Itse kirjaa en ole vielä lukenut, mutta toki minulla on siitä alustava mielipide, jota en aio tässä kertoa (sen aika on sitten joskus, kun olen kys. kirjan lukenut).
Sen sijaan olen lukenut Spare-teoksesta kirjoitetun parodian, jonka on kirjoittanut Bruno Vincent. Kirjan nimi on Spare Us! A Harrody (Abacus, 2023). Bruno Vincent on kunnostautunut muun muassa Viisikko-parodioita kirjoittamalla eli on ns. tuttu kirjailija minulle ennestään.
Spare Us! on piikikäs, mutta lopulta melko lempeä parodia, joka irvii yltäkylläisyydessä ja vauraudessa varttuneen prinssin “ekan maailman ongelmia” ja kyvyttömyyttä nähdä itsessään vikoja, vaikka ne tarjoiltaisiin eteen hopealautasella.
Tämä näkyy etenkin suhteessa mediaan: on vedetty huumeita, mutta kun media siitä kirjoittaa (koska totta kai se kirjoittaa), niin itkettää kovin. Iso paha media! Haluan vain yksityisyyttä, mutta hei olis tämä podcast, Netflix-sarja, kirja, haastattelut (tarkoin valituissa) keskusteluohjelmissa jne.
Lisäksi “Harrodyssa” prinssimme arvostelee (muiden tekemiä) sisäpiirin paljastuksia unohtaen täysin, että tekee itse aivan samaa. Muiden tekemänä ihan kamalaa, mutta kun itse niin tekee, se onkin oikeutettua. Itsekritiikki: zero point.
Kirja on kirjoitettu yksikön ensimmäisessä persoonassa, kuten muistelot yleensä ovat. Tyyli on kepeä ja naiivi kuin käytöstä poistettu aivosolu. Osa jutuista nauratti hivenen, osa ei.
Kokonaisuutena aika laimea, mutta ihan lukemisen arvoinen. Ehkä olisi toiminut paremmin, jos olisi lukenut varsinaisen muistelmateoksen ensin: silloin olisi mahdollisesti voinut tunnistaa suoraan ne kohdat, joita teoksessa parodioidaan. Toisaalta jos on Harry-uutisensa lukenut, niin kyllä ne voi muun kontekstin kautta ymmärtää (itse tosin tässä tapauksessa preferoisin suoraa "lähdettä" eli teosta, jonka pohjalta tämä parodia on kirjoitettu).
…Alas, it was no use crying over spilled milk.
I could not cry, anyway, no more than my uncle Andrew could sweat.
Heh.
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 42. Kirjan nimessä on alaotsikko. Ei ehkä alaotsikko perinteissä muodossa, mutta alaotsikko kuitenkin.
Minä yllätyin positiivisesti Prinssi Harryn kirjasta. Varsinkin lapsuuden pettymykset oli hyvin kuvattu, poika joka halusi olla kuten muutkin, elää tavallista elämää, mutta se oli häneltä evätty.
VastaaPoistaTuollainen lapsuus jättää hämmennyksen, joka ei ehkä nykyisellä elämällä korjaudu.
Juu, moni on Harryn kirjasta pitänyt. Toisaalta moni ei ja on perustellut hyvin syynsä. Tämä postaukseni käsittelee Harryn kirjasta tehtyä parodiaa. Tai “harodiaa”.
PoistaOlen ns. lowkey kiinnostunut brittien kuningashuoneesta. En ole ainakaan vielä silti aikeissa lukea tätä tai alkuperäistä Harryn kirjaa, mutta kieltämättä kiehtovan härdellin hän on vaimoineen saanut aikaiseksi. :D
VastaaPoistaEi voi minuakaan kutsua “royaltiksi”, mutta perusuutisia ja -kohuja seuraan kyllä ja niitähän on tarjoillut Harryn lisäksi erityisesti prinssi Andrew. Nyt molemmat kohut ovat tosin melko lailla laantuneet, mutta ehkä on vaan tyyntä myrskyn edellä. :D
PoistaHarryn kirjaa en halunnut tuoreeltaan lukea, vaan antaa pölyn laskeutua ja sitten yrittää lukea sen ns. puhtaalta pöydältä, kun tulee sopiva olotila sen lukemiseen. Ei ole vielä tullut (sopivaa olotilaa). :D