Tätä Suomireissua varjostaa yhä melkoinen stressi ja huoli, joten nähtävästi en saa edes blogattua enkä luettua toisten blogeja. Kirjat ovat kyllä kulkeneet mukana ja ovat ihania turva- ja pakokeitaita kaikesta muusta.
Helsingissä ollessani (nyttemmin olen siirtynyt maaseudulle) ostin Punaisesta planeetasta (oikein mainio divari - suosittelen) kaksi kirjaa, jotka olenkin jo lukenut.
Ensimmäinen on Yu Huan romaani Xu Sanguanin elämä ja verikaupat (Aula & Co 2017 [alkuper. 1995], suom. Rauno Sainio), joka kertoo nimensä mukaisesti pääasiassa Xu Sanguanin tarinan. Xu Sanguan työskentelee silkkitehtaalla, mutta palkka ei päätä huimaa.
Lisärahalle on tarvetta ja niin Xu Sanguan päätyy myymään vertansa, sillä siitä saa summan joka vastaa monelle puolen vuoden palkkaa. Veren myyminen on siis oiva lisätienesti vaikeana aikana, vaan kun ajat vielä vaikenevat lähtee veren myyminen ns. laukalle.
Vaikka ”verikaupat” ovat oleellinen osa tarinaa, ei kirja suinkaan ole pelkkää veren myymistä. Pikemminkin se on kuvaus Xu Sanguanin perheestä ja vallitsevista tilanteista/olosuhteista, joita Maon toteuttama kulttuurivallankumous myös muuttaa radikaalisti.
Pidin todella paljon tästä kirjasta, vaikka kaikki sen henkilöhahmot käyvät ajoittain hermoilleni mutta sitten kuitenkin heti seuraavassa hetkessä tekee mieli lohduttaa ja tukea.
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo.
Kirjan keskiössä on pieni Adi, joka teoksen aikana varttuu teini-ikäiseksi. Kerronta poukkoilee ajassa ja paikassa, mutta on helposti seurattava.
Itse tarina on kiinnostava, samoin viehätyin Mpoyin kerrontatyylistä: kieli on kaunista, ajoittain henkevää. Romaanissa käsitellään raskaita aiheita, mutta tyylin yleinen kepeys pitää huolen, ettei lukija rasitu liikaa.
Virtaavan veden suvusta voisi kirjoittaa pitkästikin, mutta en jaksa. Syy niukkasanaisuuteen ei siten ole romaanissa, vaan minussa. Ja samaa koskee tuota Yu Huan romaania: nyt ei jaksa, mutta haluan molemmista kirjoista merkinnät blogiini.
*
Vielä ostin erään kirjan Klassikkohaastetta varten ja senkin olen jo lukenut. Länsi-Pasilan Esteri-kierrätyskeskuksesta lähti mukaani Viikset, nimittäin Emmanuel Carreren Viikset. Olen jo pitkään sen halunnut lukea ja yllätys oli iloinen, kun sen hyllystä bongasin. Vielä pitäisi klassikkopostaus kirjoittaa, toivon että saan aikaiseksi.
*
Olen päässyt myös kirjaston äärelle ja sieltä lähti tällainen pino mukaan. Kaikki täsmäiskuja Suomi-kirjalistaltani, joka osoittautui erittäin käteväksi.
Enempää listan kirjoja en löytänyt, koska ilmeisesti en osannut etsiä niitä oikeista paikoista (ja osa ei ollut paikalla tai niitä ei ollut ollenkaan) eikä ollut aikaa pyytää apua kirjastovirkailjalta. Toisaalta en ehdi näitäkään kaikkia lukea, joten eipä sen niin väliä.
Tällä hetkellä luvussa on Satu Vasantolan Kun isä osti merenkurkun, joka on kiinnostanut minua jo piemmän aikaa. Vajaan sadan luetun sivun perusteella voin todeta, että pidän kirjasta vaikka se mielestäni on hyvin surullinen. Se herättää minussa melko lailla ajatuksia.
Kiitos kiinnostavista avauksistasi, joista "Virtaavan veden sukua" meni jo oitis varaukseen!
VastaaPoistaIkävä kuulla, että lomasi on alkanut stressin ja huolten merkeissä , mutta toivottavasti luonto ja järvimaisema rentouttavat ja rauhoittavat oloa .
Mahtavaa kuulla, että kiinnostuit Mpoyin kirjasta! Se oli minulle ihan random-ostos, koska en ollut kuullut siitä aiemmin. Kannatti ehdottomasti se lukea.
PoistaOlen ollut jo viitisen viikkoa Suomessa ja viikon kuluttua palaan kotiin. On ollut ja on edelleen psyykkisesti vaikein reissu ever, mutta eiköhän tästä selvitä, toivon.
Mua kiinnostaa nuo kaks lukemaas kirjaa kovasti.
VastaaPoistaSuosittelen molempia, luulen että pitäisit!
PoistaKiitos divari-vinkistä! Olen tehnyt omilla Suomi-lomillani satunnaisia kirjalöytöjä kirppareilta, mutta ensi kerralla katsastan myös Punaisen planeetan.
VastaaPoistaMinulla sama eli kiertelen kierrätyskeskuksissa (Kaisaniemessäkin on muuten yksi, en muista sen nimeä mutta siellä on aika iso kirjavalikoima) ja myös divareissa. Tuo Punainen planeetta on Kalliossa (Harjutori 12) eli vähän ”syrjässä” paitsi minulle, joka bunkkaan Stadissa ollessani Alppilassa. Sillä suunnalla oli ennen useita divareita, mutta suuri osa on harmillisesti lopettanut.
PoistaKiinnostuin oitis molemmista esittelemistäsi kirjoista sekä kirjapinon Elina Airion kirjasta ja kävin varaamassa ne kaikki.
VastaaPoistaOlen lukenut pinosta muut paitsi tämän Airion romaanin. Kaikista muista pidin todella paljon paitsi Milja Sarkolan kirjasta, jonka vain selailin.
Oletkin ilmeisesti jo kotona. Toivotan toipumista, jos ahdistavat asiat ovat liittyneet Suomen vierailuun - ja tietenkin muutenkin hyvää vointia.
Kiva, että kiinnostuit noista kirjoista, koska minuahan sitten kiinnostaa sinun mietteesi niistä. Elina Airion kirjaa aloittelin ja selasin, mutta päädyinkin lukemaan Vasantolan romaanin, koska se kiinnosti enemmän. Aloittelin myös tuota Sarkolan Pääomaani, mutta en jaksanut keskittyä siihen (pakko todeta, että pankki- ja lainasysteemit ei jaksa innostaa).
PoistaHuoli liittyi äitiini, joka (reuma)lääkeseurannan pettäessä joutui sairaalaan eristykseen, koska muun muassa hänen munuaisensa ja luuydin lakkasi toimimasta eikä hänellä siten ollut immuniteettia lainkaan. Hän virui kolmisen viikkoa sisätautiosastolla ja on nyt päässyt kotiin. Pakko kyllä sanoa sivusta seuranneena, että aivan luokattoman epämääräistä on tämä ”hyvinvointialueiden” toiminta joiltakin (ei kaikilta) osin. Tämä kaikki olisi ollut vältettävissä. Eikä äitini siis ole edelleenkään ennallaan.
Meillä on monilla alueilla huono terveydenhoito, johon kuluu paljon rahaa.
PoistaVuosikontrolleissa käyvänä kaipaan omalääkärijärjestelmää. Olen monesti yrittänyt pysyä samalla lääkärillä, mutta epäonnekseni lääkäreissä vaihtuvuus on suuri, on erikoistumaan lähteviä ja eläkkeelle jääviä, ja juuri kun joku lääkäri tietää minun sairastamishistoriani hän lähtee pois ja joudun valitsemaan sattumanvaraisesti jonkun. Nyt olen varannut ajan nuorelle somalitaustaiselle naiselle, jonka toivon pysyvän. Hän vaikuttaa sellaiselta, joka kuuntelee ja laittaa eteenpäin tutkimuksiin.
Toivottavasti äitisi toipuu hyvin.
Minulla on suvussa reumatauteja, osalla lievänä, osalla vaikeana. Nyt huolettaa, kun jopa omista pojista yhdellä on kulumia siellä täällä ja odottaa kirurgin tapaamista niskanikaman oireilun vuioksi.
Omalääkärijärjestelmää ei ole tainnut Suomessa olla vuosikymmeniin (jos ikinä, ainakaan pk-seudulla), mikä on kyllä harmi. Lontoon klinikallamme oli olevinaan omalääkärijärjestelmä, mutta se tarkoitti lähinnä sitä, että oli nimetty omalääkäri, mutta yleensä sitä päätyi kenelle tahansa muulle lääkärille kuin sille ”omalle”. Täällä uudessa asuinpaikassa ei sellaista (omalääkäriä) edes yritetä paperilla pitää.
PoistaEtenkin jatkuvaa seurantaa vaativat sairaudet ymv. olisi kiva saada hoitaa aina samalla asiaan perehtyneellä lääkärillä. Joissakin tapauksissa (kuten äitini ja edesmennyt tätini) kontrolli on todella tärkeä useammin (molemmilla useita vahvoja reumalääkeyhdistelmiä) kuin kerran vuodessa. On aika järkyttävää, että kontrolli pettää siksi, että henkilöä pallotellaan paikasta toiseen.
Noin muuten en koe olevani oikea henkilö ottamaan kantaa asiaan, kun en tosiaan itse Suomen terveyspalveluja käytä.
Minullakin on vahva sukurasite raumaan. Siskonikin on jo sen “saanut” (aika nuorena vielä). Minulla ei ainakaan toistaiseksi ole tiedossa olevia (reuman) oireita, mutta niinpä vain siskonikin reuma löydettiin vahingossa ja se oli jo ehtinyt tehdä tuhojaan useissa nivelissä. Itse olen henkisesti valmistautunut, että varmaan se (reuma) minullekin jossain vaiheessa ilmestyy (ellei jo muhi elimistössä).
Toivottavasti lääkärivalintasi osuu nappiin ja saat toivomaasi apua/testejä!
Kiinnostuin tuosta Kayo Mpoyin kirjasta Virtaavan veden sukua ja ihmettelenkin, miten en ole tätä lukenut, vaikka pyrin lukemaan uudet afrikkalaiset kirjat. Mutta hyvä, kun sain tämän vinkin. Minullakin on Vasantolan kirja hyllyssä ja olen sen lukenutkin, mutta minussa se ei herättänyt mitään voimakkaita tunteita. Odotukseni olivat suuret tämän kirjan suhteen, koska olen pitänyt Vasantolan aiemmista kirjoista todella paljon.
VastaaPoistaMpoyi on ruotsalainen (muutti Ruotsiin ollessaan 10-vuotias) ja Virtaavan veden sukua on alun perin ruotsiksi kirjoitettu. Kyseessä ei siis ole “afrikkalainen kirja”, vaikka tarina Afrikan mantereelle sijoittuu. Suosittelen kyllä lukemaan silti!
PoistaMinussa Vasantolan kirja herätti nimenomaan ajatuksia (ei niinkään voimakkaita tunteita), jotka liittyivät mielenterveyshoitoon ja asenteisiin sairaita kohtaan. Muita kirjoja en ole Vasantolalta lukenut, mutta aikeissa olen!