Veren sitomat

Charlaine Harris: From Dead to Worse
(Suom. Veren sitomat)
Gollancz 2008
S. 359
8. Sookie Stackhouse -kirja

Niin vierähti puolisentoista vuotta edellisestä vampyyristä. Olikin siis korkea aika jatkaa tämän sarjan lukemista ennen kuin kaikki sen tapahtumat katoavat muistista.

Osa olikin jo haipunut hämäränpeittoon, mutta tässä kirjassa kerrattiin melko paljon edellisen kirja tapahtumia, joten melko pian pääsin takaisin kärryille.

Vaikeinta oli muistaa joidenkin henkilöiden nimet ja heidän ominaisuutensa sekä keskinäiset suhteet. Nekin onneksi käytiin läpi (osa jopa ihan kahteen kertaan), joten pian huristelin taas kyydissä kuin olisin eilen edellisen osan lukenut.

On vaikea kirjoittaa kirjasarjasta möläyttelemättä ja mahdollisesti jopa vahingossa spoilaten, koska kaikki niin sanotusti liittyy kaikkeen. Siksipä varoitankin jo etukäteen, että tämä postaus saattaa sisältää juonipaljastuksia. Jos et siis ole tätä sarjaa lukenut (mutta aiot) tai et ole vielä kahdeksannessa kirjassa asti, niin jatka omalla vastuullasi.

Sookien tuore miesystävä, Quinn, on edelleen kateissa. Se repii Sookien sydäntä, mutta elämän on jatkuttava. Ja niinhän se jatkuukin.

Sookie sai edellisessä kirjassa kämppiksen, Amelien, joka bunkkaa edelleen Sookiella kissan, Bob, kanssa. Bob ei tosin ole juuriltaan oikea kissa, vaan epäonnistuneen loitsun tuotos. Bob-kissalla revitäänkin huumoria kirjan aikana. Vähän jopa nauratti.

Sookielle paljastuu myös lisää hänen taustastaan, joka ei olekaan ihan sellainen kuin hän on olettanut. Taas menee maalimankuva uusiksi. Tämä oli kyllä oikeasti mielenkiintoinen käänne, johon toivottavasti palataan jatkossakin.

Yllättäen Sookie joutuu taas keskelle juonitteluja ja välien selvittelyjä, ja on heittää henkensä. Quinnin katoamisen arvoituskin ratkeaa, mutta ei ihan niin kuin Sookie olisi halunnut. Erickin väittää alkaneensa muistaa.

Muistinsahan Eric menetti jo joskus muutama kirja sitten, mutta nyt muisti palautui pätkittäin. Tai oikeastaan kertaryminällä. Ja aijai mitä sitä olikaan puuhasteltu muistikatkoksen aikana! Nyt punottaa Sookienkin posket.

Sookien ja Ericin "suhde" on vahva, sillä heillä on ns. veriside. Tapahtuisi nyt jo jotain, kun ihan selkeästi heidän - Ericin ja Sookien - välillä kipinöi. Tekisi ihan mieli sanoa, että hankkikaa jo se huone. Mutta ehkä ensi kirjassa?

Sookie ei ole enää niin ärsyttävä kuin aiemmissa kirjoissa. Joskaan en oikein jaksaisi hänen "uskonnollisia" pohtimisiaan, jotka ovat onneksi lyhyitä. Usko tuntuu olevan päälle liimattua ja teennäistä, mallia käyn sunnuntaisin kirkossa ja olen hyvä kristitty. Ai niin ja iltarukousta ei saa unohtaa.

Mutta sitähän se on pitkälti Jenkeissä ns. tavisuskovaisten kohdalla eli ei kovin syvällistä. Tai mistäs minä sen tiedän, mutta kovin pinnalliselta kuulostaa minun korviini. Kirkkoon on mentävä, mutta muuten ollaan kuin ellunkanat. Tappaakin saa, jos kyseessä on itsepuolustus. Mutta kateus pelkissä ajatuksissa on ihan kamala synti! Hmm.

Seuraavaan kirjaan voisin tarttua jo vielä tämän vuoden puolella. Tämä kirja oli jokseenkin viihdyttävää vaihtelua muuhun viime ajan lukemistooni verrattuna. Koukuttava sarja siis, vaikka ajoittain tekee mieli repiä hiuksia päästä.

Lisäkseni kirjan on lukenut ja siitä blogannut ainakin Morre, Villasukka, Kirjavinkit ja Marjis.

Näin (Katso kuva oikealla!) pitäisi muuten kaikissa kirjasarjoissa merkitä sarjan kirjat.

Tällöin tyhmempikin lukija osaisi ostaa/lainata kirjat oikeassa järjestyksessä eikä tarvitsisi siellä kaupassa/kirjastossa miettiä päätään puhki, että onko tää nyt joku sarja ja jos on, niin mikä on järjestys ja plaa plaa.

Tästä linkistä pääset lukemaan mietteeni aiemmista sarjan kirjoista.