Kuka kukin on?

John Harwood: The Asylum
Jonathan Cape 2013
S. 257


Vuosi 1882. Georgina Ferrars herää vieraasta sängystä. Lakana tuntuu karhealta ihoa vasten, eikä huonekaan näytä tutulta.

Käy ilmi, että hän on mielisairaalassa (käytän tässä arviossani tuota vanhentunutta ilmausta, koska se sopii ajankuvaan), mutta Georginalla ei ole aavistustakaan, miten hän on sinne päätynyt. Hän muistaa lähinnä nimensä, mutta onko sekään oikea?

"I woke, as it seemed, from a nightmare of being stretched on the rack, only to sink into another dream in which I was lying in a strange bed, afraid to open my eyes for fear of what I might see."

John Harwood nappasi mielenkiintoni heti ensimmäisestä sivusta lähtien. Tai ei, pelkästään kirjan nimi vakuutti minut, mutta minut onkin helppo viekoitella käyttämällä mielenterveyteen liittyviä assosiaatioita.

Myös kirjaston henkilökunnalla, noilla korruptoituneilla kirjojen esillepanijoilla, oli näppinsä pelissä: The Asylum oli asetettu näkyvästi esittelyhyllylle! En olisi ehkä lainkaan huomannut kyseistä kirjaa, ellei se olisi siinä ollut. Minulla on nimittäin tapana käydä aina ensin läpi kirjastomme lukuisat "teemapöydät".

(Tarkoitukseni on tehdä kirjastopostaus, jossa kerron tuosta lukemiseen houkuttelevasta laitoksesta ihan kuvien kera. Kuvat puuttuvat, joten siksi juttu jumittaa.)

Takaisin mielisairaalaan, jossa Georgina on saanut seurakseen laitoksen lääkärin, Maynard Strakerin.

"Have no fear, Miss Ashton. I am entirely at your service."

Mutta mitä ihmettä? Eihän Georginan nimi ole Miss Ashton eikä hän varsinkaan kuulu minnekään hullujenhuoneelle! Vai onko ja kuuluuko?

Kirja on jaettu kolmeen osaan ja etenkin ensimmäinen osa kiihotti mieltäni, ajoittain jopa jännitti omien spekulaatioiden lomassa. Tässä kirjassa pääseekin mukavasti arvuuttelemaan Georginan (tai kuka hän nyt onkaan) mystistä ilmestymistä sairaalaan ja vielä mystisempää muistinmenetystä.

Pidin valtavasti kirjan goottilaisesta tunnelmasta ja tapojen ja käytäntöjen tiimoilta esiin pilkistävää ajankuvausta. Harwoodin kieli on sujuvaa ja kaunista, ilo lukea.

Harwood myös osoittaa, että jännitteen - ja jännityksen - luomiseen ei tarvita välttämättä mitään tuulennopeaa äksöniä. Minuun ainakin tehoaa paremmin taiten luotu "hiljainen kauhu." En tosin sanoisi kirjaa kauhukirjaksi, vaikka siinä periaatteessa joitakin sellaisia piirteitä onkin.

Mutta mutta... Nyt tulevat ne kuuluisat mutat. Loppua kohden - oikeastaan jo puolivälissä - kirja alkaa menettää tehoaan. Mukana menossa on päiväkirjaa ja kirjeitä, jotka valottavat mukavasti tämän keissin taustaa ja ovat erittäinkin mielenkiintoista luettavaa. Siitäkin huolimatta, että mielestäni kirjeet olivat epäuskottavia. Ei kai kukaan kirjoita noin seikkaperäisiä kirjeitä, joissa vastaanottajaa huomioidaan lähinnä vain sivulauseessa?

No ei se mitään, sekään ei olisi ollut ongelma (kirjeet olivat äärimmäisen kiintoisia), mutta arvasin jo tässä vaiheessa, mistä tässä "tapaus Georginassa" on kyse. Vaikka Harwood onnistuu kylvämään vielä yhden yllätyksen, ei se onnistunut viemään mattoa altani. Loppu olikin sitten tietyssä mielessä melko ennalta-arvattava, vaikka tunnustan kyllä, että silti olin edelleen koukussa.

Kirjan lopusta en pitänyt ja Harwood sortuu kauhistuttavaan perisyntiin: nimittäin tolkuttomaan selittelyyn, jonka takia sain melkein päänsäryn. Oi miksi hän ei valinnut toisentyylistä tapaa? Harwood osaa kyllä kirjoittaa, joten hän varmasti olisi löytänyt toisen tavan selittää asiat. Nyt kyseessä oli lähinnä kliseinen kaiken paljastava monologi, joka siinä tilanteessa oli kaukana uskottavasta.

Kaiken kaikkiaan pidin kyllä tästä kirjasta ja ehdottomasti se kannatti lukea - ihan jo pelkän miljöönsäkin takia. Tylsää hetkeä ei minulle tämän kirjan kanssa tullut ja pidin kovasti siitä, että sain itse olla mukana arvuuttelemassa juonta. Rohkenen kyllä tätä suositella trillereiden ystäville.


Kirjaa ei käsittääkseni ole käännetty suomeksi eikä ole tietoa käännetäänkö ikinä.

Etusivun kansi: Malgorzata Maj/Arcangel
Kuvasin kirjan pihallamme (näkymät naapurin pihalle).

~~~

Osallistun tällä kirjalla seuraaviin haasteisiin:

Mieleni on rajaton
Kiinteistöhaaste (pääsin juuri ladosta mökkiin, jee!)