Hae tästä blogista

torstai 7. maaliskuuta 2013

Pintanaarmuja

Kuva täältä.
Maaria Päivinen: Pintanaarmuja
ntamo, 2013
S. 260
Kannen kuva: Anni Halonen

Maaria Päivinen ystävällisesti tarjosi minulle tätä kirjaa pdf:nä, jonka voisin ladata Kindleen.

Otin ilolla Pintanaarmut vastaan ja kyllähän sen sinne Kindleen sai. Fontti tosin oli niin pientä, että piti kääntää teksti (ja laite) sivusuunnittain.

Tämä sama "ongelma" Kindlen kanssa näyttää olevan kaikissa muissa kuin "oikeissa" sähkökirjoissa. Mutta sähkökirjathan eivät ole pdf-muotoisia, joten se siitä teknisestä puolesta, josta en siis mitään tajua.

Mies ne kirjat minulle Kindleen aina hoitelee enkä suoraan sanottuna edes halua tietää miten. Ehkä jonakin päivänä kiinnostaa riittävästi, että haluan.

(Herman)

Muuta ei ollut kuin kaksi nahkavyötä, minä hänet sidoin rintalastan kohdalta, sidoin lantiosta, varmistin, että vyöt olivat tarpeeksi tiukalla. Löysät hengittää. Kaksi sormea mahtui hänen ihonsa ja vyön väliin. Se riitti. Se riitti siihen, että minun kallisarvoinen häneni ei tukehtuisi kuolemaan, vaan nimenomaan kelluisi sinne. Minä se olin, joka hänet työnsti aaltoihin, hän itse sitä toivoi.

Anna on väkivaltaisen suhteen uhri, vaikka uhrius ei häntä kuvaakaan. Ehkä kapinoiva uhri, omassa mielessään kapinoiva, joka pistää vahingon kiertämään. Veikko lyö sekä henkisesti että fyysisesti ruma-Annaa ja anna rakastaa takaisin. Vai rakastaako lopulta?

Hän otti huulipunapuikon käteensä ja maalasi peiliin ääriviivojaan, oli sittenkin sittenkin kuvittaja ja hän pelkäsi ja Veikkoa rakasti, kaikesta huolimatta niin, ja sellainen asui hänessä että muihin Anna samaistuu.

Annalla on salainen ystävä, Herman. Kirja onkin kerrottu sekä Annan näkökulmasta että Hermanin suulla, vuorotellen, ajallisesti sekaisin.

Herman jumaloi Annaa, jota ei koskaan kokonaan saa. Ajoittain alkoi hieman ärsyttää, puuduttaa se paatos, jolla Herman Annaansa (minun häneni) kuvasi. Minä en pitänyt Annasta. En tietenkään toivo kenellekään väkivaltaista parisuhdetta, en, enkä usko että kukaan sellaista "ansaitsee". En pitänyt Veikostakaan, Annan alistaja-miehestä.

Enkä pitänyt Hermanista, joka on vinyylin rikkinäinen raita, jota neula raapii ja kuluttaa, muttei koskaan pääse eteenpäin, seuraavaan raitaan. Koin että Hermanin osuudet olivat liiankin pitkälti toistoa eri sanoin siitä, millainen Anna Hermannista on, miten Herman ei pääse Annan yli, miten hänellä on vaimo ja kolme lasta.

Tapahtumat hukkuvat ajoittain sanojen runsauteen, kun sama asia sanotaan moneen kertaan. Monesti tuntui, ettei muuta tapahdu kuin virkkeiden vuolas lipuminen, sanoja toistensa perään. Kauniita toki, oivaltavia, osassa ei järjen hiventäkään tai sitten minä en vain tajunnut. Kokonaisuuden kannalta se (epämääräisyys) ei kuitenkaan haitannut.

Tiesin melko varmasti jo etukäteen, että Pintanaarmujen siivellä pääsen lukemaan kaunista kieltä ja niin pääsinkin. Päivinen osaa sanoilla pelehtimisen taidon, niillä leikittelyn ja pyörittelyn.

Lähtöselvityksen jälkeen Anna oli vapaa kuin käsi ilman kipsiä tai jalat junan alla.

Pintanaarmuja on kauttaaltaa kauniisti kirjoitettu, ymmärrettävä. Tarina on rankka, mutta kenties juuri Päivisen omintakeinen tyyli teki siitä pehmeän, ei niin raa'an. Päivinen totisesti osaa kirjoittaa.

Minä en sen sijaan oikein osaa enempää tästä kirjasta kertoa. Kannattaa lukea Leena Lumin mietteet Pintanaarmuista. Hän koki kirjan vahvemmin, rikkaampana tapahtumineen.

Itse olisin kaivannut jotain enemmän, jotain vähemmän. Olisin halunnut tietää tarkemmin, miten Anna päätyi uimapatjalle. Voihan sitä spekuloida, mutta koska asiasta oli muistutettu läpi kirjan, olisin halunnut saada täyttymyksen, odotin sitä.

Kirjan kansi on uskomattoman kaunis ja se kuvaa oivallisesti kirjaa. Nappikansi Pintanaarmuihin, jonka suosittelen ennakkoluulottomasti lukemaan. Pintanaarmuja on sellainen kirja, että se pitää kokea. Sitä ei voi selittää, sillä siihen eivät sanat riitä.

Luin samaan syssyyn uudesta Reginasta Päivisen novellin, Kun paloin halusta, joka oikeutetusti oli valittu lehden tähtinovelliksi. Ja ihastuin siihen ikihyviksi, mieletön ihana jännittäväkin! Tyyli on tuttua vuolasta Päivistä, mutta hieman riisutumpaa kuin Pintanaarmuissa, ei suinkaan alastonta silti.

Minun makuuni siinä oli runsaus kohdillaan, ei liikaa muttei liian vähän. Kaunista ja tummaa, suosittelen sitäkin ja lukisin mielelläni enemmänkin Päivisen novelleja eikä minun ollut vaikea valita, kenen novellia äänestin ensimmäisen numeron parhaaksi.

Reginan nettisivuilla on tarjolla Päivisen novelli Tähdet ovat loppuneet täältä. Sitä en ole itsekään vielä lukenut, aion kyllä.

Pintanaarmuja on lukenut ainakin myös Villasukka kirjahyllyssä. Tämä on sellainen kirja, että soisin sen noteerattavan lehdissäkin. Pisrkahtelevan erilainen kirja tyylillisesti, onnittelut Helmi-Maaria!



11 kommenttia:

  1. Täysin samaa mieltä, että kirjan kansi on napakymppi!

    Minulle tämä oli mielettömän helppoa ja innoittavaa tekstiä. Ehkä osasyy on se, että runous on lempilapseni. Tai salarakas:-)

    Olen täysissä ruumiin ja sielun voimissa verrannut Päivistä Herta Mülleriin. Molemmat hallitsevat rankan runoproosan kuin myös ovat hyvin innovatiivisia sanoissa. Kumpikin keksii uusia aina vaan.

    Annan kohtalon oli takuulla määrä jäädä auki...

    Herman oli kuin haalea kylpy ja häntä olisi voinut olla vähemmän ja ehkä mukana olisi voinut olla kertojana myös Veikko.

    Kaiken kaikkiaan tämä on juuri sitä Päivistä, mitä olen hänen novelliensa perusteella häneltä odottanut. Minulla oli ilo lukea hänen novellinsa ennen julkaisua ja olin ihan myyty. Vaan mitä tapahtui: Pintanaarmuja meni niiden ohi!

    Kiinnostava ja erilainen juttu sinulta. Ja linkitän - tietysti;-)

    VastaaPoista
  2. Leena Lumi, en kokenut tätä kielellisesti vaikeaksi, vaikka ajoittain rönsyt menivät vähän "yli". Itsekin runoudesta pidän ja luen. Kirjoitinhan tuossa, että kirja on ymmärrettävä eli ei lukijan ei tarvitse pelätä, ettei tajua mitään. ;)

    Minulle tässä vain oli hieman liikaa muuta kuin juonta, mutta makuasioitahan nämä ovat ja upea kirja, sitä ei voi kiistää!

    Odotin Annan kohtalosta enemmän, koska se oli niin voimakkaasti läsnä kirjan alusta lähtien. Siksi hieman petyin, kun sitä odotusta ei palkittu, vaikka kirjan loppu sinällään oli huikea, sopiva.

    Mietinkin tuota kertoja-asiaa hetki sitten Villasukan blogissa: Entä jos Hermanin sijasta toinen kertoja olisikin ollut Veikko? Mietin asiaa kauan, mutta tulin siihen tulokseen, että ehkä kirjasta olisi tullut liian yksipuolinen silloin.

    "Ulkopuolinen" Herman sopi hyvin kertojaksi, mutta olisin toivonut enemmän särmää niihin osiin. Enemmän jotain.

    Luulen ja toivon, että Pintanaarmuja herättää paljon keskustelua. Sen tämä kirja totisesti ansaitsee!

    VastaaPoista
  3. Hannele, minunkin pitäisi ja päätin, että alankin. Minulla kun on hyllyssä vielä lukemattomia suomalaisia kirjoja.

    VastaaPoista
  4. Voi että, kiinnostaa kovasti tää kirja! Ehdin jo kustantamolta a.kipaletta tiedustella, mutta vielä en ole saanut vastausta suuntaan enkä toiseen. Jos vain romaanin jotain kautta käsiini saan niin kirja rynnii lukulistan kärkeen :)

    VastaaPoista
  5. Oh Elegia, jännityksellä luin arviosi kirjasta (hyvä muutes tietää, että pdf-tiedostonakin toimii - esikoistani sai "aikoinaan" oikeana e-kirjana, mutta enää ei). Enkä missään nimessä tirskahtele täällä itkuun, vaan olen iloinen, että Pintanaarmut aiheuttaa keskustelua - ja toivotaan tosiaan, että se huomioitaisiin lehdissäkin. Mutta riittää, että blogimaailmassa kuohuu jo nyt ;) Kiitos tästä! Ja pahoittelen, että pidän itse kirjoista, joiden kohtalot jäävät avoimiksi, joten en voinut muuta kirjoittaa kuin tällaisen. Paitsi että tiedän kyllä, miten Annan kävi. En vain voi kertoa, jotta te lukijakunnat joutuisitte tulkitsemaan, pettymään, arvuuttelemaan tai ehkä jopa tietämään kuinka Annan kohtalon laita on!

    VastaaPoista
  6. Annika, Suosittelen tätä kyllä ja olisi jännä kuulla, mitä sinä tästä pidät ja miten koet henkilöt. Hyvin erilainen lukukokemus on luvassa, uskaltaisin sanoa!

    Helmi-Maaria, pdf:t saa tosiaan Kindleen, mutta koska Kindle ilmeisesti haluaa mahduttaa yhden sivun näytölle, niin teksti kutistuu pieneksi. Kun laitteen kääntää, niin saa suuremman fontin, mutta silloin alkuperäinen sivu jakautuu useampaan "ikkunaan". En oikein osaa selittää, mutta sujuu se lukeminen niinkin ihan hyvin eli no problem :)

    Ja missään tapauksessa sinulla ei ole syytäkään tirautella kyyneleitä, ei ainakaan tämän postaukseni takia! Minulle jäi ristiriitainen olo kirjastasi eikä se ole mitenkään huono asia. Myöskään se, etten pitänyt henkilöhahmoista, ei tarkoita että kirja olisi huono, ei missään tapauksessa! Ennenkin on tullut eteen kirjoja, joissa en ole pitänyt yhdestäkään henkilöhahmosta, mutta se ei tarkoita että kirja olisi huonosti kirjoitettu tmv. Sinulla on ihan omanlaisesi vaikuttava tyyli!

    Minusta olisi kyllä jännä kuulla, miten muut ovat kokeneet Annan, Hermanin ja Veikon. Luulen, että monien käsitykset ja mielipiteet voivat vaihdella melko paljonkin. Itse asiassa Pintanaarmuja olisi mainio lukupiirikirja - siitä saisi varmasti mahtavat keskustelut aikaikseksi.

    Ymmärrän avoimet loput ja niiden viehätyksen, mutku... Olisin tahtonut tietää kaiken! ;))

    VastaaPoista
  7. Vastaukset
    1. Oih, kiitokset ystis - tulen kurkkimaan! <3

      Poista
  8. Nyt viimein pääsin aloittelemaan loman jälkeistä blogikierrosta :)

    Kirjoitit hyvin Pintanaarmuista ja on totta, että se pitää kokea itse. Minusta sekä Annassa, Veikossa että Hermanissa oli piirteitä joista en pitänyt, mutta silti ihastuin vahvasti kirjaan. Toivottavasti kirja saa lisää blogisavuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kirja oli ihan hyvä, mutta minun makuuni tosiaan kielellisesti, vaikka kaunista onkin, liian vuolas. Vähempikin määrä "tehokeinoja" olisi riittänyt, jolloin kirjan muut ansiot olisivat päässeet esille. Nyt jäivät minusta juoni ja henkilöhahmotkin taustahaamuiksi jyräävän kielen rinnalla tai pikemminkin jaloissa.

      Mutta kokemuksena kaikkinensa upea! :)

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.