Keksin Martina Colen Sainsburyn (ruokakauppa) kirjahyllystä. Siellä myytiin The Familya muistaakseni kahdella punnalla. Koska kirja vaikutti kiinnostavalta, ostin sen.
Mikä mahtava löytö tämä kirja ja kirjailija olikaan! Martinan lukeminen ei taatusti jää tähän kirjaan, sen voin vaikka vannoa.
Mutta jospa nyt mennään itse kirjaan, jota suoraan sanottuna luulin ensin kantensa perusteella dekkariksi.
Vaan ei se ollutkaan dekkari, vaan perheromaani voisi olla kuvaavampi nimi. En tosin tässä yhteydessä tarkoita mitään Disney-tyyppistä perhekirjaa, vaan ennemminkin mennään tuonne Kummisedän puolelle.
Onneksi en tiennyt tätä etukäteen, sillä en ole välttämättä kiinnostunut ns. mafiakirjoista. Oma ennakkoluuloni olisi voinut estää kirjan lukemisen, jos olisin tiennyt.
Phillip Murphy osoittaa suurta lahjakkuutta alamaailman liike-elämässä jo nuoresta pitäen. Hän kohoaa raketin lailla korkeaan asemaan alueellaan. Hänen nuori ja naiivi vaimonsa Christine on onnellisen tietämätön miehensä puuhista.
Eikä hän haluakaan tietää: hän on tyytyväinen elintasoonsa eikä häneltä mitään puutu. Ja jos puuttuu, niin Phillip kyllä järjestää Christinelle mitä hän ikinä haluaakin. Mutta niin kuin valheellisilla idylleillä on tapana, ne sortuvat aikanaan. Christinen on vihdoin pakko avata silmänsä ja kohdata kauhistuttava totuus miehestään.
Totuus on sen verran kauhistuttava, että se saa Christinen lopulta tarttumaan pulloon ja lääkkeisiin. Edes heidän kaksi poikaansa eivät tuo enää lohtua hänelle: ovatko hekin muuttuneet vain isänsä kuviksi? Cole kuvaa taidokkaasti Christinen lapsien ristiriitaista suhdetta äitiinsä.
Jos et ole ns. mafiakirjojen ystävä, ei kannata silti huolestua. Hämäriä liikebisneksiä ja huumeita toki on kirjassa, mutta niitä ei lähdetä ruotimaan perinpohjaisesti. Niistä kerrotaan juuri sen verran, kun on tarpeen tietää ja ihan kiinnostavalla tavalla.
Kirja käsittelee enemmänkin ihmissuhteita ja -kohtaloita. Ken Phillip Murphyn tielle asettuu poikkiteloin, voi hän kokea aikamoisen kohtalon eikä siinä auta, vaikka kyseessä olisi oma sisarus. Kaikki riippuu sosiopaattisia piireitä omaavan Phillipin "arvoista" ja "kunniakäsityksestä".
Martina Cole onkin taitava ihmiskuvaaja. Phillipin päähän ja "logiikkaan" todellakin päästään sisälle. Samoin Christinen ja muiden keskeisten henkilöiden. Henkilögalleria on periaatteessa aika laaja, mutta ainakaan minun ei tarvinnut kertaakaan selata kirjaa alkuun päin muistaakseni kuka kukin on.
Tämä on myös kirja, jossa henkilöt kasvavat ja kehittyvät ajan ja kokemusten myötä. Mitään ihme muuttumisia ei kuitenkaan tapahdu eivätkä muutokset sinällään ole ristiriidassa henkilön persoonan kanssa. Siitä minä pidän: johdonmukaisista ja taiten luoduista ihmiskuvauksista.
Sivuja kirjassa on reilut 550, mutta sen luki ahmaisemalla. Taidanpa kerta kaikkiaan laittaa tämän kirjan suosikki-kategoriaani.
Tämän kirjan saa ainakin AdLibriksestä englanninkielisenä. Käsittääkseni - voin olla väärässäkin - Colen kirjoja ei ole käännetty suomeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.