Osui silmiini runo eräässä instastoorissa. Runo teki niin suuren vaikutuksen, että luin sen moneen kertaan ja aloin googletella sen alkuperää. Selvisi, että näkemäni (Mary Elizabeth Fryen) versio ei ole se alkuperäinen.
Tämän Clare Harnerin version kopioin Wikipediasta ja tein siitä taulun, jonka haluan nyt postata blogiini itselleni muistoksi ja muille mahdolliseksi iloksi. Kuvan voi klikata suuremmaksi, niin tekstin näkee ehkä lukeakin.
En saa näitä säkeitä mielestäni, luen tätä runoa edelleen päivittäin. Nyt voin kätevästi palata sitä blogiini lukemaan.
Kaunis! Kokeilin lukea ääneen - itkettävän kaunis...
VastaaPoistaTämän voisi yrittää suomentaa, mutta siinä kyllä häviää osa tuota liukuvaa kauneutta.
Olisi kyllä haastava suomennettava, rytmin ja tunnelman säilyttäminen kääntäessä on taitolaji.
PoistaOi ja wau. <3
VastaaPoistaNiinpä.
PoistaRunon loppuosa on tuttu minulle sellaisen saksalaisbändin kuin Lyriel biisistä Another Time. Kuuntelin kyseistä bändiä yläkoulussa ja lukiossa paljon, sain vasta aikuisena tietää tuon kohdan olevankin vanhasta runosta. Hieno runo joka tapauksessa!
VastaaPoistaMahtavaa kuulla, että sinulla on "kytkös" tähän runoon ja vieläpä biisin kautta! Täytyy kuunnella tuo mainitsemasi kappale (bändi on ihan tuntematon minulle ennestään), mutta näin heti aamusta en voi, koska haluan aamuni äänettöminä :D
Poista