Hae tästä blogista

tiistai 7. toukokuuta 2013

Paranormaalia toimintaa vai mielenvikaisuutta

Niki Valentine: Possessed
Sphere 2012
S. 438

"If you enjoyed Black Swan you'll love this novel."

Olen katsonut Black Swanin joskus lentokoneessa pieneltä ruudulta puolikuolleena väsymyksestä kevyessä hiprakassa.

En muista elokuvan yksityiskohtia, mutta visuaalisesti se oli kaunis ja muistaakseni myös kiehtovalla tavalla mieltä kajoava.

Pitäisi katsoa kys. elokuva joskus uudelleen kunnon telkkarista ja mielellään selvinpäin.

Possessed kertoo Emmasta, joka on huolittu arvovaltaiseen musiikkikouluun. Köyhistä oloista tullut Emma opiskelee apurahan turvin, joten rahaa ei ole liikaa (lainkaan) tuhlattavaksi hömpötyksiin.

Kuitenkin jo ensimmäisenä päivänä Emma tutustuu äveriäisiin kaksosiin (ts. kaksosiin, joiden vanhemmat ovat varakkaita) ja hurja meno alkaa.

Shampanjaa juodaan hienoissa ravintoloissa - kaksosten piikkiin tietysti, sillä eihän Emmalla moiseen olisi varaa. Emma mieltyy kaksosista erityisesti hiljaiseen Matildeen, jonka kanssa hän kokee enemmän samanlaisuutta kuin räväkän ja itsetietoisen Sophien kanssa.

Hauskuus loppuu, kun Matilde tekee itsemurhan. Emma on aivan pirstaleina uuden ystävänsä menetyksen takia. Sophie sen sijaan tuntuu pääsevän sisarensa kuoleman yli yllättävän helposti. Siltä se ainakin näyttää päällepäin.

Matilden kuolemasta alkaa Emman alamäki. Hänen muistinsa alkaa pätkiä ja hän herää mitä kummallisemmista paikoista. Lisäksi painajaiset riivaavat hänen mieltään: välähdykset jotka tuntuvat kovin todelta.

Kirjan nimi Possessed kuvaa kirjaa hyvin ja antaa lukijalle melko hyvän vihjeen siitä, mitä mahdollisesti on tapahtumassa ja tapahtuu. Lisäksi kirjan kannessa komeilee kysymys:

"Is she losing her mind or losing herself?"

Sitäpä sitten pohditaankin loput kirjasta sen jälkeen, kun Matilde on vetänyt ranteensa auki. Kirjan alku on melko vetävä ja kiintoisa. Sitä piti lukea ihan ahmimalla.

Puolivälissä  aloin kyllästyä kirjan alkaessa polkea paikallaan. Vaikka tapahtumia toki oli, niiden samankaltaisuus alkoi haukotuttaa johtuen varmaan siitä, että lukijalle ei juurikaan annettu vihjeitä siitä, mistä on kyse (vaikka sen toki saattoi arvata).

Minulle tulikin tunne, että Valentine pitkitti kirjaa näillä toistoilla. Ymmärrän tietyssä mielessä Emman ajatukset ja niiden kehän hänen tullessaan vainoharhaiseksi. Silti niitä toistettiin mielestäni liikaa.

Lisäksi kirjailija tuppasi selittämään samat asiat useampaan kertaan. Jos esimerkiksi jokin huone on jo kerran kuvailtu, ja selitetty sen taustoja (sori, pakko olla kryptinen, etten spoilaa), miksi sitä pitää toistella? Luuleeko Valentine, ettei lukija muista vai onko hän kenties itse unohtanut  maininneensa jo asiasta?

Kirjasta olisi mielestäni voinut pamauttaa avaruuteen ainakin sata sivua. Tuntuu hassulta todeta tämä, sillä kaikesta tästä toistosta sun muusta huolimatta kirjaa piti lukea tyylillä vielä yksi luku. Tosin siinä vaiheessa kun kirja tavallaan polki paikallaan, halusin lukea vielä sen yhden luvun siksi, että pääsisin pian eteenpäin siitä pysähtyneestä suossa tarpomisesta.

Loppua kohden kirja tempaisi taas mukaansa, vaikka tuossa vaiheessa olin jo arvannut, mistä on kyse ja mitä salaisuuksia on vielä piilossa: lopun paljastukset ja juonen aukeaminen eivät siis onnistuneet yllättämään.

Lisäksi melkein kirjan alusta alkaen olisi tehnyt mieleni antaa Emmalle parit litsarit ja heittää vaikka kaivoon virkoamaan (hän tosin varmasti olisikin hypännyt kaivoon vieläpä ihan itse, jos olisin käskenyt häntä). Miten joku voikin olla niin nössö ja kyvytön pitämään puoliaan!

Emman veivaaminen ja ovimattomainen käytös sai minut repimään hiuksia päästäni. Teki mieli huutaa (juu, fiktiiviselle hahmolle) ota nyt ämmä itseäsi niskasta kiinni ja tee jotain!

~~~

Tätä kirjaa ei ole suomeksi käännetty, mutta englanninkielisenä sen saa kyllä esimerkiksi cdon.comista.

14 kommenttia:

  1. Mielenkiintoisen oloinen juoni, sen verran raflaavakin, että eiköhän tämä jossain vaiheessa suomenneta. Ja enköhän minäkin kirjan tule siis lukemaan, vaikka hymyilyttää jo valmiiksi Emman "ovimattoisuus" :D

    Mikä tämäntyyppisessä kirjallisuudessa on vikana, kun keskivaiheilla meinaa pakosti väsähtää? Ei toki aina näin mutta usein.

    Suloinen tausta taas sinulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, oli tämä ihan luettava ja minua kiehtoi kovasti musiikkimaailman kuvaukset. Katsoin kirjan innoittamana jopa parit masterclass-videot Youtubesta.

      Tämän kirjan kohdalla koin lätsähdyksen nimenomaan sen toiston takia. Plörähdys ei kuitenkaan ollut paha, koska ei tullut mieleenkään jättää kirjaa kesken. Lisäksi kirja oli nopea- ja helppolukuinen, joten kuivista kohdista pääsi melko nopsaan yli. Jonkun mielestä ne eivät edes välttämättä olleet kuivia kohtia: itse koin niin, koska esim. Emman ajatukset olivat jo selvillä, joten tietty toisto ei mitenkään syventänyt kirjaa tai kenenkään tunteita.

      Taustana on muuten tällä kertaa tyynyni :D

      Poista
  2. Ihan mielenkiintoisen kuuloinen kirja. Tosin jos siinä on liikaa toistoa, niin voi olla, että ärsyttäisi...

    Black Swan oli ihan kelpo leffa, mutta odotin siltä ehkä hiukan enemmän.

    Mukavaa viikkoa! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan luettava kirja tämä oli, joten voinen suositella varauksin. Kannattaa ainakin varautua lievään ärsytykseen ovimattoja kohtaan ;D

      Minen muista Black Swanista paljon. Sen muistan, ettei minulle syntynyt tarvetta katsoa sitä uudelleen. Tarve syntyi, koska tätä kirja verrattiin siihen eli haluaisin tietää miksi. Tai kenties syyksi riittää se, että molemmissa opiskellaan taiteellista alaa ja kärsitään mahdollisesti jostain sekavuudesta päässä.

      Keväistä viikkoa sinulle!

      Poista
  3. Black Swan oli kyllä elokuva, josta pidin tosi paljon, selkeä skitsofrenian puhkeaminen. Just masentuneet käyttäytyvät Emman kaltaisesti, kaikki aloitekyky, ajattelu, muisti ym. heikkenevät ja pahimmassa tapauksessa katoavat. Ulkopuolinen ei juuri pysty siinä vaiheessa muuta kuin olemaan läsnä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en tosiaan muista Black Swanista juuri muuta kuin ne balettikohtaukset ja jotain välähdyksiä muusta. Olenkohan menettämässä järkeni, apua! :D

      Emma ei ollut masentunut, vaan kyseessä oli jotain ihan muuta. En viitsi avata asiaa tarkemmin, koska spoilaisin liikaa. Mutta masennuksesta ei ollut kyse. Lisäksi Emma oli alusta alkaen nyhverö, mutta sillä ei ollut tekemistä masennuksen kanssa. Onhan noita tuollaisia jahkaajia ja miellyttäisenhaluisia yksilöitä olemassa noin muutenkin. :)



      Poista
  4. Hauskasti kirjoitettu arvio! ;) Kirjan asetelmista (hulluus vai paranormaalit ilmiöt) tuli mieleen Henry Jamesin romaani "The turn of the screw", jossa (kummitus)linnassa lapsia hoitava taloudenhoitaja on joko hullu tai sitten linnassa kummittelee oikeasti. Onkohan Niki Valentine napannut idean kirjaansa Henry Jamesilta? Ja voiko kenenkään nimi oikeasti olla Niki Valentine? Kuulostaa tekaistulta nimeltä.

    Black Swan ei mielestäni kertonut ihan skitsofreniasta, vaan enemmänkin psyykkisen todellisuuden kuvallistamisesta (epäselvä ilmaisu, sori, näin aamutuimaan ei löydy parempaakaan)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä olekaan tuosta Henry Jamesin (tai Jamesista muutenkaan) kirjasta kuullut aiemmin, mutta nyt alkoi kyllä kiinnostaa. Täytyy pikimmiten googletella enemmän, sillä se vaikuttaa kirjalta, josta saattaisin pitää. En siis osaa ottaa kantaa samankaltaisuuteen, koska en ole lukenut Jameksen kirjaa.

      Tässä kirjassa jää lopulta osittain lukijan pohdittavaksi ja päätettäväksi, mistä on kyse: mielenvikaisuutta vai paranormaalia aktiviteettia.

      Nikin oikea nimi on Nicola Valentine. Peitenimi se ei ole, sillä hän opettaa mm. yliopistossa luovaa kirjoittamista. Ihan normi nimi se voisi olla täällä - meidän alakerrassa asuu esimerkiksi "Riikinkukko". :D

      Minun on ehkä pakko katsoa tuo Black Swan, että voin muodostaa mielipiteen siitä :D

      Poista
    2. Pakko tunnustaa, etten ole itsekään lukenut Jamesin kirjaa, mutta olen vain kuullut tulkintavaihtoehdosta. Kerran aloittelin, mutta oli aika haastavaa englantia, polveilevia virkkeitä yms.

      Terkut "Riikinkukolle"! ;D

      Poista
    3. Täytyy tutkata, jos tuo löytyisi kirjastosta niin voisi samalla tsekata onko kovin haastavaa enkkua.

      Minulla on muuten hyvä vinkki pitkien virkkeiden lukemiseen: ne kannattaa lukea ihan sairaan nopeasti, ettei ehdi unohtaa alkua ennen kuin pääsee loppuun. Ei siis kannata jäädä tavailemaan. Kun lukee nopsaan, niin kokonaisuuskin hahmottuu. :D

      Ja tämän vinkin olen lukenut jostain kirjasta, en muista enää mistä, koska siitä on varmaan sata vuotta aikaa. Mutta siis toimii ainakin minulla!

      Poista
  5. Kuulostaa hyvältä! Vaikka edelleen podenkin jonkinlaisia traumoja Black Swanista. Siis visuaalisestihan elokuva oli huippu, mutta sen verran pelottava tai karmiva että minun oli leffan jälkeen katsottava pari jaksoa Karjalan kunnailla -tv-sarjaa jotta voisin mennä nukkumaan. :D

    Pistän tämän ehdottomasti korvan taakse joka tapauksessa, kirjassa saattaisin kestää samaa meininkiä paremmin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, minen muista enää oliko Swan jännä. Mieleeni jäi tosiaan vain se visuaalisuus :D

      Minusta tämä kirja ei ollut erityisen jännittävä. Turhauttava kylläkin ajoittain juurikin tohvelimaisen Emman ja bithmäisen Sophien takia ;)

      Jotain imua tässä kyllä silti oli, sillä en saanut traumaa Valentinesta, vaan jopa harkitsen hänen edellisen (Haunted) kirjansa lukemista. =)

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.