Hae tästä blogista

tiistai 25. toukokuuta 2021

Ajatteleminen ei lopu, vaikka ei haluaisi ajatella

 

Kikuko Tsumura: There’s No Such Thing as an Easy Job
alkuper. この世にたやすい仕事はない
Bloomsbury, 2020
japanista englannintanut Polly Barton
s. 399

36-vuotias nainen lampsii työvoimatoimistoon ja ilmoittaa haluavansa työn, jossa ei mielellään tarvitsisi juuri ajatella. Nainen on kirjan kertoja, jonka nimi ei (muistaakseni) ponnahda kirjassa esille, joten kutsun häntä jatkossa Kertojaksi. Kertoja toipuu burn outista ja toivoo siksi saavansa työn, joka vaatisi mahdollisimman vähän voimavaroja.

Työvoimatoimiston virkailija on nimeltään rouva Masakado ja törmäämme häneen erilaisten töiden välissä. Kertojamme nimittäin päätyy tekemään lopulta viittä eri työtä (ei tietenkään samaan aikaan) ennen kuin ympyrä sulkeutuu (kirjan luettuasi ymmärrät, mitä tarkoitan).

Ensimmäinen työ on jonkin sortin valvomotyö, jossa Kertojan tehtävä on tarkkailla videotallenteilta erään kirjailijan tekemisiä. Epäillään, että kirjailija on mukana salakuljetuksessa. Sen enempää ei Kertojakaan tiedä.

Kirjaa lukiessa kannattaa heitellä hyvästit tiukalle realismille ja antaa maagisuuden viedä mennessään. On turhaa pohtia mikä on mahdollista, mikä ei. Sillä tässä kirjassa mikä tahansa on mahdollista ja se sopii kirjan miljööseen ja luonteeseen.

Loppuunpalamisesta toipuva kertoja ei menetä luontaista uteliaisuuttaan edes näissä väliaikaistöissä. Vaikka työjaksot eivät ole pitkiä, muuttavat ne Kertojaa – ja Kertoja kyseisiä töitä. Kirjan rakenne on novellimainen, sillä kukin työrupeama käsittää oman luvun ja ne on merkitty kirjan alkuun. Selkeä punainen lanka ja jatkumo kuitenkin on.

The Surveillance Job                                                        1
The Bus Advertising Job                                                  67 
The Cracker Packet Job                                                    147
The Postering Job                                                             223                 
The Easy Job in the Hut in the Big Forest                        303

Mitään suuria ei tapahdu, mutta ei tarvitsekaan. Jokin ihmeellinen tenho ja taika kulkee läpi kirjan. Jokaisen uuden luvun (eli työn) kohdalla ajattelin, että tämä on kiinnostavampi kuin edellinen ja mietin, miten ihmeessä seuraava luku voi olla kiinnostavampi. Mutta niin se vain oli.

Suosittelen tätä kirjaa lukijalle, joka kaipaa hiljaisuutta, omaa rauhaa, hyvyyttä ja kauneutta. Minulle tämä oli kuin kehto, jossa sain tuutia turvallisesti ja palautua burn outista jota minulla ei tosin ole. Ihastuttava romaani, jossa on kauttaaltaan viehättävän hämyinen tunnelma.

Tekee mieli lähteä metsään, mielellään isoon. Sellaiseen, johon voisi eksyä. Kaipaan niin ISOA luontoa.

12 kommenttia:

  1. Johan kuulostaa vekkulilta idealta ja kiehtovalta teokselta.
    Joillakin kirjailijoilla on armoitettu taito kietoa lukija taikaansa, johon "turvallinen tuutimisesi", ihannetila viittaa.

    Vaikkakin metsäkävelyltä juuri tulleena, herätti tuo ISO metsä nipun vaellusmuistoja, huikeita ja ilmavia sinut-itsensä-kanssa -kokemuksia arjen yläpuolella, joten toteutukoon toiveesi ennen pitkää;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, jotain omituista taianomaista rauhaa tämä tarjosi. Siis ihan mielenrauhaakin. Ja turvallisen tunteen, että kaikki järjestyy lopulta. En edes tiennyt, että kaipaan tällaista!

      Erityisesti tuo kirjan viimeinen luku (kuten nimestä voipi arvella) silitteli jotain minussa. Ihan kaamea patikointikaipuu tuli. Tässä ei ole liki niin isoja metsiä, että niihin voisi oikeasti eksyä kunnolla, mutta isoja luontoalueita kyllä onneksi on. :)

      Poista
  2. Voi että kirja rupesi kiinnostamaan. Kiehtovan kuvauksen olet kirjoittanut. Välillä kaipaa tällaista taianomaista tunnelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä ihmeellisen ihastuttava kirja. Luin juuri sopivaan aikaan tämän, kun kaipasin rauhaa ja hiljaisuutta. Sitä tämä kirja tarjosi.

      Poista
  3. Japanilaista maagista realismia, vau! Tätä voisi joskus kokeilla, jos sattuu vastaan. Voisi yrittää aina välillä lukea englanniksi ihan kielitaidon säilymisen takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maaginen realismi on tässä hyvin hienovireistä eli se kulkee taustalla kun kulkee eikä sitä mitenkään selitetä. Se on jopa niin hienoviereistä, että se tuntuu todelta.

      Ehdottomasti kannattaa käyttää ja ylläpitää niitä kieliä, joita osaa! Minua harmittaa, että olen antanut ruotsin ja saksan rapautua niin huonolle tasolle. Sanavarastot siis aika lailla suppeat nykyään, vaikka kieliopit onkin hallussa. Siinä mielessä olisi helppo palauttaa kielet mieleen, ellei olisi niin saamaton.

      Poista
  4. Tunnelma on kyllä asia, jota arvostan kirjoissa ja ihmettelen joidenkin kirjailijoiden kykyä juuri tunnelman luomiseen - sellaiseen jota ei ehkä sanoiteta selvästi, mutta lukija aistii sen rivien välistä.

    Niin ja arvostan myös heitä, jotka pystyvät lukemaan englanniksi. Kunpa itsekin! Tässä kirjassa vaikuttaa olevan varsin ajankohtainen aihe, työuupumuksesta puhutaan paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työuupumusta ei tässä kirjassa juuri käsitellä. Se näyttäytyy kirjassa vain syynä, miksi kertoja vaihtaa työpaikkoja niin tiuhaan. Toisaalta Japanissa työkulttuuri on muutenkin aivan toisenlainen ja työntekjöiden (asemasta ja alasta riippuen) odotetaan uhraavan paljon aikaa työhön liittyviin menoihin myös työajan ulkopuolella. Mutta näitäkään ei juuri kirjassa käsitellä. Siksi kai olikin niin helppo tuudittautua kirjan lempeään tunnelmaan. :)

      Sanavaraston karttuessa lukeminen toisella kielellä helpottuu edellyttäen, että kielioppi on hallussa. Eli lukemalla oppii. Itsekin luin aika vähän englanniksi vielä Suomessa asuessani, mutta muutettuani tänne (yli kymmenen vuotta sitten, apua onko siitä jo niin kauan!) oli pakko vaihtaa lukukieltä.

      Poista
  5. No kylläpä resonoi tämä kovasti. Juuri tällä viikolla sanoin eräälle tuttavalle, että nyt jos tarvitsisit lahjatonta mekaanisen tavaroidenlajittelityön tekijää, niin voisin tulla :D
    Kuulostaa muutenkin lupaavalta ja tenhoavalta. Sopisi varmasti hyvin vaikka kesälomakirjaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kyllä sopisi mielestäni just sellaiseksi rennoksi lukemiseksi, kun haluaa lähinnä ottaa vastaan mutta ei jaksa liikoja ajatella. Turvallinen ja lempeä meno tässä kirjassa, mutta silti mielestäni koko ajan kiinnostava.

      Poista
  6. Tunnistan hyvin tilanteen, jossa aivoja ei vain saa pois päältä. En ole ikinä ollut varsinaisessa rutiinityössä, mutta tiedän, että aina ja kaikkialla tarkkailen ympäristöä ja luontaisesti mietin, miten joku ihminen tai asia toimii ja voisiko sen tehdä toisinkin. Pyrin, ettei kaikkeen aina takertuisi ja aika hyvin siinä nykyään onnistunkin, mutta siinä hetkessä ei voi antaa vaan olla. Tämä japanilainen "kehto" sopisi oikein hyvin, arigato.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohoh, kylläpä kesti vastaaminen nyt! Rutiinitöitä on monenlaisia, veikkaan että suurimmassa osassa töitä on ainakin joitakin rutiineja vaikka itse työ ei olisi täysin rutinoitunutta.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.