lauantai 1. helmikuuta 2014

Kukkia Algernonille

Daniel Keyes: Flowers for Algernon
Gollancz 2006
(Usa 1966)
S. 238

Flowers for Algernon (suom. Kukkia Algernonille) on jo pitkään hengaillut hyllyssäni odottelemassa vuoroaan.  Nyt sitten tuli vihdoin sopiva mielentila sillekin kirjalle. 

Mielentilat määrittelevät sen, mitä kulloinkin luen. Huomaan, että lukuhimoni menevät sykleissä: tietyt genret (ja joskus jopa maat) ovat kausittain intohimoni kohteena. Koska olen vain tavallinen lukija, voin lukea juuri sitä, mitä milloinkin huvittaa. Ei siis ole painetta valita jotain tiettyä kirjallisuutta luettavaksi. Onneksi.

Mutta asiaan. Tai ennen kuin varsinaisesti pääsen itse asiaan eli kirjaan, on pakko todeta, että olen luultavasti lukenut tämän kirjan ennenkin. Se ei olisi mikään ihme, sillä olen lukenut kirjoja pienestä tyttösestä lähtien enkä voi millään muistaa kaikkea lukemaani.

Anyway, Flowers for Algernon toi mieleeni tutunomaisia välähdyksiä, suoranaisia déjà vu -kokemuksia. Kirjan maisema oli jo olemassa päässäni ja olen varma, etten ole kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa nähnyt. Katsoin nimittäin kirjan luettuani sen (elokuvan) alun YouTubesta eikä se soittanut mitään kelloja päässäni. Päätin kyllä, että aion katsoa kys. elokuvan kokonaan (ja jostain muualta kuin YouTubesta).

Charlie Gordon on kolmikymppinen lapsen tasolle jäänyt mies. Hänen älykkyysosamääränsä on hädin tuskin 70 ja hän työskentelee leipomossa tehden yksinkertaisia askareita, lähinnä siivoamista. Charlie valitaan kokeeseen, jota on kokeiltu aiemmin vain hiirellä, Algernonilla. Siitä alkaa Charlien matka älykkyyteen, mutta samalla myös tuhoutumiseen.

Progris riport 1 martch 3

Dr Strauss says I should rite down what I think and remembir and evrey thing that happins to me from now on. I dont no why but he says its importint so they will see if they can use me. I hope they use me becaus Miss Kinnian says mabye they can make me smart. I want to be smart.

Kirja on kirjoitettu kokonaan Charlien näkökulmasta ns. edistymisraporttien muodossa. Raporteista on hyvin nähtävissä Charlien kehittyminen. Älykkyys kasvaakin melkoista tahtia, mutta emotionaalinen kehitys laahaa jäljessä. Charliesta tulee ns. kirjaviisas, mutta tunnetasolla hän on edelleen ymmällään.

Kirjaa lukiessa tuli mieleeni useasti vanha sanonta tieto lisää tuskaa. Se pätee ainakin Charlien kohdalla, sillä hyvästä syystä voi miettiä olisko hänen elämänsä kuitenkin ollut onnellisempaa, jos hänen aivoihinsa ei olisi kajottu.

This intelligence has driven a wedge between me and all the people I knew and loved, driven me out of the bakery. Now I'm more alone than ever before. I wonder what would happen if they put Algernon back in the big cage with some of the other mice. Would they turn against him?

Kirja pakottaa pohtimaan, kuinka ihminen niin herkästi kaipaa ylemmyyden tunnetta ja otetta toisista ihmisistä. Siihen tarkoitukseen sopii mainiosti hieman yksinkertaisempi ihminen, jolle voi nauraa.

Charlie on aina tulkinnut naurun hyväntahtoiseksi ystävällisyydeksi; tulkinnut, että hänestä pidetään. Minua jotkin kohtaukset suorastaan etoivat. Leipomon työntekijät (omistajaa lukuun ottamatta) eivät olleet aidosti Charlien ystäviä: Charlie oli heille vain olento, jonka kustannuksella pilailla.

Charlien tietoisuuden kasvaessa hänen suhteensa ja suhtautumisensa ympäröivään maailmaan ja ihmisiin muuttuu radikaalisti. Samoin suhde itseen muuttuu muistikuvien alkaessa ponnahdella tietoisuuteen.  

En ihmettele, että tämä kirja herätti aikanaan (ensimmäisen kerran julkaistu jatkokertomuksena lehdessä 1951) runsaasti kohua ja keskustelua. Minusta kirja toimii vieläkin ihmisyyden ja moraalisten peruskysymysten herättelijänä

Since when a guinea pig supposed to be grateful?

Niinpä. Pitäisikö koe-eläimen tosiaan olla kiitollinen?

Löysin yhden epäloogisuuden kirjasta: Charlie on jossain vaiheessa operaation jälkeen oppinut ajamaan autoa (ja hommannut ajokortin?), vaikka siitä ei ole kirjassa mitään mainintaa. Missähän välissä hän on oikein sellaisen tempun ehtinyt tehdä - se jäänee arvoitukseksi.

~~~

Flowers for Algernonin on lisäkseni lukenut ja siitä blogannut ainakin Noora (Tea with Anna Karenina), jonka mietteisiin yhdyn täysin. Muutenkin Nooran kirjoitus on huomattavasti kattavampi ja syvällisempi kuin minun, joten suosittelen sen lukemaan. Ja sen jälkeen suosittelen lukemaan kirjan. Varaa nessuja lähistölle.


14 kommenttia:

  1. En ole varmaan koskaan itkenyt kirjan äärellä niin kauheasti kuin tätä lukiessa... Äärimmäisen koskettava, upeasti kirjoitettu tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kurkkua suorastaan kuristi mitä lähemmäs kirjan loppua pääsin. Tämä herätti minussa myös paljon sisäisiä ajatuksia, joita en halua edes julki kirjoittaa.

      Poista
  2. Minua Kukkia Algernonille ei muistaakseni itkettänyt, mutta puhutti kylläkin ja teki vaikutuksen. Yksi hienoimmin rakennetuista sanomallisista kirjoista. Ehdottomasti tosiaan lukemisen arvoinen. Olen katsonut leffankin, ja se menetteli, mutta ei ole lähellekään kirjan vertainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua suretti kovasti jopa (ja erityisesti) Algernonin kohtalo. Jostain syystä eläinten kohtalot itkettävät minua usein enemmän kuin ihmisten. Tosin tässä kirjassa Charlien kohtalo myös kosketti voimakkaasti. Kirja herätti niin monella tasolla erilaisia ajatuksia.

      Kirjojen pohjalta tehdyt elokuvat ovat monesti pettymyksiä, mutta pakko silti tämä katsoa jossain vaiheessa. :)

      Poista
  3. Kävin esittelysi innostamana varaamassa tämän kirjastosta. En saanurt englanniksi, mutta luen sitten suomeksi.
    Käypä minun blogissani. Pistin sulle haasteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva, kun kiinnostuit tästä kirjasta! Tämä kirja on hyvin kestänyt aikaa, vaikka se on kirjoitettu yli 50 vuotta sitten. Mielenkiinnolla odotan sinun mietteitäsi siitä.

      Kiitos haastamisesta, kävinkin jo blogissasi. :)

      Poista
  4. Tämä on h-i-e-n-o! Luin sen ehkä seiskaluokalla, joten muistikuvat ovat aika hatarat. Pitäisikin lukea uudelleen ja katsoa, mitä se antaisi minulle nyt vanhempana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen varma, että olen tämän joskus aiemmin lukenut. Mitään en tosin kunnolla muistanut. Kannattaa tosiaan lukaista uudemmankin kerran tämä :)

      Poista
  5. Minulla on ollut joskus suunnitelmissa lukea tämä, kiitos muistutuksesta! Kuulostaa erikoiselta tarinalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on melko raadollinen tarina, joka antaa kyllä ajattelemisen aihetta. Lue ihmeessä!

      Poista
  6. Sinulle olisi haaste blogissani:
    http://kirjajokamaasta.blogspot.fi/2014/02/haaste-ja-tunnustus.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset, kävinkin jo tutustumassa!

      Poista
  7. Kuulin tästä aikoinaan pitkät pätkät radiokuunnelmana jonka jälkeen piti hakea kanssa kirjastosta ja lukea, ja oli kyllä vaikuttava.
    Ja sillä perusteella mitä muistan parinkymmenen vuoden takaa tämä kyllä on kestänyt täysin aikaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä, että tästä on tehty radiokuunnelmakin. En siis sitä ole kuullut. Minustakin Kukkia Algernonille on kestänyt hyvin aikaa.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.