Hae tästä blogista

perjantai 21. marraskuuta 2008

Eedenistä itään


John Steinbeck: Eedenistä itään


Moni ei varmaankaan ole välttynyt kuulemasta Steinbeckin suurromaanista Eedenistä itään.

Jos on tältä tiedolta välttynyt, niin nyt on korkea aika kuulla siitä. Itse olen tästä tiiliskivestä ollut tietoinen varmaan teinistä asti, mutta vasta nyt sen luin.

Kirjan keskeinen teema on hyvä ja paha ja niiden ilmentymä ihmisissä. Tässä vaiheessa voi hälärit alkaa soida päässä, että voi ei – taas tuota kärjistystä.

Kyllä, kärjistystä tosiaan, mutta Steinbeck ei maalaakaan ihmisistä vain pahoja tai hyviä, vaan nämä molemmat puolet ovat olemassa kaikissa ihmisissä – vain mittasuhteet vaihtelevat.

Kirja kuvaa hyvin aikaansa, mikä hellii etenkin minun lukunautintoa, sillä tällaisissa kirjoissa se ajankuvaus on usein hyvin merkittävä tunnelmanluoja.

Eedenistä itään on ennen kaikkea suku- ja ihmissuhdekirja – vähän samaan tapaan kuin vaikkapa Okalinnut sillä erotuksella että tässä kirjassa painopiste on suvun miehissä (ja luonnollisesti kokonaan eri maanosassa).

Juonta on aika mahdoton alkaa purkaa tässä paljastamatta liikaa tapahtumia. Kirjan takakannen voi lukea täältä.

Tiiliskivikammoisille voin kertoa, että itse luin tämän kirjan suorastaan ahmaisemalla, sillä jo hyvin alusta pitäen se otti sisäänsä ja alkoi kulkea kuin itsekseen.

Tästä on muuten tehty elokuvakin, jota James Dean tähditti. Onko joku nähnyt sen? Itse en ole.



En tiedä onko tämä kirja klassikko, mutta aion nyt luetteloida sen klassikoksi, koska haluan perustaa sellaisen kategorian.

10 kommenttia:

  1. Kyllä tuo ainakin minun käsittääkseni on klassikko. En ole sitä saanut luettua, vaikka se kirjahyllyssäkin on ollut jo parikymmentä vuotta. Muistelen joskus kauan sitten nähneeni jonkin tv-sarjan tästä, mutta tuo Deanin tähdittämä leffa on kyllä jäänyt näkemättä.

    Minua kiinnostaa aiheena tuo, että kaikissa ihmisissä on sekä hyvä etä paha puoli, vaikka se tavallaan on aika kaluttukin. Absoluuttiseen kumpaankaan en jaksa uskoa.
    Täytyypä ottaa lukuun, kun nuo "pakolliset" on joskus luettu.

    VastaaPoista
  2. Kyllä Eedenistä itään on klassikko. Ainakin jos sovelletaan sitä kriteeriä, että klassikko on kirja jota luetaan ja josta uusia painoksia vielä 50 vuotta julkaisun jälkeen. Mutta on tämä kirja sitä muutenkin.

    VastaaPoista
  3. Pidän Steinbeckin tavasta kuvata laitapuolen kulkijoita, tuntuu, että hän todellakin pitää ihmisistä.
    Ainakin antaa ymmärtää niin.

    On kyllä todella pitkä aika siitä, kun olen lukenut Steinbeckiä viimeksi, joskus parikymppisenä.

    Leffa on nähty. Dean on ihan ok.

    VastaaPoista
  4. Klassikko mikä klassikko. Leffakin on hyvä, kannattaa kyllä katsoa ihan James Deanin vuoksi.

    Kivaa, että perustat klassikko-kategorian!

    VastaaPoista
  5. Yritin muistaa olenko lukenut tämän - epäilen vähän, koska elokuvasta on voimakkaammat muistijäljet.

    Olen kyllä pitänyt Steinbeckin joistakin teoksista, mutten kaikista, jotkut ovat vähän heikompia. Tämä ja Vihan hedelmät lienevät hänen tuotantonsa kulmakiviä, ehkä ne todellisimmat klassikot.

    SusuPetalin tarkoittamat laitapuolen kulkijat löytyvät "Ystävyyden talosta", mikä on kyllä aika hupaisa teos.

    Tuo "voi ei taas tätä" - on muuten yksi nykyajan lukijan ongelmista. Aika moni teema on jo tullut niin monen sukupolven kuvaamaksi, että aika ajoin noilta sanoilta ja fiiliksiltä on vaikea välttyä. Mutta ehkä sitten sitä vastaan erottaa klassikon muista, kun se kuitenkin pystyy puskemaan ne tunteet tiehensä.

    VastaaPoista
  6. Ehdottomasti klassikko.

    Kiinalaiskokki on muuten kotoisin Steinbeckin omasta lapsuudesta.

    VastaaPoista
  7. Mymskä, kannattaa ehdottomasti lukea tämä sitten kun vain jää aikaa muilta luvuiltasi. Minäkään en usko ääripäiseen ajatteluun hyvästä ja pahasta – se pikemminkin ärsyttää. Steinbeckille plussaa siitä, että hän näkee tosiaan harmaan sävyjä eikä ole mustavalkoinen.

    Kari, hyvä tietää – voin siis huoletta jättää tämän klassikko-gategoriaan.

    Susu, juu. Hänellä ei näyttänyt olevan tarvetta sellaisia äärikategorioita, että joku on vain hyvä ja joku vain paha (kuten valitettavan paljon kirjallisuudessa tehdään).

    Tuima, täytyy harkita jossain vaiheessa tuon leffan hankkimista. Mitä nyt tuota traileria katsoin, niin ihan samalla tavalla ei siinä näyttäisi asiat sujuvan kuin kirjassa. Mutta niinhän se on aina.

    HannaH, Vihan hedelmiä en ole lukenut, mutta kuullut olen kyllä. Senkin voisi jossain vaiheessa lukaista. Hyllystä löytyy kyllä Torstai on toivoa täynnä ja joku muu (nyt ei tule mieleeni mikä).

    On kyllä totta, että melkein lähes kaikesta on jo kirjoitettu. Oleellista onkin se, miten mitäkin asiaa käsitellään.

    Mette, mielenkiintoinen tieto tuo kiinalaiskokki. Pidin valtavasti kirjan Leestä. Olipa muuten Steinbeck ujuttanut itsensäkin (tai ainakin samannimisen henkilön) kirjaansa – kertojan ominaisuudessa.

    VastaaPoista
  8. Lukemattahan tämä on minultakin...

    Onnistuit kuitenkin herättämään mielenkiintoni :)

    VastaaPoista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  10. Kirja on klassikko. Minulla on se kaksiosaisena kirjahyllyssäni. Luin kirjat yli kymmenen vuotta sitten. Kokemus oli järisyttävä!

    Hyvin kuvaat kirjan perusajatuksen. En tykkää lukea kirja-arvosteluja tai kuvauksia, joissa jokainen juonenkäänne selostetaan yksityiskohtaisesti. Toisinaan se on toki tärkeää, jos analysoidaan juonta.

    Toisaalta sekään ei välttämättä häiritse lukukokemusta, vaikka juonen tietäisikin etukäteen. Katsoin tuon elokuvan ennenkuin luin kirjat. Kirjan tunnelma on tärkeämpi kuin juoni.

    Nyt katson venäläistä TV-sarjaa, joka on tehty Dostojevskin Rikos ja rangaistus -kirjan pohjalta. Kirjan luin jo aikaisemmin. Olen nauttinut suunnattomasti molemmista kokemuksista.

    VastaaPoista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.