Kiinnostukseni kirjaan herätti myös se, että John on ollut mukana kirjoittamassa Hyeonseo Leen muistelmateosta The Girl With Seven Names.
Star of the Northin asetelma onkin varsin kutkuttava: on korealaistaustaiset kaksoset Soo-min ja Jee-min, joista tosin Soo-min on kadonnut kaksitoista vuotta sitten eikä Jee-min jota Jennaksi kutsutaan ole edelleenkään päässyt yli siskonsa katoamisesta. On oletettu, että sisko on kuollut ja niin Jennakin periaatteessa uskoo, kunnes…
CIA on tarkkaillut Jennaa ja havainnut hänen säkenöivän älynsä ja muut ominaisuudet, joiden takia hän olisi sopiva erääseen peitetehtävään. Kaunis mutta niin kovin traumainen Jenna tarttuu lopulta CIA:n tarjoukseen, koska hän elättelee toivoa voivansa samalla selvittää kadonneen sisarensa kohtalon.
Luvut ovat lyhyitä ja elokuvamaisia. Tämä kirja olisi helppo kuvitella vaikkapa tv-sarjana (tai elokuvana: ei tässä taida aineksia sarjaksi asti olla), ehdottomasti jenkkisarjana sillä kirjakin on (valitettavasti) hyvin pohjoisamerikkalainen (ns. action genressä) korkeine virkamiehineen (tai naisineen) ja maailman pelastamisineen. Nämä ovat piirteitä, joita en oikein jaksa – en elokuvissa, en tv-sarjoissa enkä kirjallisuudessa. Olen piiperö, minulle kelpaa hieman alemman tason näpertelyt johtuen osittain siitäkin, etten jaksa monttu auki ihailla kun tavis pääsee kättelemään presidenttiä tai muuta korkea-arvoista ihmistä.
Kirjalle on tulossa jatkoa, se jäikin aivan selkeästi roikkumaan kielekkeelle (ei kuitenkaan niin pahasti, etteikö kirjaa voisi lukea itsenäisenäkin ja jättää jatkot lukematta). Tuskin vaivaudun sitä lukemaan kun tämänkin lukeminen otti koville. Siitäkin huolimatta, että kerrontatasoja on useita ja erityisesti ne Pohjois-Koreaan sijoittuvat osuudet olivat kiinnostavia. Eivät kuitenkaan siinä määrin, että olisivat kannatelleet kokonaisuutta.
Mutta hei, olen melko lailla yksin soraääneni kanssa, sillä esimerkiksi Goodreadsissa kirja on saanut loistavan vastaanoton. Kannattaa sieltä hankkia ns. second opinion. Nuivaan suhtautumiseeni voi osin myös vaikuttaa se, että alan olla täynnä trillereitä ja on aika vaihtaa lukemistot muunlaiseen kirjallisuuteen.
Heitit kiinnostavan kirjan esille. Pohjois-Koreaan sijoittuvat kirjat kiinnostavat. Olen lukenut Seitsemän nimen tytön ja se oli kiinnostava teos.
VastaaPoistaCIA pudotti heti kiinnostusta alemmas.
Varasin kirjan kirjastosta. Kiitos vinkistä.
PoistaKiva kuulla! Eihän sitä voi kokeilematta tietää, miten kirja itselle kolahtaa. Mielenkiinnolla odottelen sitten sinun mietettäsi :)
PoistaEipä minuakaan nuo kättelyt ja muut kissanristiäiset sinänsä kiehdo eivätkä koukuta, mutta kuten mainitsit, Pohjois-Korean osuus kiehtoi ja eräänlainen hyppy tuntemattomaan, joka sai kulmakarvat kohoamaan, oli kannattava.
VastaaPoistaItse kerrontakin sujui juoheasti, monista elementeistä huolimatta kompuroimatta. Kakkonen jää katsottavaksi...
Olihan tuo sujuvaa luettavaa, mutta ei osunut nyt minun makuhermooni oikein ja makuasioita nämä. Vähän liian "kaunista ja rohkeaa" meininkiä ja huomaan, että se on minulle todella iso turn off, jossa ei nyt muut kirjan ansiot paljon auttaneet. Kakkosesta voisi lukea jonkun juonitiivistelmän, kokonaan tuskin jaksan :D
PoistaMinua on kiinnostanut tämä kirja, mutta olen pelännyt sen paksuutta (suomennoksessa yli 500 sivua). Mutta jos edes luvut ovat lyhyitä, ehkä sitä uskaltaisi kokeilla?! Jännä nähdä sitten, mitä itse pidän tästä. Pohjois-Korea tosiaan kiinnostaa. Kaikki jenkkimeininki ei kyllä uppoa minuunkaan, mutta katsotaan!
VastaaPoistaKokeile ihmeessä, voihan sen jättää kesken :D Kirjassa on monta eri kerrontalinjaa, joten sekin tuo vaihtelua. Jostain syystä itse en vain innostunut tuosta ja jopa hieman tylsistyin. Tunnustettakoon tässä myös, että mietin koko kirjan lukemisen ajan jättäisinkö sen kesken. Kun olin puoleenväliin päässyt, niin en enää viitsinyt vaan pikaluin loppuun. :D
Poista