perjantai 14. toukokuuta 2021

Lapsivapaat frenemyt murhataan

Harvoin kasaan hirveän suuria odotuksia jonkin kirjan suhteen, mutta joskus kyllä. Sarah Blaun kirjasta kiinnostuin heti siitä kuultuani. Malttamattomasti odotin sen julkaisua, koska kuvittelin että siinä voisi olla kirja, josta löydän kosketuspintaa omaankin elämään.

Israelilainen Sarah Blau on kirjoittanut useita romaaneja, mutta The Others on hänen ensimmäinen englanniksi käännetty teoksensa.


Sarah Blau: The Others
Pushkin Vertigo, 2021
hepreasta englannintanut Daniella Zamir
s. 340

They would rather die than become mothers.

Mielenkiintoista, koska sinänsä samastun. Tosin onneksi ei tarvitse valita.

Kirjan nimi The Others viittaa opiskeluaikojen ystävänelikkoon. Nelikko tekee rituaalin, jossa he lupaavat etteivät koskaan hanki lapsia (örhm, eeh what’s the point). Tulkitsen, että tämä rituaali on heidän kapinansa valmiiksi käsikirjoitettua (naisen) roolia vastaan. Rituaali on heidän salaisuutensa, jonka luulisi yhdistävän heitä, mutta niin ei ole.

Parikymmentä vuotta kuluu eivätkä ”ystävykset” ole juuri tekemisissä toistensa kanssa. Kirjan kertoja on nyt nelikymppinen Sheila, joka elää mielestäni ihan seesteistä elämää. Kumppania ei ole, mutta entäs sitten. Ei pariutuminen ole mikään arvo itsessään, mielestäni.

”Ystävä”nelikon ”aivot”, Dina, on julkinen ja näkyvä henkilö, joka pauhaa lapsivapaan elämän puolesta. Mutta kas, sitten hän löytyykin kuolleena vauvanukke liimattuna käsiinsä ja otsaan on kirjoitettu ”mother”. Äiti. Mikä loukkaus!

Sheila tietenkin järkyttyy, vaikka ei voinutkaan sietää Dinaa. Hän kuitenkin saattaa tietää murhasta enemmän kuin kukaan muu – erityisesti, kun tapahtuu toinenkin murha, joka sisältää rituaalisia vihjeitä. Mahtaako Sheila itsekin olla nyt vaarassa, sillä hän on nelikosta ainoa, joka on enää elossa?

The Othersin sanotaan olevan synkkäsävyinen ja (musta)humoristinen, nokkela, jännitteinen. Ja plaa plaa.

Todellakin plaa plaa, anteeksi nyt vain. Oletin saavani jonkin sortin trillerin, mutta sainkin omituisen sekoituksen chick litiä frenemy-teemalla. Ihmissuhdemätöstä kiinnostuneita varmaan innostaa. Itse en oikein jaksa näitä.

Ja entäs kertojamme Sheila? Olen samaa ikäluokkaa hänen kanssaan ja otaksuin, että saattaisin peräti löytää jotain samastumispintaa häneen. Juu ei. Ihmettelen lähinnä, miten omasta valinnastaan lapseton urhaa niin paljon ajatuksia lapsille ja (olemattomalle) äitiydelle. Miksi Sheila jatkuvasti pohtii, miten muut ehkä näkevät hänet ja miten arvioivat hänen potentiaalista äitiysastettaan (!). Ja voi luoja hän vatvoo sitä – herkeämättä.

Ehkä Israelissa/juutalaisessa kulttuurissa tällainen on sitten vahvasti läsnä (kenties muiden painostuksesta)? Minulle tuo vatvominen näyttäytyi absurdina ja suorastaan pakkomielteisenä. Ja tappavan tylsänä.

En muutenkaan innostunut Sheilasta. En tietenkään odota, että minun täytyy pitää kirjan henkilöhahmoista. Itse asiassa henkilöhahmot, jotka herättävät ristiriitaisia tuntemuksia ovat yleensä kiinnostavia. Yleensä, eivät aina. Sillä joskus he ovat vain tylsiä.

Kiinnostaako ihmissuhdevatvominen, puumailu ja frenemyt? No tässäpä sinulle kirja, ole hyvä!

Käyn vuoropuhelua kirjan kanssa

Because by now I know that if you’re not interested in having children, you don’t go announcing it to the world like that.


Joop. Tiedän monia, jotka suureen ääneen ovat kertoneet etteivät aio hankkia lapsia ja kappas vain yhtäkkiä ilmoittavat olevansa raskaana. No mikäpä siinä, onnea vaan.

Itse olen viettänyt suurimman osan elämästäni kaapissa tämän vapaaehtoisen valintani kanssa, mutta enää en koe tarvetta, koska olen jo niin vanha (44). Kenelläkään ei pitäisi enää olla tarvetta sanoa minulle, että mieles muuttuu (ynnä muut kliseet). Kuulkaa, ei se muutu. Ei ole ikinä muuttunut. Tämä on asia, jonka olen vain aina tiennyt ja se on pikemminkin vahvistunut iän myötä.

It’s something private and profound, which slowly boils in the depths of your consciousness before simmering to the surface, and even then it won’t stop fighting you till your very last egg dries up – I should know.

Näin varmasti joillakin. Minulla ei. Olen kyllä olettanut ja joskus toivonutkin, että alkaisin haluta lapsia, koska niin kuuluu tehdä ja tuntea, mutta onneksi tajusin että hei – paskat. Ei ole pakko ja on ihan normaalia olla haluamatta lapsia.

”Could you explain to me how to tag friends on Facebook?”


Naurahdin, koska kysyjä on nelikymppinen ja hän kysyy neuvoa parikymppiseltä. Siis what a fuck. Naamakirja on fossiilien leikkikenttä. Nuoremmat ovat ihan muualla.

Sarah Blaun haastattelu Voguessa (enkunkielinen) 

Innostuneempia mietteitä kirjasta voi lukea vaikkapa Goodreadsista, olkaapa hyvät.

*


Jännä juttu muuten, että tämän postauksen kirjoittaminen oli helppoa, mutta julkaisu onkin sitten jälleen eri asia. Jostain syystä tämä valittu lapsettomuus tuntuu olevan monille muille suurempi asia kuin minulle. Eräs on heittänyt minut kavereistaankin tämän takia. Koska mielipide ei stemmaa yleisen mielipiteen kanssa? Normien kanssa?

Miksi minä en saisi kirjoittaa ja kertoa valinnastani. Ei se ole loukkaus tai hyökkäys kenenkään muun valintoja kohtaan.

Siksipä nyt ihan kiusallakin julkaisen tämän.

Laskin muuten, että olen sivunnut omaa lapsivapauttani blogissani noin kolmessa postauksessa, tämä on neljäs. Olen pitänyt tätä blogia viitisentoista (15) vuotta, joten ei voine sanoa että jatkuvasti jauhan tästä. Ja mitä sitten vaikka jauhaisinkin? (Omista) lapsista jauhetaan vielä enemmän.

Muistin nyt myös, että kirjan Sheilaa ja minua yhdistää yksi asia: nimittäin rommirusinajäätelö on molempien herkkua.

They all want the same thing, for you to be like them, to settle down, make babies, save yourself, themselves, the country, it won’t kill you!
Maybe it won’t kill you, maybe you’ll just wish it did.

6 kommenttia:

  1. Minusta on outoa, että lapsiasia herättää niin paljon intohimoja, sehän on jokaisen oma asia. Itse haluan lapsia, mutta en koe lapsettomuustoiveita mitenkään oudoiksi tai uhkaaviksi, tietenkään.

    Israelissa tuskin ollaan yhtä liberaaleja tässä asiassa kuin meillä, että se varmaan selittää ilmiön jauhamista kirjassakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minustakin ja silti se vaan jaksaa ihan Suomessakin kummastuttaa joitakin. Ilmapiiri on onneksi muuttumassa, kun yhä useampi valitsee lapsettomuuden. Pahimpia huutelijoita taitavat olla juuri minun ikäluokkani ja siitä vanhemmat (usein muuten miehet), joiden kalloon ei mahdu muita elämäntapoja. Nuoremmat ovat huomattavasti avarakatseisempia lapsiasioissa.

      Joitakin piirteitä tunnistan Blaun kirjasta, mutta minusta Sheilan jatkuva itsensä peilaaminen potentiaalisena äitinä on omituista. Mutta voipi olla, että se selittyy kulttuurierolla.

      Poista
  2. En ole koskaan kuullut tuosta kirjasta vaikka onkin täältä, Ja kyllä, täällä on vieläkin painostusta lasten tekemiseen, ja jos jollain ei ole, niin kyllä sukulaiset kysyvät että no koska...Mutta siitä ettei haluta lapsia puhutaan nykyään enemmän, ja on monia pareja jotka ovat päättäneet ettei lapsia tule. Täällä myös tuetaan enemmän kuin missään muualla lapsettomuushoitoja, jos sellaiseen on tarve.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän Suomessakin kysellään lasten perään, ainakin silloin kun itse siellä asuin (ja edelleen erityisesti lehtien kommenttipalstat ovat aivan kaameaa luettavaa, jos aiheessä käsitellään lapsettomuutta valintana). Mutta minun kohdallani ei niinkään suku, vaan tuntemattomat ja ei-niin-läheiset ihmiset kokivat aiheelliseksi asiaa (ja minua persoonana) arvostella. Siellä varmasti voimakkaampaa painostus tehdä lapsia.

      Poista
  3. Nyt kun luin Blaun haastattelun ymmärsin vielä paremmin tuon kirjan aihetta, sillä hän on kotoisin Bnei Brakista, tosi uskonnollisesta kaupungista, ja uskovaisille lapsettomuus tai olla haluton saamaan lapsia on vaikea asia. Muille se on vähemmän vaikeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä varmaan saisit tästä kirjasta irti sellaisia nyansseja, joita minä en saanut. Kirjassa käsitellään paljon uskontoa, esim. Raamatun lapsivapaat naiset ovat keskiössä. Näitä googlettelinkin, koska eivät olleet minulle tuttuja. Ehkä kirja avautuisi muutenkin paremmin, jos tuntisi enemmän näitä uskonnollisia/raamatullisia viittauksia näihin naisiin liittyen.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.