Hae tästä blogista

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

1. päivä: Kuka sinä todella olet?

1. päivä: Kuka sinä todella olet? (sivut 25-47)

Elämänmuutoksen ensimmäinen päivä alkaa kysymyksellä Who are you, really?

Luvun alustus:

"Discover your true potential and become the person you really want to be." (s.25)


Alustuksen jälkeen seuraa tarina/mielikuvitusleikki pienestä ihmisestä ja jättiläisestä. Tarina on lyhyt ja sen luettua selviää (tai minä tulkitsen sen niin), että pieni ihminen tarkoittaa lasta, jättiläiset aikuisia.

Tarinan lopussa sinusta kasvaa jättiläinen. Tarina on symbolinen ja kuvaa sitä koodistoa, joka meihin iskostetaan jo lapsesta lähtien.

Sen jälkeen McKenna kertoo Korean sisällissodan aikana tapahtuneesta kiinankorealaisten aivopesusta kommunisteiksi. Kyseessä on hienovarainen aivopesu (ei kiduttaminen), joka perustuu mielikuviin itsestä. Jutun pointti on se, että jos tarpeeksi kauan uskomme olevamme jotain, myös ympäristö alkaa tukea tätä näkemystä.

Voin jo nyt sanoa, että tämän kirjat opit perustuvatkin pitkälti mielikuviin, tietyllä tavalla itsensä manipuloimiseen ajattelemaan toisin. Ei siis mitään uutta auringon alla toistaiseksi.

Luvun tarkoitus on kasvattaa tietoutta itsestä ja sitä vasten tulee pohtia kolme asiaa:


1. Millainen teeskentelet olevasi ts. miten haluaisit että muut näkevät ja ajattelevat sinusta.

2. Millainen on negatiivinen minäkuvasi ts. miten pelkäät ihmisten näkevän ja ajattelevan sinusta.

3. Millainen on aito minäsi ts. millainen olet (kuvitelmissasi), jos et mieti, mitä muut mahdollisesti sinusta ajattelevat, olettavat jne. tai jos sinun ei tarvitsisi pelätä.

Näihin kohtiin liittyi kysymyksiä, joita en tähän kopioi. En niinikään ryhdy erittelemään omia löydöksiä itsestäni, joissa ei sinänsä ollut mitään uutta.

Plussaa voin ehkä antaa siitä, että kirjan avulla on helpompi analysoida itseään järjestelmällisesti. Ja minuahan tässä motivoi myös se, että kirjoitan kustakin päivästä mietteeni.

Tunnustan tässä vaiheessa suoraan, etten tiedä jaksaisinko kahlata tätä kirjaa ajatuksella läpi, jos en kirjoittaisi siitä blogiini. Nyt on ikään kuin pakko miettiä, koska enhän muuten voi kirjoittaa tästä mitään.

Alla eräs sitaatti kirjasta:

"The key programmes of human behaviour are habit and imagination, and they are far more powerful than logic and willpower will ever be."

Sitaatti avataan kirjassa hienosti, mutta en käy sitä toistamaan. Sen sijaan olen jo aikoja sitten oppinut, että kaikkea ei voi järkeistää. Varsinkaan tunteitaan ei voi järkeistää.

Järjen ja tunteiden ristiriitaa olen käsitellyt useita vuosia terapiassa, joten minun on helppo yhtyä tuohon ajatukseen. Se vahvistaa myös sitä käsitystäni, että tässä(kin) kirjassa on kyse mielikuvien avulla vaikuttamisesta itseen.

Kuuntelin cd:n vain kerran. En jaksa samaa lätinää kuunnella kahta kertaa päivässä. Nämä postaukset muuten tulevat päivän viiveellä eli tämä ensimmäinen päivä oli jo eilen. Varaan itselleni vuorokauden aikaa kirjoittaa mietteitäni, joten siksi näin.

9 kommenttia:

  1. (tunteita ei voi järjestää, mut kaikista tunteista ei tartte välittää yhtä paljon. Jotkut valitsee ne negatiiviset tunteet, toiset vahvistavat niitä positiivisa. Valinnan voi itse tehdä)

    VastaaPoista
  2. Tuossa kyllä on kieltämättä ihan hyviä kysymyksiä, joita varmaan jokaisen kannattaa jossain vaiheessa miettiä. En usko, että minullekaan noita pohtiessa tulisi kovinkaan paljon uutta, mutta ihan (yllättävän) hyviä kysymyksiä.

    Olen tässä matkani varrella usein törmännyt sellaiseen, että ihmisellä on toive siitä, minkälaisena hän haluaisi muiden hänet näkevän. Ja sitten hän yrittää elää mahdollisimman tarkasti niin, että muut ihmiset alkaisivat nähdä hänet siten kuin hän toivoo. Ei sellaisena kuin oikeasti on, vaan sellaisena kuin haluaa muiden näkevän. Sellaista on... hmmm... aika kiusallista seurata vierestä.

    Minua huvittaa, että noita samoja jorinoita pitäisi kuunnella kaksi kertaa päivässä. En jaksaisi minäkään.

    VastaaPoista
  3. Hannele, kirjassa ei ole kyse itsensä muuttamisesta. Toisille voi tunteiden "valitseminen" kai sitten olla lastenleikkiä. Kaikille ei.

    Mymskä, juu ei mitään uutta, mutta ihan hyviä kysymyksiä. Jos siis oikeasti miettii niitä eikä anna ihanne/toivekuvan puhua puolestaan. Minäkin olen törmännyt noihin, jotka esittää ulospäin jotain omaa ihannekuvaansa, vaikka kaikki olisi suoraan sanottuna paskaa. Ja vaikka olisi itsekin melko täynnä paskaa, niin sitähän ei voi edes itselle myöntää. Kaikki energia meneekin sitten sen "imagon" ylläpitämseen.

    En tässä väitä, että olisin jotenkin itse tämän yläpuolella, mutta minua ei enää jaksa (olen varmaan liian laiska) kiinnostaa, mitä muut minusta ajattelee. Tein sitä ihan tarpeeksi nuorempana. Toisaalta minulla ei myöskään ole tarvetta vakuuttaa kenellekään, että elämä on ihanaa ja pusi pusi ;)

    Kirjan lukeminen muuten jumittaa nyt. Tämä "elämänmuutos" kyllä vie enemmän kuin seitsemän päivää. Onneksi varoittelin jo aiemmin, että luen tämän kirjan ihan oman aikatauluni mukaan :D

    VastaaPoista
  4. Minä en nyt tarkoittanut jeesustelijoita (jotka ovat kyllä ihan oma lukunsa kaikessa ja erityisesti ärsyttävyydessä), vaan sellaisia jotka tekevät kaikkensa, jotta ihmiset pitäisivät vaikkapa nyt taiteellisena. Että aletaan meuhata siitä omasta taiteellisuudesta, eikä keskitytä sen sijaan varsinaisella taiteilemisella todistamaan asiaa. Sellaista oih, tätä luomisen tuskaa ja voih, kuinka väärinymmärretty taiteilija olenkaan, ja olen niin erikoinen ja boheemi ja hullu ym. paskaa. Ylipäätään sellainen itsensä selittäminen ja korostaminen rasittaa.

    Varmasti tuollaiseen sortuu itsekin joskus, mutta olen yrittänyt opetella olemaan määrittelemättä itseäni. Annan muiden tehdä sen, jos on tarvis. Liittyy hyvinkin siihen, että ei pahemmin kiinnosta, mitä muut ajattelee. Ja kai sitä on löytänyt sen oman itsensä (josta tässä alunperin oli kyse), eikä enää tarvitse selittää. :)

    VastaaPoista
  5. Mymskä, minusta tuo on sama asia, kolikon toinen puoli vain. :)

    VastaaPoista
  6. Ai en huomannutkaan että olit jo aloittanut..
    No juu. Minusta noita minä-asioita kannattaisi ihan yleisesti alkaa setviä jo lukiossa, vaikka siis elämäntaito-/psykotunneilla. Nuori mieli on etsivässä iässä ja itsestä tuntemisesta olisi hyvä aloittaa.
    No tämä kirja taitaa kuitenkin olla tarkoitettu aikuisille. Tosin yleensä ne aikuiset, jotka tällaista kirjaa todella tarvitsisivat eivät taatusti sitä lue. Asiasta kiinnostuneet ovat jo pitkälti tietoisia omasta minä-kuvastaan, rooleistaan ja peloistaan. Mutta ehkä myöhemmin sitten valottuu sekin miten niistä parantua, odotetaan jatkoa siis..

    VastaaPoista
  7. Sirokko, aloitettu on ja hitaasti mutta varmasti etenen. Siis ainakin kirjan lukemisessa, elämänmuutoksesta en tiedä ;-)

    Olen kyllä samaa mieltä, että tämä kirja voisi olla ihan kätevää lukemista yläasteikäisille tai lukiolaisille.

    VastaaPoista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.