Frederick Welin on kirurgi, joka on eristäytynyt asumaan perimälleen saarelle Ruotsin saaristoon. Siellä Welin elelee hiljaista ja yksinäistä elämäänsä, kunnes eräänä päivänä nainen menneisyydestä saapuu saarelle.
Kiehtova asetelma ja Mankellmaiseen tapaan kirjan tunnelma on melko alavireinen, jopa masentava. Itse pidin tunnelmasta: se sopii hyvin lumen ja pakkasen, sekä yksinäisyyden ja katumuksen ilmapiiriin. Mutta mutta...
Petyin hieman ymmärtäessäni tämän menneisyyden naisen vierailun perimmäisen syyn. Sitä ounastelinkin ja niin ennalta-arvattava se syy oli, että sen arvasin ennen kuin se lukijalle paljastettiin. Melkein voisin jopa sanoa, että tältä osin kirjan asetelma oli varsin kliseinen.
Annan tämän kuitenkin Mankelille anteeksi, koska hänen kaunis ja surusävyinen kirjoitustyylinsä kantaa tarinaa - kliseisyydestä huolimatta. Vaikka kirjan asetelma tältä osin on hieman epäuskottava (tai vaatisi vaaleanpunaiset aurinkolasit tai romanttisen mielenlaadun sitä ymmärtääkseen), henkilöt ovat kuitenkin aidonoloisia.
Mitään supersankareita ei kirjassa ole, Welinkin kaikkea muuta kuin täydellinen. Ajoittain hän jopa ärsytti minua tietynlaisella tylyydellään ja kyvyttömyydellään tuntea empatiaa. Mutta sellaista se elämä oikeastikin on - ei ole ns. täydellistä ihmistä, jossa ei mitään ärsyttäviä piirteitä olisi.
Mankell on eittämättä taitava kirjoittaja. Minä ikään kuin asuin tämän kirjan ajan saarella. Asuin siellä seinäruusuna Welinin tapetissa ja seurasin hänen hiljaista elämäänsä. Luin muutamat sanat hänen lokikirjastaan. Tunsin hänen yksinäisyytensä, tuskansa. Ehkä jopa paremmin kuin Welin itse? En tiedä.
***
Luin kirjan englanniksi, mikä alussa vähän huolestutti minua. Kaikki käännökset muusta kielestä englanniksi eivät aina ole kovin laadukkaista. Kökköisyyteen kielessä törmäsin mm. Camilla Läckbergin kirjassa. Sitähän en tietenkään voi tietää oliko kirja alkuperäiskielellä myös kökkö.
Olen lukenut kaikki muut lukemani Mankellin kirjat suomeksi ja koen, että käännökset niissä ovat olleet erinomaisia. Mukava yllätys oli myös tämä Italian Shoes, jonka käännös englanniksi on mielestäni tasokas. En toivonut kertaakaan kirjaa lukiessani, että saisin lukea sen sittenkin suomeksi.
Olen lukenut Mankellilta vain Wallanderit, jossain vaiheessa pitää ottaa myös muut kirjat luvun alle.
VastaaPoistaNyt luen Arne Dahlin dekkareita, taitaa olla kolmas menossa. Hyviä, mielestäni. Lukeminen on vaan niin hidasta, kun en pysty lukemaan kuin julkisissa liikennevälineissä, en siis kotona, ja nyt en ole liikkunut juuri missään.
Elämä on. Joo.
Susu, Wallandereilla minäkin aikoinaan Mankeliin tutustumisen aloitin. Pidin kovasti ja pidän muistakin Mankelin kirjoista - suosittelen lämpimästi tututstumaan niihinkin!
VastaaPoistaArne Dahl on tuttu nimi, mutten ole lukenut hänen kirjojaan. Ehkä joskus kokeilen. Kauheaa, kun ei voi kotona lukea :( Mutta onneksi sitten julkisissa edes.
Itse tulisin hulluksi (haha), jos en voisi paeta kirjamaailmaan kotona. Nyt vaivaa flunssa, mutta onneksi on hyvää sänkyseuraa :)
charity shopeissa on iha käydä kirjoja kattelemas
VastaaPoistaNiin on, Hannele. Tänään taas kävin ja yksi kirja lähti mukaankin :)
VastaaPoista