keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Asfalttienkelit

Johanna Holmström: Itämaa
(alkuper. Asfaltsänglar)
Otava 2013
S. 334
Suomentanut Tuula Kojo
Kirja on pyytämäni arvostelukappale

Minulla kesti hävyttömän kauan lukea tämä kirja, mutta se ei ollut kirjan vika. Minulla oli täällä tosiaan ystäviä kyläilemässä ja samalla tuli sitten pidettyä yli viikon suunnittelematon lukutauko.

Tunnustan, että (luku)tauko kaiketi teki hyvää, vaikka vieroitusoireita alkoi ilmaantua.

Leila ja Samira ovat sisarukset, joiden syntyperältään suomalainen äiti on kääntynyt muslimiksi ja haluaa kasvattaa lapsensakin sellaisiksi.

Sisarusten isä, Farid, on muslimi, joka uskossaan noukkii "rusinat pullasta" eli uskoo, miten hänelle sopii. Se lienee yleistä (kirjan perusteella) muslimimiehille, jotka saavat melko vapaan kasvatuksen muslimityttöihin verrattuna.

Erikoista kirjan asetelmassa on se, että nimenomaan tyttöjen äiti ottaa uskonasiat hyvin vakavasti. Jopa niin vakavasti, että onnistuu lähes tuhoamaan välit lastensa kanssa. Ja myrskyisiä ovatkin äidin ja tytärten suhteet.

Siskoista vanhempi, Samira, saa lopulta perheen touhuista tarpeekseen ja muuttaa muualle. Muutto vaikuttaa nuoremman Leilankin elämään: Sarah-äiti muuttuu entistä tiukemmaksi ja haluaisi saada Leilan käyttämään mm. huivia.

Jo kirjan alussa selviää, että Samiralle on tapahtunut jotakin, sillä Samira makaa sairaalassa. Nukkuu. Leila ikävöi sisartaan ja haluaisi saada tietää totuuden siitä, miksi Samira päätyi sellaiseen kuntoon, mihin päätyi. Miksi hän päätyi sairaalaan.

Itämaan islam-teeman lisäksi kirjassa kulkee voimakkaasti mukana koulukiusaaminen. Leila saa osansa siitä, mutta on myös muita oppilaita, joilla menee vielä huonommin.

Raskaiden teemojensa takia kirja on melko synkkä. Siinä ei pahemmin naurua ole, onnenhetkiäkin laimentavat synkät varjot. Kaikki ihmissuhteet tuntuvat vaikeilta, jollakin tavalla kieroutuneilta.


Jasmina heilutti artikkelia klitoridektomiasta itäisessä Afrikassa ja sanoi:
- Herranen aika... Oletko lukenut tämän?
Samira vilkaisi juttua ja vastasi:
- Hmmm.
- Mitä kaikkia aineita olisi voinut valita...
Jasmina silmäili artikkelin läpi ja sanoi:
- Kuuntele: "Tietyissä tapauksissa morsian voi olla niin ummessa, että sulhanen ei pysty penetroimaan. Penetraatio voi kestää jopa neljä päivää. Jos ei mies ei pysty lainkaan penetroimaan, anaaliseksi on tavallista." Kuulostaa ihan jonkun luonto-ohjelman kuvailulta vieraiden lajien parittelukäytöksestä.


Minua ei kirjan synkkyys sinänsä häirinnyt, sillä siedän hyvin sellaisia tunnelmia. Jokin tässä kirjassa toi mieleeni Anja Snellmanin Parvekejumalat, josta pidin kovasti. Pidin tästäkin kirjasta, vaikka Holmström ei päästä oikeastaan yhtäkään kirjan henkilöistä helpolla. Siksipä en tätä kirjaa suosittelisi kovin herkille - kaikille muille kylläkin.

Itämaassa käydään paljon keskustelua islamista ja muslimina olemisesta - etenkin naisnäkökulmasta. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen lämpimästi tätä kirjaa.

Kannattaa toki muistaa, että kyseessä on fiktio. On kuitenkin totta, että perheen kunnia on keskeinen ja tärkeä asia muslimiperheissä. Se vaikuttaa oikeastaan ihan kaikkeen, sillä yksittäisen perheenjäsenen teko leimaa koko perheen.


- Jos mies ei pysty penetroimaan, pitää ottaa veitsi avuksi. Mies käsittelee reikää, kunnes se laajeneeseuraavien kuukausien aikana, usein sillä seurauksella, että arpikudos repeää kerran toisensä jälkeen.


Itämaan on lukenut ja siitä kirjoittanut ainakin Annika ja Mari A.

~~~

Kauniiksi lopuksi minun on pakko tarttua kirjan laukkuasiaan. Guessit ja Guccit ovat IN ja MUST, mutta miten ihmeessä niitä voi käyttää koululaukkuina? Mahtuuko johonkin Guessin käsilaukkuun muka koko päivän koulukirjat ja muut tarpeet niin kuin kirja antaa ymmärtää?

Tiedän, että Guess on IN Suomessa: sitä käyttävät monet kolmekybäsetkin. Mutta että 15-vuotiaat koululaiset?

Valaiskaa minua, joka kävin peruskouluni silloin, kun käytettiin koulureppua eikä merkillä ollut niin väliä, jos vain jalassa oli aidot Levikset. Pilotista sai plussaa ja mokkahapsurotsi oli jo lähes palvonnan aihe.

12 kommenttia:

  1. Tämä kiinnostaa koko ajan enemmän. Pakko yrittää bongata kirjastosta jollakin kertaa. Aihe on todella mielenkiintoinen ja raskas, ja juuri siksi haluan siitä paljon lukea. Sekä faktaa että fiktiota.

    Ja kyllä, ainakin Guess on kovaa valuuttaa yläkoulussa. Onhan niitä aika isojakin malleja. ;) Eikä kaiken tarvitse mahtua mukaan kerralla, jos on koulussa vaikka kaapit tai noin muutenkin. Kirja sinne tai tänne... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ei raskaus haittaa, niin sitten kyllä kannattaa ehdottomasti tämä kirja lukea. Kieli on sujuvaa ja kirja pysyy mielenkiintoisena alusta loppuun.

      Okei, eli Guessia sitten nykyään koululaiseillekin, huimaa! Kyllähän niitä tosiaan on isompiakin laukkukokoja, mutta mietin että melko raskasta roudata olalla laukkua, joka varmaan painaa kuin synti :D

      Vaan voihan niitä kirjoja tosiaan jättää kouluunkin (meillä oli yläasteella kaapit) ja "unohtaa" kotiin, jos ei mahdu laukkuun ;D

      Jotenkin kyllä ihan hassu ajatus, kun aloin itse esim. käyttää käsilaukkua vasta täysi-ikäisenä. Voi sitä aikuisuuden tunnetta, kun ostin ekan käsiveskani. Oli varmaan joku Seppälän halpa merkitön laukku ;)

      Poista
  2. Tässä teoksessa tuntuu olevan jotain samaa kuin kesken lukemisen jättämässäni Marja-Leena Tiaisen teoksessa "Kahden maailman tyttö". (Johon on kyllä jossain välissä pakko palata, vaikka ensimmäisellä yrityksellä muu elämä sekoitti lukuaikeet.)

    Laukkuasiaan: Minulla ainakin on koko ajan ongelmana kuinka saada tavarat mahtumaan laukkuun, näin yhä yliopistossakin. En siis käytä edes mitään merkkilaukkua. Todella vaikeaa löytää isoa laukkua, joka olisi kohtuuhintainen ja vielä mukava käyttää. Ehkä sellaista ei ole. Käytän sitten liian pieniä, mutta kivan näköisiä laukkuja, joita on mukava kantaa. Ja tuskstelen tavaran kanssa: pakko karsia kaikki epätärkeä pois ja ottaa vain tarvittava mukaan. Peruskoulu/lukioikäisellä tosin tavaraa mahtaa olla paljon enemmän kannossa koko ajan (ellei satu saamaan kaappia koululta).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä olekaan kuullut tuosta Tiaisen kirjasta aiemmin. Alkoi kyllä nyt kiinnostaa, jos aihe sivuaa tämän kirjan aihetta.

      Minä olinniin "nolo", että käytin reppua koko kouluajat. Myöhemmin repun kaveriksi ilmaantui käsilaukku ja reppukin muuttui hieman tavanomaista kauniimmaksi. Lempparini oli sellainen hohtavalla materiaalilla (satiini, ehkä) päällystetty reppu, joka kaiken lisäksi näytti sirolta, vaikka sinne mahtuikin ihan hyvin tavaraa. :)

      Suomen laukkuvalikoimat on syvältä, anteeksi :D Olen ollut jo pitkään laukkufriikki, mutta täällä lähti koko homma käsistä - niin paljon ihania laukkuja (niin vähän tilaa kaapissa!) ;D

      Poista
  3. En osaa sanoa laukkuasiaan juuta tai jaata, minun kouluaikaan käytettiin reppuja. Itse ostin tuon ikäisenä vaatteet kirppareilta, pukeuduin punk.aatteen mukaisesti mahdollisimman rääsyisesti ;-)

    Tosi hienoa että kirjan luit, arvasin että pidät tästä! Rankka mutta toiveikas tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, reppuja käytettiin minunkin kouluaikoina. Jos olisi jonkun käsilaukun heittänyt olalle, niin olisi pidetty pikkuvanhana neitinä :D Samoin ihan nou nou oli kovin paljastavat vaatteet. Itse suosin hippilookkia eli leveät lahkeet ja värikäs paituli, jestas ;D

      Tämä oli kyllä koskettava ja kiintoisa kirja, jonka saatan joskus lukea uudelleenkin!

      Poista
  4. Tämä kiinnostaa minua kovasti! Rankasta otteestaan huolimatta.

    Nykypäivänä näkee kyllä niin mielenkiintoisia laukkuviritelmiä, etten yhtään ihmettele vaikka joku menisi käsilaukunkin kanssa kouluun. Itse kanniskelen usein reppua JA kangaskassia (tosin ihan yleisesti, en mitenkään koulun puitteissa), mutta toiset ilmeisesti pärjää vähemmällä. Ja kuten tuolla yllä mainittu, niin useissa kouluissahan on lokerikot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä kovasti tätä kirjaa!

      Niin se maalima muuttuu, hih :) Alan kohta kuulostaa ihan mummolta, kun jeesustelen tällaisia asioita ;D Mutta ajat muuttuvat ja kulttuurikin muuttuu. Kännytkät ja netti ovat tuoneet omat haasteensa: niitäkään ei ollut minun peruskouluaikanani :D

      Poista
  5. Kirja odottelee lukemista tuolla hyllyn päällä, joten kiitos plokkauksesta...laukut...tuon Cuccin tiedän mutta en ymmärrä mikä siinä on hienoa...ne on ihan kauppakassin näköisiä mutta maksavat hurjasti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Guccillahan on monenlaisia laukkuja, lukuisia malleja. En tosin itsekään pidä niistä, pääasiassa kuosit ovat mielikuvituksettomia ja rumia ja suurin osa malleistakin vähän "mummomaisia" :D

      Poista
  6. Mukava oli lukea, itse saan kirjastosta tämän ensi viikolla joten lukuvuoroa on odottelemassa ihan kohta... Olen aika herkkä, mutta siedän hyvin tällaisia kirjoja siitä huolimatta.

    Mä en kanna ollenkaan käsilaukkuja. Reppua en kyllä tällähetkellä omista, vaikka se olisikin kätevä, vaan mulla on iso olkalaukku (jossa on bailaavia luurankoja :)) johon mahtuu kaikenlaista, välillä tuntuu että liikaakin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että saat pian tämän kirjan! Itämaa oli kyllä ihan omanlaisensa lukukokemus, joka koskettelee aika monia elämän osa-alueita.

      Minulla on useita erikokoisia käsilaukkuja eri tarpeisiin :D On vähän isompaa, sitten sen shopperia jne. Jos roudaan järkkäriä mukana, pitää ottaa isompi käsiveska, muuten pärjää pienemmällä ;)

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.