Kirjoja tarjolla

Innostuin jokunen aika sitten Martinan Colen kirjoista. Olen lukenut kaksi hänen kirjaansa, The Family ja Goodnight Lady. Sittemmin olen hamstraillut niitä lisää charity shopeista.

Colen kirjoja ei ole käsittääkseni suomeksi käänetty. Kiinnostaisiko sinua tutustua Martinaan? Ilmaise halusi kommenttilootassa ja kerro, kumpi kiinnostaa: The Family vai Goodnight lady (yllä on linkit omiin arvioihini kirjoista). Saat haluamasi (nopein kommentaattori palkitaan)!


Jos ei Martina Cole inspaa, niin alla vielä tarjolla muutama kirja. Haluaisitko jokun näistä?

Cathy Glass: Damaged
Alice Lawrence: Daddy's Prisoner
Torey Hayden: Beautiful Child (olen lukenut tämän kirjan, se on suomennettu nimellä Nukkelapsi. Valitettavasti minulla ei ole merkintää siitä)


Laita kommentti ja ilmaise halusi. Jaossa on yksi mainitsemani Colen kirja ja yksi näistä alemmasta kolmesta. Nopeat syövät hitaat. Kuitenkin yksi kirja per kommentti.

Muutosten tuulet puhaltavat yksinäisyyteen

Henning Mankell: Italian Shoes 

Frederick Welin on kirurgi, joka on eristäytynyt asumaan perimälleen saarelle Ruotsin saaristoon. Siellä Welin elelee hiljaista ja yksinäistä elämäänsä, kunnes eräänä päivänä nainen menneisyydestä saapuu saarelle.

Kiehtova asetelma ja Mankellmaiseen tapaan kirjan tunnelma on melko alavireinen, jopa masentava. Itse pidin tunnelmasta: se sopii hyvin lumen ja pakkasen, sekä yksinäisyyden ja katumuksen ilmapiiriin. Mutta mutta...

Petyin hieman ymmärtäessäni tämän menneisyyden naisen vierailun perimmäisen syyn. Sitä ounastelinkin ja niin ennalta-arvattava se syy oli, että sen arvasin ennen kuin se lukijalle paljastettiin. Melkein voisin jopa sanoa, että tältä osin kirjan asetelma oli varsin kliseinen.

Annan tämän kuitenkin Mankelille anteeksi, koska hänen kaunis ja surusävyinen kirjoitustyylinsä kantaa tarinaa - kliseisyydestä huolimatta. Vaikka kirjan asetelma tältä osin on hieman epäuskottava (tai vaatisi vaaleanpunaiset aurinkolasit tai romanttisen mielenlaadun sitä ymmärtääkseen), henkilöt ovat kuitenkin aidonoloisia.

Mitään supersankareita ei kirjassa ole, Welinkin kaikkea muuta kuin täydellinen. Ajoittain hän jopa ärsytti minua tietynlaisella tylyydellään ja kyvyttömyydellään tuntea empatiaa. Mutta sellaista se elämä oikeastikin on - ei ole ns. täydellistä ihmistä, jossa ei mitään ärsyttäviä piirteitä olisi.

Mankell on eittämättä taitava kirjoittaja. Minä ikään kuin asuin tämän kirjan ajan saarella. Asuin siellä seinäruusuna Welinin tapetissa ja seurasin hänen hiljaista elämäänsä. Luin muutamat sanat hänen lokikirjastaan. Tunsin hänen yksinäisyytensä, tuskansa. Ehkä jopa paremmin kuin Welin itse? En tiedä.

***

Luin kirjan englanniksi, mikä alussa vähän huolestutti minua. Kaikki käännökset muusta kielestä englanniksi eivät aina ole kovin laadukkaista. Kökköisyyteen kielessä törmäsin mm. Camilla Läckbergin kirjassa. Sitähän en tietenkään voi tietää oliko kirja alkuperäiskielellä myös kökkö.

Olen lukenut kaikki muut lukemani Mankellin kirjat suomeksi ja koen, että käännökset niissä ovat olleet erinomaisia. Mukava yllätys oli myös tämä Italian Shoes, jonka käännös englanniksi on mielestäni tasokas. En toivonut kertaakaan kirjaa lukiessani, että saisin lukea sen sittenkin suomeksi.

Vakaumuksen ristiaallokossa

Kirsti Ellilä: Ristiaallokkoa

Ristiaallokkoa päättää Ellilän kirkkotrilogian. Hieman haikea olo jäi kirjan päätteeksi.

Kahdessa ensimmäisessä kirjassa on keskitytty lähinnä Matleenaan, tässä kirjassa onkin sitten käsitelty asioita lähinnä Auliksen (Matleenan ex-mies) kannalta. 

Aulis kannattaa tiukkaa raamatun tulkintaa ja arvojen pysyvyyttä. Hänen mukaansa mm. naiset eivät kuulu papeiksi kirkkoon.

Auliksen vakaumus joutuu koettelemukselle, kun yhtäkkiä näyttyää sieltä, että hänellä olisikin vientiä naisten keskuudessa. Aulis joutuu tunteittensa ristiaallokossa pohtimaan vakavasti omaa vakaumustaan.

Kirsti Ellilän tyyli lempeän humorstininen ja kirja vetää imuunsa heti alusta lähtien. Tietynlainen surumilinen tunnelma pysyy kirjassa sen alusta loppuun, mutta itse koin sen asiaan kuuluvana. Pidin siitä.

En oikein tiedä, mitä enemmän kirjoittaa tästä kirjasta. Pidin siitä kovasti, kuten aiemmistakin trilogian kirjoista. Juonesta ei ole tarpeen kertoa enempää, sillä se pitää itse lukea ja kokea.

Tämä kirja tarjosi paljon ajateltavaa myös lukijalle. Sellaista ajateltavaa, jota voi jäädä itsekseen pohtimaan senkin jälkeen, kun on kääntänyt kirjan viimeisen sivun.

Suosittelen lämpimästi. Jos pidit kahdesta ensimmäisestä kirjasta, pidät tästäkin.

Lue ajatuksiani sarjan trilogian aiemmista kirjoista:

1. Pappia kyydissä

2. Pelastusrenkaita

Kirsti Ellilän blogi - kannattaa tutstua!

Mielenkiinnolla jään odottamaan Kirsti Ellilän tulevaa tuotantoa!

Tutustuminen Jack Reacheriin

Lee Child: Killing Floor 

(suomennettu nimellä Tappotahti)

1. Jack Reacher -romaani

Miehen sitkeästä painostuksesta luin viimein kirjan Kindlestä. Tämä Lee Childin ensimmäinen Jack Reacher -romaani on siis ensimmäinen Kindlesta lukemani kirja.

Taitaapa olla tämä koko Reacher- sarja Kindlessä, joten varmasti tulee luettua näitä enemmänkin.

Killing Floor on alusta loppuun melko toiminnallinen kirja. Voisin helposti kuvitella tämän action-elokuvaksi. Ehkä melko halvaksi sellaiseksi, massatuotantoa. En tarkoita tätä sinällään negatiivisena asiana: kirja on erittäin viihdyttävä ja nopeatempoinen. Siksi kaiketi myös koukuttava ja helppolukuinen.

Jack Reacher pidätetään kesken aamiaismätön paikallisessa ravintolassa. Hänet kiikutetaan putkaan epäiltynä murhasta. Tämän onnettoman sattuman takia hän joutuu sotketuksi mukaan rikollisliigan toimintaan, vaikka hänellä ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

Reacher olisi mieluusti poistunut tuppukylästä ja jatkanut elämäänsä kiertolaisena, mutta sitä hän ei ehdi tehdä. Asiasta tulee henkilökohtainen ja Jackin on saatava tietää.

Tämän enempää ei juonesta ole tarpeen tietää. Kaikki selviää kyllä aikanaan. Kirjailija on erittäin perusteellinen ja selittää kyllä kaiken ajallaan. Hieman mietin, että meneekö jo liikaa selittelyksi, mutten osaa päättää. Ehkä kirjan lopussa sellaiseen sorruttiin liittyen lähinnä Reacherin henkilökohtaiseen elämään.

Toisaalta kyseessä on ensimmäinen Reacher-kirja eli myös uuden henkilön esittely, joten kenties selittely oli paikallaan. Ehkäpä lakkaan nyt itse selittelemästä tätä asiaa.

Jack Reacher on hahmona miellyttävä, jokseenkin macho. Mutta ei liian macho, vaan hänessä on pehmeämpikin puoli. Reacher on myös erittäin analyyttinen. Minusta oli mielenkiintoista lukea hänen päätelmiään ihmisistä ja heidän liikkeistään.

Ihan viihdyttävä ja luettava kirja siis. Mainio toimintapainotteinen välipala. Ikään kuin olisi elokuviin mennyt. Ja elokuvissahan kaikki on mahdollista.


Kokemuksia Kindlestä:

Tykkään lukea kirjani kirjana, paperilta. Kääntää sivua, lehteillä ja lääppiä kirjaa jne. Olinkin ennakkoluuloinen Kindlen suhteen, vaikka meillä on se ollut jo parisen vuotta.

Kindlestä lukeminen osoittautui kuitenkin ihan miellyttäväksi kokemukseksi. Se (Kindle) on helppokäyttöinen ja näytön alareunassa näkee janana, missä kohdin kirja etenee.

Eteneminen ilmoitetaan prosentteina ja kappaleet näkyvät pieninä palleroina janassa. Se on tärkeää, koska haluan lukiessani tietää, missä vaiheessa olen.

Miten Hannasta tuli bordellinpyörittäjä?

Henning Mankell: Likainen enkeli

Olen ihan hulluna Mankellin kirjoihin ja sekä ilokseni että kauhukseni luin Norkun blogista, että Mankellilta on ilmestynyt uusi kirja - Likainen enkeli. Innostuin heti kirjasta ja tiesin, että se on saatava keinolla millä hyvänsä.

No, ei tarvinnut ottaa voimakeinoja käyttöön, sillä eräs ihana ystäväni Suomesta lupautui ostamaan ja lähettämään kyseisen kirjan minulle (luonnollisesti maksoin kaikki kulut). Ei tarvinnut pettyä.

Eletään 1900-luvun alkua. Hanna asuu maaseudulla äitinsä ja sisarustensa kanssa. Elämä on niukkaa, alituista huolta ruuasta ja kylmän karkoittamisesta. Hannan äiti tekee sen, mitä kaiketi monet äidit ovat tuona aikana joutuneet tekemään: lähettämään vanhimman tyttärensä kaupunkiin sukulaistensa huostaan piiaksi. Sukulaisperhettä ei kuitenkaan löydy.

Lopulta Hanna määrätään vastoin tahtoaan kokiksi laivalle, jonka määränpäänä on Australia. Hanna ei kuitenkaan koskaan saavu laivan mukana Australiaan: hän poistuu laivasta eräässä satamassa Mosambikissa. Ja jää sinne.

Mankell on taitava Afrikka-kuvaaja. Kirjasta myös huomaa, että hän tietää, mistä kirjoittaa. Eräs merkittävä - ellei merkittävin - teema onkin valkoisten ja mustien välinen kuilu. Ei pelkästää apartheid, vaan myös kuilu ajattelun ja ymmärryksen tasolla - koko maailmankatsomuksen.

Tuli mieleeni Etelä-Afrikkalainen kirjailija Andre Brink. Brinkin apartheidia käsittelevät kirjat ovat tosin monta astetta syvempiä, mutta toisaalta Likaisessa enkelissä tapahtumia tarkastellaan lähes yksinomaan ruotsalaisen nuoren tytön kautta, joten jo lähtökohdat ovat aivan erit.

Mankell kirjoittaa sujuvasti ja tarjoaa siinä sivussa runsaasti ajateltavaa myös lukijalle. Kirja on kuitenkin helppolukuinen ja mielestäni myös -tajuinen. Tämä oli sellainen kirja, jota en millään olisi malttanut laskea käsistäni ja samaan aikaan toivoin, ettei se koskaan loppuisi.

Ehdottomasti lisään tämän suosikkeihini!

Muita lukemiani Henning Mankellin yksittäisiä kirjoja (ei siis Wallander-sarjan kirjoja):

Daisy Sisters
Kennedyn Aivot
Tanssiopettajan paluu
Nimeltään Tea Bag
Syvyys (valitettavasti en löydä kirjoitusta siitä)

*

Haluaisin saada Mankellin kirjan Savuna ilmaan. Onko jollain esim. myydä tai vaihtaa sitä?

Basic vamppidraamaäksöniä

Charlaine Harris: All together dead
7. Sookie Stackhouse -kirja

Olen taukoillut tämän sarjan lukemisessa lähes vuoden. Kyllästyin totaalisesti sarjaan kuudennen kirjan jälkeen, mutta viimein toivoin tylsyydestä ja luin seuraavan eli seitsemännen kirjan.

Kirja on kirjoitettu Katrina-hurrikaanin jälkeen ja siihen viitataan kirjassakin. Katrina vaikuttaa myös vamppien elämään - lähinnä taloudellisesti. Se on kuitenkin sivujuonne ja siihen liittynee kirjailijan halu mainita Katrina, sillä kirjassa liikutaan hurrikaanin tuhoalueilla.

Anyway, kirja jatkuu aika hyvin siitä, mihin edellinen jäi. Tällä kertaa Sookie suostuu toimimaan vamppikuningattaren "psykona" (ajatustenlukijana) oikeudenkäynnissä, jossa kuningatarta syytetään aviomiehensä murhasta. Sookien tarkoitus on siis seuloa ihmisten mieliä suojellakseen kuningatarta ja löytääkseen mahdollisia vihollisia.

Sivujuonteena puidaan Sookien tuoretta suhdetta Quinniin, joka on weretiger (en tiedä, miten tämän kääntäisin suomeksi, joten en käännä). Ja tietenkin puidaan myös Sookien ja Ericin suhdetta.

Ericiä piinaa edelleen se, ettei hän muista mitä on puuhastellut Sookien kanssa sinä aikana, kun menetti muistinsa. Myös erään selkkauksen takia Sookien ja Ericin välit lähenevät, mikä ei ole Sookielle mieleen.

Eli ihan normi vamppidraamaäksöniä luvassa. Koin kirjan jokseenkin kuivahkona. Alkoi kyllästyttää hotelli, joihin suuri osa tapahtumista keskittyi. Tosin vasta about kuudenkymmenen sivun jälkeen, kun ensin oltiin hehkuteltu Sookien ja Quinnin suhdetta ja plaa plaa. En oikein tajua, mihin se 60 sivua meni, mutta jotain ihmissuhdemättöä siinä käsiteltiin.

Ihmissuhdemätön lainasin Ahmun blogista. Hän kirjoitti hauskasti tässä postauksessaan "Silkan parodian lisäksi näissä on ihan kivaa ihmissuhdemättöä..." Minusta tuo on niin osuvasti sanottu kuin tästä kirjasarjasta nyt voi sanoa. I totally agree!

Tässä kirjassa Sookie ei itke kuin muutaman kerran. Ei siis silminnähtävän paljon niin kuin aiemmissa. Plussaa siitä. Loputkin kirjat lojuvat hyllyssä, joten kaipa ne tulee joskus luettua. Kun eihän tätä sarjaa nyt voi enää tässä vaiheessa jättää kesken!

Tätä ei kaiketi vielä ole käännetty suomen kielelle, mutta englanniksi sen saa ainakin AdLibriksestä.

Onneton bordellinpyörittäjä

Martina Cole: Goodnight Lady

Tämä onkin sellainen mammuttiromaani (vajaat seitsemänsataa sivua), etten oikein tiedä, miten tätä käsittelisi.

Palataanpa siis hetkeksi ensimmäiseen kirjaan, jonka Martina Colelta luin. Siinä kuten tässäkin liikutaan Lontoon ns. alamaailmassa.

Bisnestä tehdään, mutta suuri osa bisneksestä ei kestä päivänvaloa. Eli periaatteessa miljöö on sama ja tietyllä tavalla myös kirjan rakenne.

Tässä, kuten The Familyssakin, eletään päähenkilön mukana lähes hänen koko elämä. Eli kenties kyseessä voisi olla fiktiivinen elämäkerta kertomuksen muodossa ilman viitteitä ja lähdeluetteloita, jos tällainen epäsuora ja -ammattimainen vertaus sallitaan.

Yhteistä näille kahdelle kirjalle on myös päähenkilöiden irlantilaiset juuret. Molemmissa kirjoissa käytetäänkin jonkin verran slangia ja nimenomaan irlannin slangia.

The Familya lukiessani jouduin tarkistelemaan sanojen merkityksiä, mutta se ei silti tehnyt kirjasta vaikealukuista. Oli vain mielenkiintoista oppia muutamia vanhoja slangisanoja, ja koska ne samat sanat esiintyvät tässäkin kirjassa, ei niitä ole enää tarvinnut tarkistella.


Jottei nyt synny kuvaa, että nämä kirjat ovat identtiset keskenään sanottakoon, että juoni näissä on kuitenkin ihan erilainen.

Tämän kirjan keskiössä on Briony Cavanagh, joka syntyy köyhiin oloihin 1900-luvun alun Lontoossa. Jokainen shillinki on kullanarvoinen ja sen saamiseksi miltei kaikki on kaupan - tarvittaessa myös perheen lapset. Tarvetta onkin ja tämä tarve mullistaa koko Cavanaghin perheen elämän.

Juonesta en oikeastaan halua sen enempää kirjoittaa, sillä kuten jo mainitsin, kyseessä on ikään kuin läpileikkaus Brionyn ja hänen läheistensä elämään. Luvassa on siis herkullinen lukuromaani, jonka parissa en minä ainakaan pitkästynyt.

Cole on taitava ihmiskuvaaja eikä sorru kliseiseen hyvä-paha -vastakkainasetteluun. Ihmisissä on sekä hyvää, että pahaa - siksi hahmot tuntuvat aidoilta ja inhimillisiltä. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Henkilögalleria on ajoittain aika laaja, siitä antaisin pienen miinuksen.

Kirjailija taitaa myös dialogien kirjoittamisen: Toisinaan niille sai ihan ääneen nauraa. Ajoittain kieli on karua ja asioita lauotaan suoraan turhia kaunistelematta, mutta juuri sellainen kielenkäyttö suorastaan kuuluu alamaailmaan.

Olisi sangen epäuskottavaa lukea dialogeja, joissa puhutaan moitteetonta kirjakieltä ilman tulta ja tappuraa. Kyseessä on kuitenkin ihmiset, jotka ovat eläneet slummissa eikä heillä ole ollut mahdollisuutta kouluttautua. Ympäristöllä on suuri merkitys puhetavan muokkaajana.

Ehdottomasti aion lukea lisää Colen kirjoja. Ilokseni huomaan, että hän onkin varsin tuottelias. Colen kirjoja ei kaiketi ole käännetty suomen kielelle, mutta ainakin AdLibriksestä niitä saa. Ja tietty myös Amazonista. Omani ostin käytettynä charity shopista puolellatoista punnalla.

Minun on vaikea kuvitella näitä kirjoja suomen kielellä: luulisin, että kääntäminen onlisiaika haastavaa, koska kieli on niin rikasta ja monet sanonnat eivät toimi suoraan kännettynä. Ne pitää saada lukea alkuperäiskielellä.

Lisään tähän loppuun muutamia makupalasitaatteja.

I've heard her talking to herself and all. That's how she was before, when it all started. She's definitely out of her tree. (s. 405)

- Now I'm going to hit you, see, hit you so hard even your grandchildren will have an headache. (s433)

As clever as a bag of moneys, these two. (s. 441)

The taxi driver, used to getting all sorts in his cab, just shrugged. "All right, love, no need to get out of your tree." (s.526)

Vitsi sivulla 536.

So this bloke goes in the hairdresser's and says, "I want me hair cut with a large hole on top of me head, scissor marks all around the sides, and fringe that's different lengths." This big poofy hairdresser says, "I can't do that, sir!" And the bloke says, "Why not? That's how you fucking cut it last time!"

Sivulla 664 todetaan yhdennäköisyys kahden ihmisen välillä:

- Benedict? Bloody hell, Bri, he's like the spit out of your mouth!"