 |
| Nina Beier: Women & Children, Kiasman edusta. |
Kesäreissu Suomeen on päättynyt ja olen taas kotona. Ihan niin paljon en ehtinyt lukea kuin alun perin kuvittelin, mutta eipä mennyt mikään muukaan niin kuin kuvittelin.
Klassikkohaasteeseen sain tosiaan luettua Emmanuel Carrèren Viikset mutta bloggausta en saanut aikaiseksi. Viikset kujeilee ja koettelee toden ja epätoden rajoja. Kaiken keskiössä on viikset, jotka kirjan päähenkilö ajaa kirjan alussa. Päänvaivaa koituu siitä, ettei edes oma vaimo huomaa muutosta. Onko miehellä mitään viiksiä alun alkaenkaan ollut? Ja jos ei, niin mikä muu on ehkä olematonta? Ihan ok romaani, mutta ennakko-odotukseni olivat suuremmat. Ei siis kolahtanut minuun sillä lailla kuin oletin.
Mökkipaikkakunnan kirjastosta lainasin viisi kirjaa, joista ehdin kaksi lukea. Vihdoin sain käsiini Tiina Laitila Kälvemarkin H2O:n, jonka olen halunnut lukea sen julkaisusta lähtien. Hyvää kannatti odottaa eli pidin kovasti. En jaksa enää palata kirjaan, koska koen vaikeaksi kirjoittaa kirjasta, jota minulla ei ole edessäni.
Sama koskee siten myös Satu Vasantolan romaania Kun isä osti Merenkurkun, josta niinikään pidin kovasti – ehkä jopa vielä enemmän kuin H20:sta, vaikka tuskin on mielekästä vertailla kahta upeaa kirjaa, jotka ovat upeita eri tavoilla. Molempien kirjailijoiden kirjoja haluan lukea lisää.
 |
| Lapinlahti, Helsinki. |
Eräästä divarista ostin matkakirjaksi Antti Tuomaisen Kaivoksen. Ehdin lukea sen ennen viimeistä matkaa (eli lentoa), joten sitäkään kirjaa ei minulla enää ole. Jätin sen Suomeen, koska en viitsi turhaan lisätä painoa laukkuun.
Kaivos oli kuitenkin melkoinen yllättäjä: olen lukenut Tuomaiselta useita teoksia (Veljeni vartija, Synkkä niin kuin sydämeni, The Healer/Parantaja, Mies joka kuoli ja Palm Beach Finland) ja rankkaisin Kaivoksen melkeinpä parhaaksi lukemistani.
 |
| Alppipuisto, Helsinki. Olen kotoisin Helsingin Alppilasta. |
Varsinaiseksi matkakirjaksi päätyi Maja Lunden Unelma puusta, jonka sain kirjabloggaajien tapaamisessa (kiitos paljon!) Helsingissä. Aloin lukea kirjaa ennakkoluuloisesti, sillä Unelma puusta on neljäs eli päätösosa niin kutsutussa ilmastokvartetissa.
Sarjan ensimmäinen romaani on Mehiläisten historia (se on minulla täällä kotohyllyssä enkuksi, mutta lukematta vielä) ja siitä tuttu Tao esiintyy myös Unelma puusta -romaanissa. Mietin missaanko jotain, kun sarjan konteksti puuttuu minulta kokonaan, mutta toisaalta tämä voi olla jännääkin: kun luen Mehiläisten historian, tiedän jotain jota en tietäisi ellen olisi lukenut tätä Unelmaa puusta ensin. Ainakaan 160 luetun sivun perusteella kontekstin puute ei häiritse tarinan ymmärrettävyyttä ja olen pitänyt todella paljon tästä kirjasta.
Onko joku lukenut tämän koko kvartetin tai osan sen kirjoista ja kenties jopa satunnaisessa järjestyksessä? Minulle tällainen järjestyksen sotkeminen on merkittävä asia, koska yleisesti ottaen olen melko jähmeä ja haluan lukea sarjojen kirjat järjestyksessä.
Maja Lunden Ilmastokvartetti:
1. Mehiläisten historia
2. Sininen
3. Viimeiset
4. Unelma puusta
Kiva, kun ennätit bloggareiden tapaamiseen. Toivottavasti lomasi oli kaikin puolin onnistunut. Ja kirjojakin olet ennättänyt lukemaan. Maja Lundenin kirjoja en ole lainkaan lukenut. Näistä lukemistasi kirjoista olen lukenut vain Satu Vasantolan Kun isä osti merenkurkun.
VastaaPoistaJärjestin tapaamisen itse, joten oli hyvä sinne ennättää :D On aina kiva tavata toisia kirjaihmisiä ja olen iloinen, että niin monelle ajankohta sopi! <3
PoistaErityisesti Maja Lunden Mehiläisten historiasta olen kuullut paljon hyvää. Nämä muut Lunden kirjat ovat menneet minulta melkeinpä ohi, mutta nyt otin “kvartetista” selvää, kun aloin lukea tuota Unelmaa puusta.
Aurinkoista elokuun jatkoa sinulle!
Olen lukenut Lunden kvartetin kaksi ensimmästä osaa ja kaksi muuta odottaa vuoroaan. Ainakaan Mehiläisten historian ja Sinisen lukemisjärjestyksellä ei mielestäni ole väli, mutta olen semmoinen, että haluan lukea järjestyksessä.
VastaaPoistaVasantolan En palaa takaisin koskaan, luulen oli minusta oikein hyvä, mutta jostain syystä en (vielä) ole lukenut häneltä muuta. Pitäisi.
Tuomaiselta olen lukenut kaiken. Muistelen, että Kaivos oli minun makuuni liian synkkä.
Nyt olenkin saanut luettua loppuun tuon Unelman puusta. Aion jatkaa sarjan parissa kronologisessa järjestyksessä sitten kun jatkan. Tai siis ainakin luen Mehiläisten historian luen seuraavaksi ja sitten ehkä keskeltä ne kaksi muuta epämääräisessä järjestyksessä.
PoistaKaivos edustaa tosiaan sitä synkempää Tuomaista. Minua kiinnostaa nyt Tuomaisen Jäniskerroin (engl. The Rabbit Factor), jonka ajattelin lukea enkuksi, kun se on kirjastossamme saatavilla. Hieman häiritsee lukea alun perin suomenkielistä kirjaa enkuksi, mutta taitaa jäädä muuten lukematta kokonaan, kun en niin usein Suomessa ramppaa ja lukuaika siellä on rajallinen.
Jostain syystä en ole lukenut yhtään osaa ilmastokvartetista, vaikken yhtään osaa sanoa miksi. Olen kuitenkin lukenut aika monta erilaista kirjaa jossa ilmastonmuutos on oleellinen osa kirjaa. Esimerkiksi Emma Puikkosen Lupaus oli erittäin hyvä!
VastaaPoistaTiina Laitela Kälvemarkilta olen sijaan lukenut kolme ensimmäistä romaania eli mukaan lukien H2O:n, vain se uusin eli Valon ja pimeän sonaatit on toistaiseksi lukematta, siinä tökkii se mukana oleva kyykäärme.....
Satu Vasantolalta olen lukenut Tuulevin mainitseman lisäksi Kaikki kadonneet, molemmat ihan viiden tähden kirjoja, etenkin jälkimmäinen todella intensiivinen ja koskettava. Pitäisi tuo uusin laittaa joskus luureihin.
Emma Puikkosen kirjoja pitäisikin lukea, mutta en ole muistanut. Aloin vasta tänä vuonna koota kunnon suomikirjalistaa, koska kaikki edelliset listat katosivat tai olivat “mentaalisessa” lukupilvessäni eli eivät varsinaisesti missään. Täytyy tutkailla, josko lisäisi jonkin Puikkosen kirjan listalle. En ole mitenkään erityisen kiinnostunut ilmastonmuutoksesta fiktiossa eli se ei yksinään riitä perusteeksi lisätä mitään kirjaa lukulistalle.
PoistaLaitila-Kälvemarkia ja Vasantolaa pitää minunkin ehdottomasti lukea enemmän!
Tuota Vasantolan kirjaa hypistelin viikolla kirjakaupassa, mutta jätin ostamatta. Nyt vähän harmittaa, sillä olen pitänyt Vasantolan kirjoista paljon. Minua vain ahdistaa tällä hetkellä lukemattomien kirjojen pino niin paljon, että yritän olla sitä turhaan kasvattamatta.
VastaaPoistaPiti käydä tarkistamassa, olenko lukenut Kaivoksen. En näköjään ole. Täytyypä pitää mielessä, sillä olen tykännyt Tuomaisen kirjoista.
Vasantolan kirjan saa varmasti siellä kirjastostakin eli turha kasvattaa omaa pinoa, jos se tuottaa ahdistusta. Lainaa sitten, kun tulee sopiva fiilis se lukea.
PoistaKaivos on tosiaan melko synkkä niin kuin useimmat Tuomaisen vanhemmat romaanit. Jossakin vaiheessa tyyli muuttui. Olisko ollut “Mies joka kuoli” kohdalla. En tosin ole lukenut kaikkia Tuomaisen kirjoja, joten voin olla väärässäkin. Mielikuvani on, että vanhemmat teokset ovat synkempiä ja vakavampia kuin uudemmat.
Unelma puusta kiinnostaa. Mehiläisten historia oli minusta hurjan hyvä mutta sen jälkeen Sininen tuntui vähän vaisulta. Ehkä odotin liikaa hienon avausosan perusteella. Viimeiset taas miellytti, joten kyllä pitää kvartetti täydentää jossain vaiheessa.
VastaaPoistaMehiläisten historia alkoi minua kiinnostaa nyt erityisen paljon luettuani tuon viimeisen kirjan, jossa Tao oli mukana. Onneksi kirja on omassa hyllyssäni, niin voin ottaa sen lukuun heti sitten, kun tulee sopiva fiilis.
PoistaKiva kun tykkäsit Lundesta! Sarja on minusta hieman raskas, mutta asiaa. Emma Puikkosen Lupausta suositan minäkin ilmastonmuutosaiheessa, se on hieno!
VastaaPoistaOli kyllä kiinnostava lukukokemus ja plussaa miljööstä! Nythän olenkin lukenut jo kirjan kokonaan ja siitä blogannutkin. Jännite ei ihan kantanut tarinan loppuun asti, samoin häiritsi ilmaan heitetyt ajatukset, joita ei sitten kuitenkaan juuri jäsitelty mitenkään. Kantaaottavuutta tai jopa provokaatiota olisin kaivannut enemmän. Mutta ehdottomasti jatkan sarjan parissa!
Poista