Leikki ei päättynyt lapsuudessain
yhä eilisen kentille palaan
yksin kun makaan vuoteessain
ja vanhaa nallea halaan
Olisin niin halunnut olla
prinsessa Ruusunen
Olisin voinut valtikan vuolla
okaista ruusujen
En prinssiä oottaisi saapuvaksi
uinuisin sisässä linnoituksen
muuttuisin alati hauraammaksi
vain elämästä uneksien
Vaan
poissa on unet, poissa on päivät
jäljellä enää on ehtoos’ häivät
Arkkusi avointa kantta viel’ suutele
Eipä sun perääs’ kukaan huutele
Juokse jos voit, älä astu harhaan
Kaikkes’han teit, kaikkesi annoit
omat syntisi maallesi kannoit
Silmistä katoa, maastamme myös
Tarvita ei täällä jälkeä työs’
Solmit ne kivet, ja järveen hukuit
samalla tavoin kuin elämäs’ nukuit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.