi tekisi mieli halata Cheniä, mutta koska en voi, lähetän hänelle arvostukseni ajatuksissani.

Jos enkku taipuu, niin mielestäni tämän kirjan kieli on helppoa ja suoraa. Mainio kirja siis myös enkuksi luettavaksi, vaikka kieli olisikin hieman ruosteessa.

Alla pieni ote kirjasta liittyen yhden lapsen politiikkaan. Noihin aikoihin Kiinassa pakkosteriloitiin ja -abortoitiin järkyttävä määrä naisia/ihmisiä. Mahtavat sloganit, vai mitä?

Osallistun tällä kirjalla Kurjen siivellä -haasteeseen.