Hae tästä blogista

tiistai 11. marraskuuta 2008

Syntiset päätyvät hiiden haaremiin


-->
Hanna Hauru: Tyhjien sielujen saari

Tuima kirjoitti Tyhjien sielujen saaresta aiemmin ja herätti kiinnostukseni kyseistä kirjaa ja Hanna Haurua kohtaan. Pistinkin muutaman kirjan saman tien tilaukseen ja nyt on tämä luettu.

Tyhjien sielujen saari on hoitopaikka. Sinne lähetetään sekä mielisairaat että spitaaliset pois terveiden silmistä. Pappi ja sisaret sekä satunnaisesti vieraileva lääkäri hoitavat sairaita. Tuolloin hoitokäsitys kattaa lähinnä fyysiset perustarpeet – eikä aina ihan niitäkään.

Kirja on kovin lyhyt (112 sivua) ja lyhyet kappaleet lyhentävät sitä entisestään, mutta kirjan taso ei sinänsä kärsi siitä. Kerronta on tiivistä, ehkä osin toteavaa.

Lienee selvää, ettei näin lyhyessä kirjassa keskitytä luonnekuvauksiin, mutta se ei varmasti olekaan kirjan tarkoitus. Kenties on tarkoitus vain kertoa tarina, ja tarinassa itsessään on sen verran voimaa, että se toimii ilman syvällisiä henkilöhahmojakin.

Kirja koostuu lähinnä saareen lähetetyn spitaalisen naisen muistiinpanoista sekä muutamista muiden henkilöiden ajatuksista. Kerrontamuoto on mielestäni tällaiseen lyhytromaaniin hyvä valinta.

En malta kuitenkaan olla leikittelemättä ajatuksella, että tässä olisi ainesta ihan suurromaaniksi asti. Nyt kirjassa oli vahva punainen lanka ja ruumis - vain lihat enää siihen ympärille. Olisin nimittäin lukenut mielelläni enemmänkin.

Millainen oli hänen perheensä, jossa äiti nai tyttärensä sulhasta. Millainen oli hän? Miksi hän sairastui? Mikä oli hänen ”syntinsä”? Millainen oli hänen poikansa lapsuus (ei ilmeisesti järin onnellista sorttia, sillä pojan ratkaisu oli mitä oli)?

Kannattaa lukea Tuiman kirjoitus tästä kirjasta ja ennen kaikkea kannattaa lukea tämä kirja!

5 kommenttia:

  1. Mukavaa, että olet lukenut kirjan ja piditkin siitä. Noita kirjoituksesi lopussa esittämiäsi kysymyksiä minäkin kirjan luettuani pohdin, mutta toisaalta juuri siinä on yksi romaanin vahvuus: mitään ei selitetä, vähän vihjataan ja lukija saa arvata tai päätellä loput. Juuri tuossa tiukassa näkökulman rajaamisessa on teoksen vahvuus - mutta toisaalta taas, aineksia laajempaankin romaaniin olisi ollut. Tosin Haurun kirjat ovat useimmiten alle satasivuisia, lyhyt ja tiivistetty muoto tuntuu sopivan hänen ilmaisulleen. Kiinnostavaa lukea, mitä ajattelet niistä muista teoksista. Ja kyllä, itse kirja kannattaa lukea.

    VastaaPoista
  2. Siis jo toinen puoltolause tälle kirjalle. Täytyy ihan vakavissaan pistää lukulistalle.

    VastaaPoista
  3. Tuima, totta on, että kirja on noinkin lyhytromaanina hyvä ja tehokas. Minulla alkoi vain mielikuvitus laukata ja olisin todella mielelläni lukenut tästä aiheesta ihan kokonaisen pitkän romaanin verran.

    Ne kaksi muuta Haurun kirjaa odottelevat vielä. Anna niiden tarkoituksella odottaa, sillä haluan sulatella tätä vielä muutaman kirjan verran. Minulle tulee joskus sellainen olo, että haluan ”säästää” joidenkin kirjojen lukemista – ikään kuin siirtää nautintoa. Luulen nimittäin, että tulen pitämään noista toisistakin Haurun kirjoista.

    Hannah, kyllä kannattaa laittaa lukulistalle!

    VastaaPoista
  4. Kiinnostuin tarinasta. Olen lukenut jonkin verran Seilin saaresta. Varasin kirjastosta tuon kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva, mielenkiinnolla odotan mitä mieltä sinä olet tästä kirjasta!

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.