 |
| Kannen kuva: Corbis |
(Le Silence de l'innocence, 2005)
Virago 2007
Kääntänyt Ranskasta Lisa Appignanesi
S. 182
Vastikään lukemani Punaisten Kyynelten talo (Terhi Rannela) houkutteli minut tutustumaan Kambodžaan enemmänkin. Somaly Mamin kirjan keksinkin Terhi Rannelan kirjailijasivulta.
The Road of Lost Innocence kuvaa etenkin tyttöjen ja nuorten naisten raadollista elämää Kambodžassa. Elämää, jolla ei kovin suurta arvoa ole. Elämää, jonka voi vaihtaa muutamaan roposeen.
Lapsi(seksi)kauppa käy kuumana eikä siltä säästy Somalykaan. Tietenkään kaikkia lapsia (tyttöjä) ei myydä, mutta valtava (seksi)bisnes näiden pienten tyttösten ympärillä pyörii. Jopa omat vanhemmat myyvät lapsensa seksiorjiksi bordelleihin saadakseen edes hieman helpotusta rutiköyhään elämäänsä.
Tämä kirja ei siis kerro ainoastaan Somalystä, vaan lukuisista muista samaan tilanteeseen joutuneista tytöistä. Väkivalta on arkipäivää; sillä rangaistaan, pelotellaan, nautiskellaan. Mitä erilaisemmat uskomukset ajavat miehiä; seksi neitsyen kanssa parantaa AIDSin. Niinpä nuoria tyttöjä ommellaan kiinni, jotta heitä voidaan myydä uudelleen neitsyeinä. Neytsyen "parantavan vaikutuksen" takia heistä voi pyytää korkeamman hinnan.
Kirja on tavallaan jaettu jaettu kahteen osaan. Noin puolet kirjasta käsittelee Somalyn lapsuutta ja hänen päätymistään seksiorjaksi. Loppupuoli (Somalyn päästyä pakoon seksiorjuudesta) kertoo Somalyn kamppailusta pelastaa nuoria tyttöjä seksiorjuudesta. Alun epäjärjestelmällinen auttaminen kasvaa ajan mittaan järjestelmälliseksi toiminnaksi; kiitos Somalyn sitkeyden ja vilpittömän auttamishalun, omistautumisen.
Somaly ei halua vetää huomiota itseensä, mikä näkyy kirjassakin. Hän haluaa näyttää, mitä tapahtuu lukuisille nuorille tytöille Kambodžassa; hän oli "vain" yksi heistä. On yhä, sillä menneisyys ei koskaan jätä rauhaan. Tämä kirja onkin karulla tavalla hyvin silmiä avaava; soisin monen sen lukevan.
En halua kirjasta tämän enempää kertoa, vaikka periaatteessa siinä olisi paljon, mihin tarttua. Sen sijaan koen pakottavaa tarvetta pohtia muutamalla sanalla ns. tirkistelyä, jollaiseksi - valitettavasti - monet leimaavat tällaiset kirjat. He eivät halua lukea tällaisia "sensaationhakuisia" kirjoja, koska heitä ei kiinnosta tirkistely.
Niin, ei minuakaan kiinnosta toisten kurjuudellä mässäily ja verhonraosta julmuuksien kyttääminen. Koen tällaiset kirjat silmänavaajiksi, tietoisuuden levittäjiksi (ihan niin kuin vaikkapa historiankirjat). Eivät ne kuvottavuudet poistu silmiä sulkemalla. Jos kaikki sulkisivat silmänsä, ei Somaly Mam olisi saanut niin paljon aikaan nuorten tyttöjen pelastamiseksi kuin nyt on saanut - ja toivottavasti saa jatkossakin.
Enkä nyt suinkaan tarkoita, että kaikkien pitäisi olla lukemassa tällaisia kirjoja. Ymmärrän, että ne ovat joillekin liikaa. Haluan vain ilmoittaa, etten koe olevani mikään perverssi sadistikyttääjä, jonka silmät kiiluvat piilotetusta himosta ja kuolanoro valuu poskella, vaikka tällaista kirjallisuutta luenkin.
~~~
Tätä kirjaa ei pikaisten tutkimusteni perusteella ole käännetty suomeksi. Kirjan kieli on kuitenkin mielestäni helppoa englantia (ellei ranska taivu) eli jos kirja kiinnostaa, luulen ettei se enkkutaitoiselle tuota ongelmia. Toisteisuutta kirjassa on välillä paljonkin, mutta en jaksa nyt motkottaa siitä. Sanoma on tässä kirjassa tärkeintä.
Kävin vuonna 2007 Kampodzassa. Näin siellä, millaista elämää jotkut joutuvat "kuolemaan". Oli hyvin ikävää nähdä. Mutta tällaisia kirjoja pitää olla ja niitä pitää lukea. Silmät pitää avata.
VastaaPoistaSinulla on sitten kosketuspintaakin, kun olet paikan päällä käynyt. Kyllä, tällaisia kirjoja tosiaan tarvitaan silmiä avaamaan.
PoistaTottakai aiheesta pitää kirjoittaa. Aihe on tärkeä ja tyttöjen asema on tärkeä. Katsoin telkkarista dokumentin prostituutiosta, täytyy sanoa, että en pystynyt katsomaan loppuun asti. Pieni kymmenvuotias tyttö sanoi surullisesti, että miksi naisen asema on niin vaikea, teki töitä ilotalossa, varmaan myyty sinne. Kymmenvuotiaan pitää saada leikkiä, käydä koulua ja olla kavereiden kanssa. Ei tämmöiseltä saa ummistaa silmiä, että seksiorjuutta käydään lapsilla ja naisilla.
VastaaPoistaTotta, ei se seksiorjuus katoa vaikka se vaiettaisiin kuoliaaksi. Koin tarvetta "avautua" aiheesta, koska monesti juuri tällaisten "kurjuuskirjojen" kohdalla saa kuulla mitä erilaisempia analyysejä siitä, millaiset ihmiset näitä lukevat.
PoistaLuen muuten paraikaa kirjaa, joka liittyy mm. Thaimaan seksiturismiin. Hyvin tunnettu asia päällisin puolin, mutta ei ehkä noin muuten.
Tuo on tärkeä aihe ja hyvä että siitä kirjoitetaan.Olen nähnyt dokkarin tuosta seksiorjuudesta joskus ja siinä oli myös tuon kirjan alueen ihmisistä.
VastaaPoistaHmm, pitäisiköhän minunkin joskus katsoa joku aiheeseen liittyvä dokumentti. Katson hyvin vähän telkkaria ja jotenkin mieluummin luen aiheista kuin katson.
PoistaVoi johtua siitäkin, että minulla on vaikeuksia keskittyä telkkarin katsomiseen, mutta lukemiseen yleensä ei. Aika jännä juttu. :)
Olen myös samaa mieltä siinä, että eivät asiat vaikenemalla parane. Seksiorjuus ei katoa vaikka kuinka ummistaa silmänsä, eivätkä myöskään pedofilia, lähisuhdeväkivalta, koulukiusaaminen tai mikä tahansa ikävä asia. Keskitysleiritkään eivät ole suostuneet katoamaan historiasta ihan vain sillä, että jotkut eivät usko niiden olemassaoloon.
VastaaPoistaAsiasta toiseen: uusi blogisi ulkoasu on hieno, sanoisin hienostuneen viekoitteleva. Miten sinä päädyit tähän ulkoasuratkaisuun? Oletko itse tehnyt kaiken? Oman blogini ulkonäköä haluisin muokata. Vinkkejä?
Juuri noin. Ja onneksi voi sitten olla lukematta, jos ei kerta kaikkiaan kestä. Minä en vain pidä siitä, että tällaisten kirjojen lukijoita helposti pidetään jonain tirkistelijöinä, jotka saavat kiksejä raakuuksista.
PoistaKiitos ulkoasukehuista! Bannerin kohdalla mietin, että menikö ihan överiksi :D Halusin siihen kuitenkin jotain kirjoihin liittyvää, mutten enää perinteistä "kirjakasakuvaa". Tuo ei kyllä kuvaa oikein kirjoja, joita luen mutta tiettyä rentoutta kylläkin; lukeminen eikä tämä blogi ole niin vakavaa. :D (taidan kyllä pistää bannerin uusiksi piakkoin, heh)
"Tapetin" tein myös itse. Tykkään näperrellä kuvien ja kuvioiden kanssa. Olen tehnyt Bloggeriin ilmaisia sivupohjia jo vuosikausia, mutta en ole pitkiin aikoihin jaksanut niitä enää päivittää sivupohjablogiini. Ehkä joskus taas innostun uudelleen.
Bloggeriin voi ladata helposti taustaksi suoraan jonkun oman kuvan tai kuvion. Pitäisiköhän joskus tehdä joku vinkki- ja opastuspostaus aiheesta? Vai osaavatko kaikki muutenkin?
Saattaa olla, että joku luonnehtisi bannerisi kirjakuvaa rohkeaksi. Ehkä tuo aikuisviihteeseen vivahtava kuva voi antaa väärän käsityksen blogisi sisällöstä... ;)
PoistaHaluaisin todella lukea postauksen aiheesta, miten liitetään itse ottama kuva blogin taustaksi / tapetiksi. En osaa sitä. Pitääkö siinä alkaa näpelöidä html-koodia (vai mikä se oli?)?
Hoho, vaihdoinkin jo bannerin (kuten huomasitkin), koska en nyt sentään halua leimautua aikuisviihdeblogiksi :D
PoistaKävinkin avautumassa vinkkeineni blogisi kommenttilootaan. :) On tosiaan ollut hieman aivokuollut olo - jopa siinä määrin, etten ole saanut edes kirjamietteitä kirjoitettua. Nyt alkaa olla jo jonoa niidenkin kanssa, apua! ;)
Uusi kuva on raju! Eipä ole aikuisviihteestä enää tietoakaan! Tykkään mustasävyisestä huumoristasi! ;)
VastaaPoistaKiits, minuunkin uppoaa musta huumori. :)
PoistaUusi kuva on hieno ei siis sillai hieno, mutta hurjan hieno, kamalan hyvä...
VastaaPoistaMinun blogissani on sinulle jotain :)
Kiitokset! Kävinkin jo blogissasi <3
Poista