Fourth Estate, 2016
S. 254
Vuosi 1984. Joanna ja hänen miehensä ovat vastikään muuttaneet Clevelandiin, Ohioon. Joanna työskentelee toimittajana The Plain Dealer -nimisessä lehdessä.
Ja hän on myöhässä tapaamisesta, kuten niin usein. Olisi pitänyt lähteä aikaisemmin. Jos ja jos. Ehkä raiskausta ei olisi koskaan tapahtunut, jos hän olisi saapunut ajoissa paikalle?
I Will Find You on kirja raiskauksesta ja etenkin siitä, mitä sen jälkeen tapahtuu. Miten raiskaus lopulta määrittelee raiskatun naisen koko elämän. Raiskaus ei koskaan lopu, se jatkuu vielä parinkymmenen vuoden jälkeenkin. Joanna Connors ymmärtää, että hänen on tehtävä jotain päästäkseen tuosta kammottavasta traumasta vihdoin yli. Se on tuhonnut jo niin paljon.
Joanna alkaa työstää asiaa päättämällä etsiä raiskaajansa käsiinsä. Se on helppoa, koska Joanna teki taannoin asiasta poliisille ilmoituksen, raiskaaja saatiin kiinni ja tuomittiin (sivuhuomiona on pakko sanoa, että tuomiot raiskauksesta ovat hieman eri luokkaa Jenkeissä kuin vaikkapa Suomessa, jossa raiskausta ei annettujen tuomioiden perusteella pidetä mitenkään kovin isona juttuna - shame on!).
Mutta David Francis - the Raiskaaja - on kuollut. Joanna ei jätä tutkimuksiaan kuitenkaan siihen, vaan alkaa selvittää kuolleen miehen taustoja. Tutkimukset vievät Joannaa paikasta toiseen, ihmisen luota toisen luokse. David Francis alkaa hahmottua hänen eteensä pala palalta.
Tutkimustensa ohessa Joanna kerii auki ajatuksiaan. Hän saa käsiinsä tutkintapöytäkirjoja ja muuta materiaalia omaan raiskaukseensa liittyen. Hän elää tapahtumat uudelleen, käy ne läpi. En ihmettele, että niin moni raiskaus jää ilmoittamatta poliisille. Kuka jaksaa sitä myllytystä, mitä siitä seuraa etenkään kun ei ole mitenkään itsestäänselvää, että raiskauksen uhria uskotaan. Näin ei onneksi ole Joannan tapauksessa, mutta niin monen muun.
Kirja sisältää sopivassa määrin ja taiten sijoiteltuna tietoa raiskauksen historiasta ja tilastoja siihen liittyen. I Will Find You on koskettava ja hyvin kirjoitettu muistelmateos, joka ei raskaasta aiheestaan huolimatta murskaa lukijaa alleen. Joanna Connors on hellä ja jotenkin läheinen johdattaja. En osaa selittää paremmin, pidän kovasti hänen persoonastaan. Hänen ajatuksistaan, sydämen sivistyksestään.
Kirjaa ei ole suomeksi käännetty, mutta todellakin toivoisin käännettävän! Toisaalta jos enkku taipuu, niin vahva suositus tälle kirjalle minulta. En usko, että petyt.
All I know is that the dead live on within the people who remember them. They come back to life when we think about them.
I had kept David Francis alive, all this time.
Voi miten toivoisin, että tuon viimeisen sitaattilauseen jälkeen tulisi lause tyyliin: But now, finally, I had killed him. tai jotain tuohon tapaan, ie. katharsis.
VastaaPoistaTosiaankin kiinnostavalta vaikuttava teos ja hyvä tietää etukäteen, että Connors ei luhista lukijaa. Aihe kun on rankimmasta päästä.
Kyllähän siinä lopulta niin käy eli Connors pääsee ns. vapaaksi. Tuli pieni itku minulle kirjan lopussa. Ja kirjan alkuvaiheillakin, kun Connors kertoi lapsilleen tapauksesta. Hän katsoi, että lapset ovat nyt kyllin isoja, että he ymmärtävät.
Poista