Hae tästä blogista

lauantai 7. maaliskuuta 2020

Kaksisuuntaisia kirjastohommia



Pöllin tämän kivan kirjastohaasteen Oksan hyllyltä -blogista.

1. Kuinka usein käyt kirjastossa?

Olen “kaksisuuntainen” kirjastonkäyttäjä ja nämä suunnat ovat melko lailla vastakkaiset: kirjastokäyttäytymiseni täällä kotona on toisenlaista kuin Suomessa käydessäni.

Minulla on kaksi kirjastokorttia: toinen tänne kotoon ja toinen mökkikuntaan Suomessa.

Kotona:

Kirjastoalueeseeni kuuluu 10 kirjastoa, joista osa on todella pieniä eivätkä edes auki joka päivä arkena. Käyn useimmiten lähikirjastossani, joka on yleisten kulkureittieni varrella ja lähellä kotia muutenkin. Se on myös lempikirjastoni. Kahdessa muussa alueeni kirjastoista käyn satunnaisesti enkä ole kaikissa käynyt koskaan (voisi kyllä käydä tsekkaamassa nekin joskus).

Mökillä:

Käyn yleensä “lähikirjastossa” (joka sekin on minun mittapuullani kaukana eli pitää autolla mennä eli tarvitsen kuljettajan) vain kerran suomireissun aikana. Maksimissaan kaksi kertaa. Vietän mökkikunnassa yleensä noin kuukauden vuodessa. En jaksa laskea monta kirjastoa mökkikunnan alueeseen kuuluu. Tykkään kuitenkin kovasti käyttämästäni suomikirjastosta!


2. Lainaatko enemmän kirjoja kuin ikinä ehtisit lukea vai valikoitko teoksia huolellisesti, jotta ehdit lukea ne ennen eräpäivää?

Kotona:

Jostain syystä seula on tarkka ja puntaroin hartaasti, mitä haluan ja ehdin lukea. Oikeastaan toivoisin osaavani irrotella ja lainata vaikka puoli kirjastoa kerralla (tällä hetkellä minulla on lainassa neljä kirjaa ja yksi on varauksessa). Toisaalta lainaushimoa viilentää se, etten jaksa roudailla kirjoja ja myös se, että voin mennä kirjastoon niin usein kun huvittaa.

Pyrin siis lukemaan kaikki lainaamani kirjat, mutta joskus aika on väärä jollekin kirjalle (ja lainaan sen toiste uudelleen), joskus kirja jää kesken ja joskus kiinnostus lopahtaa. Pääsääntöisesti taidan kuitenkin lukea (tai ainakin aloittaa ja sitten jättää kesken) kaikki lainaamani kirjat.

Joskus hilloan kirjoja himassa ja uusin niitä useita kertoja enkä sitten kuitenkaan saa luetuksi. Yleensä silloin odottelen otollisen lukufiiliksen tulemista, mutta aina se ei tule ja sitten palautan kirjan ja lainaan joskus toiste uudelleen.

Nyt on muuten sellainen kirja lainassa, nimittäin Ben Aaronovitchin Broken Homes (Rivers of London -sarjaa), jonka olen uusinut kerran mutta enpä usko lukevani sitä vieläkään. Taidan palata kyseisen sarjan pariin myöhemmin eli palauttanen suosiolla kirjan lukematta.

Täällä kirjojen laina-aika on muuten kolme viikkoa, mitään erikoispituisia lainoja esim. uutuuksilla ei ole.

Mökillä:

Kaamea kasa lähtee kertalaakista, vähintään kolmekymmentä kirjaa ettei varmana lopu lukeminen kesken (ei ole lainausrajaa mökkikirjastolla eli ulos saa kantaa niin paljon kuin jaksaa). En todellakaan ehdi lukea kaikkia suomessaolon aikana.

Tämän hetken kirjastolainat.




3. Minkä ikäisenä sait ensimmäisen kirjastokorttisi?

En muista ollenkaan. Olen varmaan ollut ensimmäisellä luokalla, voiko sitä ennen edes kirjastokorttia lapsi saada? Muistan kun Itä-Pasilan kirjasto rakennettiin ja avattiin (sitä ennen minulla on hämäriä muistikuvia mahdollisesti Vallilan kirjastosta).

Se (Pasilan uunituore kirjasto) tuntui lapsesta valtavan suurelta, mutta mieleen jäi erityisesti ainakin silloin toisessa kerroksessa sijaitsevan lasilla erotetun pienen kahvilan aromi (minusta siellä leijaili  kamala, palaneen käry tmv.). Yläkerrassa oli tuolloin mahdollisuus kuunnella musiikkia kuulokkeilla. Pitäisikin ihan nostalgiamielessä käydä ensi kesänä katsomassa miltä Pasilan kirjasto nykyään näyttää!


4. Etsitkö kirjastosta vain etukäteen valikoimiasi kirjoja vai tartutko mihin tahansa, mikä vaikuttaa kiinnostavalta?

Kotona:

Osa on täsmälainoja ja osan lainaan randomilla kiinnostavuuden perusteella eli molemmat metodit ovat käytössä. Lisäksi tietty varaan kirjoja, mutta yleensä vain silloin jos ei kirjaa ole lähikirjastossani – en siis jonottele uutuuksia.

Täällä on melko maltilliset jonot muutenkin: enpä muista, että mihinkään kirjaan olisi koskaan ollut kymmentä kirjaa pidempää jonoa ja sekin on tosi harvinaista (Lisa Taddeon Three Women on poikkeus: siitä on ollut varauksia erittäin paljon ja pitkään. Nyt vasta näyttäisi olevan saatavilla ilman varaamista eli voisikin ottaa vihdoin lukuun). Yleensä jos varauksia on, niin vain muutama maksimissaan. Kaikki täällä julkaistavat kirjat eivät koskaan päädy (ainakaan meidän alueen) kirjastoon, mikä pakottaa myös ostamaan kirjoja, vaan mielelläni niitä ostankin.

Varaaminen ei maksa paitsi jos varaa toisen kirjastoalueen kirjastosta: silloin peritään kolme puntaa. Täällä voi varata maksimissaan viisi kirjaa kerralla.

Mökillä:

Yritän muistaa lainata ainakin listaamani kirjat, mutta sen lisäksi (tai niiden sijasta) mukaan lähtee mitä tahansa muutakin. Koska minulla on yleensä vain mentaalinen kirjalista (ensi kerraksi teen kyllä ihan oikean fyysisen listan!), sekoan kirjastossa ja puolet listasta katoaa päästäni ja tulee lainattua vähän mitä sattuu.


5. Lainaatko kirjastosta kirjojen lisäksi elokuvia, musiikkia, äänikirjoja tai jotain muuta?

En lainaa. Harkitsin kyllä kerran lainaavani erään kielenopettelusetin (kirja plus cd), mutta se olisi ollut maksullinen ja mietin, etten kyllä kolmessa viikossa ehdi siitä paljon kostua joten ei maksanut vaivaa.

6. Miltä osastolta lainaat yleisimmin kirjoja?

Kaiketi ihan vain aikuisten kaunokirjaosastolta.


7. Mikä on parasta kirjaston käyttämisessä?

Se, että pääsee lukemistaan kirjoista helposti ja kätevästi eroon. Tykkään toki, että kotona on aina lukemattomia kirjoja tarjolla ja niitä onkin. On kuitenkin iso helpotus, ettei tarvitse ihan kaikkea lukemaansa ostaa omaksi, koska se tulisi aika kalliiksi ja myös tilanpuute voisi alkaa vaivata.

Tykkään muutenkin vain hengailla kirjastossa ja tutkailla hyllyjä ja hiplata kirjoja. Joskus jään lukemaan kirjastoon joksikin aikaa, mutta aika harvoin. Kirjasto rohkaisee kokeilemaan kirjallisuutta, jota ei välttis muuten lukisi. Esimerkiksi harvemmin ostan sarjakuvia, mutta tutkin ja lainaan niitä kirjastosta.

8 kommenttia:

  1. Tämä on mainio haaste, t. kirjastofani :D
    Minäkin tykkään hengailla kirjastoissa, hiplailla kirjoja ja kulkea pää kenossa lukien kirjojen selkämyksistä niiden nimiä. Ja bongailla samalla, mitä kirjaston henkilökunta on nostanut kuin vinkiksi esiin. Rrrakastan kirjastoja, ihan missä päin maailmaa tahansa!

    Olisikin hauska joskus kuulla mietteitäsi britti- ja kotokirjastojen ja koko kirjastokulttuurin eroista. On ollut jo näin rivien välistä mielenkiintoista tutustua brittikirjastoihin bloggaustesi myötä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, unohtui mainita ne kirjastohenkilökunnan esille laittamat kirjat. Käyttämissäni kirjastossa on useita pöytiä ja “ständejä” erilaisten teemojen mukaan. Joskus piipahdan kirjastossa ohimennen vain tsekkaamassa ne. <3

      En ole edes tajunnut ajatella, että täkäläiset kirjastot varsinaisesti kiinnostaisivat ketään. :D Ovat itselle jotenkin niin arkisia nykyään, mutta kyllähän eroja on paljon suomalaisiin kirjastoihin verrattuna. Toki alueellisia eroja on sekä täällä että Suomessakin tietysti. Ehkä voisin vääntää kattavamman kirjastopostauksen kuvien kera tässä jossain vaiheessa!

      Poista
  2. Kyllä sekä kirjastot että kirjakaupat ovat unelmapaikkoja! ❤ Minulla kyllä ongelmaksi on tullut se, kun omiakin kirjoja on kertynyt jo järjettömät määrät, ja sitten vielä sorrun hamstraamaan kirjastosta paljon kirjoja, niin jatkuva kirjakaaos on alkanut stressata. Se tunne, ettei ehdi koskaan lukea kaikkea, ei omaksi eikä lainaksi hamstrattuja, ja aina on hirveä määrä lukuideoita yhtä aikaa mielessä. Lieneekö sekin erityisherkkyyttä, että kirjakaaoskin on alkanut käydä niin kuormittavaksi... Päätän aina, että kun kerran omiakin kirjoja on niin paljon, lainaan kirjastosta vain vähän, mutta pian jo unohdan moiset päätökset ja sorrun taas hamstraamaan kirjastolainoja. Jonkun muun pitäisi aina palauttaa lainaamani kirjat kirjastoon, niin en pääsisi lainailemaan sieltä lisää. Kylläkin on aivan liian helppo mennä nettiin tekemään varauksia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on kotona niin paljon lukemattomia kirjoja, että jos tässä joutuu vaikkapa eristäytymään, niin ei todellakaan lopu lukeminen ihan heti kesken vaikka ei kirjastoon pääsisikään. :D

      Minuakin joskus tuskastuttaa ajatus, etten millään ehdi lukea edes kaikkia niitä kirjoja, jotka oikeasti kiinnostavat minua: kiinnostavia on nimittäin niin paljon ja lisää julkaistaan jatkuvasti. Minun metodini on olla ajattelematta asiaa :D

      Joskus tulee oloja, että “pitäisi tuokin lukea ja tuo”, mutta yritän pysäyttää ajatusketjun alkuunsa. Siis ei “pitäisi”, vaan saa lukea (silloin kun haluaa). Minulla oli taannoin “kirjastorajoituksia” itselleni tyyliin saa olla lainassa max. kolme kirjaa kerrallaan. Luovuin kaikista rajoitteista jo aikoja sitten, mutta lainausmäärä on täällä pysynyt maltillisena. Nyt on viisi kirjaa lainassa, mutta mikään niistä ei ole kesken vaan luen omasta hyllystä, vaikka "pitäisi" kirjaston kirjat ensin. Noh. ei pidä!

      Poista
  3. Olipa mielenkiintoista lukea brittiläisestä kirjastosysteemistä. Itse en ole koskaan käyttänyt muuta kuin tätä kotimaista kirjastoa, joten monet asiat selvästi tulee otettua itsestään selvyytenä. Mm. suuri sallittu varausten määrä (taitaa olla Oulussa 50 kpl) ja se, että uutuudet tulevat kirjastoon. Ja jos joku puuttuu, aina voi tehdä hankintapyynnön (eri asia sitten, meneekö läpi... ei ole tarvinnyt näitä juuri tehdä). Toisaalta, on meillä sitten nuo varausjonotkin ihan eri luokkaa... Oulussa kai yleensä ihan maltilliset, mutta olen silti nähnyt joissakin itseä kiinnostavissa kirjoissa jopa useiden satojen lainaajien jonoja. Silloin kyllä itsellä tulee helposti mieleen, että jos kuitenkin kävisi ostamassa sen kirjan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalainen kirjasto on aivan omaa luokkaansa – siis jo pelkästään kirjavalikoimaltaan! Tsekkaan joskus huvikseni, miten enkunkielistä kirjallisuutta on saatavilla pk-seudun kirjastoalueelta ja aika hyvin näkyy olevan. Mielenkiinnosta katsoin saisiko esim. vastikään lukemaani Joshua Wongin kirjaa ja kylläpä vain saa. Mökkialueen kirjastoista ei saa. (PK-seudun kirjastovalikoimaa seurailen, koska olen sieltä kotoisin ja jos muuttaisin takaisin Suomeen, niin sille alueelle)

      Suomessa voi tosiaan luottaa siihen, että lähes kaikki kirjat päätyvät kirjastoon ja uutuudet jo uusina. Täällä se ei ole mitenkään varmaa ja uutuudetkin voivat päätyä kirjastoon esim. vasta puolen vuoden tai vuodenkin kuluttua (ja kirjoja hankitaan tyyliin yksi). Hankintapyyntöjä voi täälläkin tehdä, mutta en tiedä otetaanko niitä huomioon mitenkään. Lisäksi se hankintäpyyntökaavake on niin sekava, että kerran sitä tutkailtuani paloi käpy. :D

      Poista
  4. Olipas kiva haaste! Muutenkin on jotenkin kiva kuulla toisten lukurutiineista sekä kirjastokäyttäytymisestä :D Itse tosi usein teen niin, että kirjastoreissulla menen tarkoituksellisesti alakerran kahvilaan, tilaan kahvin ja jotain purtavaa ja luen hetken aikaa sillä hetkellä kesken olevaa kirjaa. Se on sellainen pieni oma hetki, rakastan <3 Kirjastossa muutenkin tuntuu välillä, että saa luettua kirjaa hyvin eteenpäin, koska ympäristökin on siihen kannustava.

    Nyt kun ei juurikaan voi kotoa poistua, niin himo käydä kirjastossa vain kasvaa :D Ei sillä, ettäkö olisi pulaa luettavista kirjoista, koska niitä on jo ennestään aika kattavasti lainassa kirjastosta. Puhumattakaan oman hyllyn lukemattomista kirjoista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nappaa tästä tämä haaste mukaaasi!

      Ihastuttava kirjastorutiini sinulla, omat pienet hetket ovat tärkeitä <3 Minäkin huomaan kaipaavani kirjastoa, vaikka ei täältä kotootakaan kirjat ihan heti lopu. Mutta kirjastossa käymisessä on jotain mieltä rauhoittavaa taikaa!

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.