Hae tästä blogista

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Veriset rituaalit

Adam Nevill: The Ritual
Pan Macmillan 2011
S. 418

The Ritual on luokiteltu kauhukirjaksi ja sitä se todella onkin. Mukana on lukuisia kauhugenrelle tyypillisiä elementtejä, joihin palaan myöhemmin. Ensin kevyt juonireferaatti, kas tässä.

Neljä brittiläistä yliopistoaikaista toverusta matkustavat Ruotsiin tehdäkseen siellä vaelluksen luonnonpuistossa. Joukon koolle kutsunut Hutch on suunnitellut reitin etukäteen ja hän on ilmeisesti kokenut eränkävijä.

Phil ja Dom ovat huonokuntoisia ja mietinkin, miksi on edes ajateltu lähteä vaellukselle sellaisten henkilöiden kanssa, joiden fyysinen kunto ei kenties ole riittävä. Tosin ennen reissua oli sovittu, että kukin treenailee etukäteen, ettei tarvitse ihan rapakunnossa lähteä. Noh, Phil ja Dom eivät olleet treenanneet.

Neljäs toverus, Luke, on timmissä kunnossa. Tosin Lukella on muita ongelmia, muun muassa vaikeuksia hillitä itseään esimerkiksi suuttuessaan. Nelikon keskinäiset välit osoittautuvat nekin mutkikkaiksi vaelluksen edetessä.

Rapakuntoisten Philin ja Domin takia päätetään lähteä oikaisemaan. Virhe, kohtalokas virhe. Oikoreitti muuttuu lähes alkuunsa painajaiseksi, josta ei tunnu olevan poispääsyä - ainakaan elävänä. Toverusten keskinäinen nahistelu ei auta asiaa.

Kirjan alku on mielenkiintoinen ja Nevill kuvaa hyvin nelikon keskinäisiä jännitteitä ja ristiriitoja. Näistä neljästä Luke nousee keskiöön ja hänen elämäänsä ja ajatuksiinsa pääsee käsiksi parhaiten. Ensimmäiset parisataa sivua ovatkin kirjan parasta antia.

Sitten tapahtuu lässähdys. Kakku tulee uunista ja leviää käsiin. Mielenkiinto alkaa herpaantua. Nevill täyttää kirjaa jatkuvilla sääkuvauksilla ja toisteisuudella; samat asiat tulevat esille useita kertoja hieman eri sanoin. Alkaa puuduttaa.

Kyllä kyllä, jos edellisellä sivulla satoi vettä, uskon kyllä että vettä sataa edelleen muutaman sivun ja mailin päästä. Uskon myös, että taivas on harmaa, vaikka sitä ei tiheässä metsässä näkyisikään. Uskon myös, että metsä on tiheä, vaikkei sitä toistettaisikaan jatkuvasti jne.

Kirjan loppupuoli meneekin varsinaiseksi vetkutteluksi ja veivaamiseksi. Samalla se on kyllä jännittävä, vaikka kaikenlainen vatvominen alkaa jo väsyttää. "Kisaväsymys" vie jännitykseltäkin terää, kun alkaa odotella että päästäisiin aiheessa eteenpäin.

Nevillin pikkutarkan kuvauksen ansiosta kirjaa lukiessa tuntui kuin olisi ollut elokuvissa. Myös kirjan rakenne on tietyllä tapaa elokuvamainen; luvut ovat lyhkäisiä, kuin kohtauksia. Tästä kirjasta olisi kohtuullisen helppo tehdä kauhuleffa. En tosin usko, että minua kiinnostaisi katsoa kyseistä elokuvaa. Riittää, että luin kirjan.

Kauhugenreen kirjalla ei ole oikeastaan mitään uutta annettavaa. Mukana menossa on mystisiä ja yliluonnollisia tapahtumia, jotka toki genressään ovat loogisia ja tässä kirjassa jopa uskottavia, jos näin voi sanoa ns. paranormaalin kauhun ollessa kyseessä.

Kirjan luettuani tuntuikin siltä kuin olisi katsonut keskinkertaisen kauhuelokuvan. Veri lentää ja jännitystä pitkitetään (minun makuuni liikaa, mikäli se ei jo tullut selväksi). Kirjan loppukin on melkoisen tyypillinen kauhuleffoille. Se loppuu, mutta jää tietyllä tapaa kuitenkin kesken, roikkumaan.

Kokonaisuutena The Ritual on ihan kelpo kirja eli ei kaduta lainkaan, että sen luin. Saatanpa jopa joskus lukea jonkin muunkin Nevillin romaanin, jos tulee kauhunälkä. Tutkimusteni perusteella tätä eikä muitakaan Nevill'n kirjoja ole suomennettu.

8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Tätä ei kyllä kannattaisikaan ainakaan yksin metsässä lukea. Voisi tulla äitiä ikävä ;))

      Poista
  2. Minä olen lukenut Nevilliltä kaksi kirjaa: esikoisen Banquet for the Damnedin ja sitä seuraavan Apartment 16:n ja molemmat olivat myös selkeästi kauhukirjoja, jopa ihan kelvollisia, vaikka en kauhusta sinänsä hirveästi perustakaan, eivätkä nekään minusta mitään erityisen uutta genreen tuoneet. Nostattivat yöllä luettuna kyllä kylmiä väreitä. The Ritualiin en ole tarttunut, kun ennen sen julkaisua näin jossain mainoksen, jossa puhuttiin lappilaisista ikimetsistä ja kansikuvassa oli jotain eteläisempiä puulajeja. Taisi se kansikuva vaihtua vielä julkaisuun mennessä.

    Harmi jos kirjailija on menettänyt otettaan, sillä Nevilliä pidettiin uuden ajan kauhukirjailijalupauksena, mutta jokaisella toki voi olla ns. välitöitäkin tuotannossaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla, että joku muukin on lukenut Nevilliä eli tuttu kirjailija sinulle! Minua kiinnostaa kuvauksen perusteella tuo Apartment 16 aikas paljon, samoin Nevillin uusin (viime vuonna julkaistu) House of Small Shadows. Eli kaiketi palaan vielä Adamin pariin jossain vaiheessa, kun tekee kauhua taas mieli. En pahemmin lue kauhukirjallisuutta, vaan genre on minulle mieluisampi elokuvina. Vaihteeksi näinpäin.. :)

      Koska en ole muita Nevillin kirjoja lukenut, en osaa sanoa onko hänen otteensa alkanut ns. lipsua. Ritual on kyllä jännä enkä suosittele sitä mökkilukemiseksi, jos on yksin. Liika vatvonta tosiaan häiritsi, mutta muuten se on kyllä ihan lukemisen arvoinen kirja marinastani huolimatta. :)

      Ja kirjassa on tosiaan mukana lappilaista "mystiikkaa", mikä ei tosin ole minulle kovin tuttua, joten en osaa sanoa miltä osin se olisi uskottavaa ts. kuinka hyvin Nevill on taustatyönsä tehnyt vai onko heitellyt hatusta.

      Silmääni pisti kyllä kirjassa mainitut muratit, joiden en oleta kasvavan missään pohjoismaassa luonnonvaraisena sellaisiin mittasuhteisiin kuin kirjassa mainittiin. Muratit eivät menesty pohjoisten talvissa ja jos menestyvätkin, niin eivät kyllä tosiaankaan kasva samalla lailla kuin vaikkapa briteissä, joissa niitä joudutaan oikeasti harventamaan, etteivät valtaa joka paikkaa.

      Täytyykin tulla penkomaan blogiasi, josko olet noista lukemistasi Nevillin kirjoista blogannut!

      Poista
    2. Luin kirjat 2009 ja 2010, joten en ole niistä blogannut. Varsinkin 2009 jäi puolet kirjoista yleensäkin bloggaamatta.
      Pidin Banquet for the Damnedista muistaakseni enemmän, Apartment 16 oli ehkä jo hieman tavanomaisempi.

      Poista
    3. Lainasin Banquet for the Damnedin juuri kirjastosta - olen iloinen, etta pidit!!

      Poista
    4. Oij, täytyykin sitten ehdottomasti tulla lukemaan mietteesi kys. kirjasta, Sonja!

      Poista
  3. Juu, havaitsin kun etsin blogistasi eikä löytynyt. Ehkäpä kokeilen jossain vaiheessa tuota Banquetia tai sitten sitä uusinta ja jätän Apartmentin väliin. Tai ainakin viimeiseksi. :)

    VastaaPoista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.