Alberto Barrera Tyszkan romaanissa The Sickness painiskellaan useammankin sairauden parissa. Kirjan keskiössä on tohtori Miranda, joka joutuu kyseenalaistamaan omat periaatteensa (liittyen erityisesti potilaan kohtaamiseen vakavissa sairaustilanteissa) kun tutkimukset paljastavat hänen isässään kasvavan ja etäispesäkkeitä lähettävän syövän. Parannusta ei ole, deadlinea voi lykätä hoidoin mutta parantaa ei voi.
Samoihin aikoihin tohtoria häiriköi entinen terveeksi julistettu potilas Ernesto Durán, joka on vakuuttunut siitä, että hänellä on jokin sairaus, johon hän on kuolemassa. Työrauhansa turvatakseen Miranda on kieltänyt sihteeriään yhdistämästä luulosairaan Duránin puheluita. Sihteeri kuitenkin kiinnostuu Duránista ja aloittaa puuhastelut Mirandan selän takana.
The Sickness on melko tummasävyinen romaani, joka tuo esille moraalisia kysymyksiä ja pohtii, mikä on oikein, ja onko “oikein” aina sama tilanteesta riippumatta. Tietenkään ei ole tai on riippuen mahdollisista muuttujista. Mutta jos muuttuja on henkilökohtainen, asia mutkistuu. Jos minulta kysytään (ja vaikkei kysyttäisikään), mitään absoluuttista “oikeaa” ei muutenkaan ole.
Kirjaviittauksista pitävälle tämä on herkkupala, sillä niitä on lukuisia. Muutaman kirjan googletin ja mietin, että voisinpa lukea itsekin. Esimerkiksi Christa Wolfin In the Flesh (olen kuullut kirjasta, nimi on tuttu – näin ei ole kaikkien kirjassa mainittujen kirjojen kohdalla) alkoi kiinnostaa. En tosin usko, että aion sitä ihan heti lukea, koska haluan nyt pitää “lomaa” synkistä kirjoista. On tullut luettua aika paljon jollain tapaa melankolisia kirjoja viime aikoina ja haluan vaihteeksi irti siitä tunteesta, jota “saan” tuntea muutenkin ihan riittävästi ilman kirjallisuuden tuomaa lisää.
Pidin kyllä tästä kirjasta, joka on yllättävän vetävä. Periaatteessa The Sickness on nopealukuinen, ellei jää pohtimaan. Minulla lukeminen vei aikansa, koska pysähdyin mietiskelemään ja erästä säiettä makustelen edelleen. Se liittyy oikeastaan siihen, miten ihminen valehtelee itselleen, kunhan vain saa pitää totuutensa. Ja ehkä se onkin totuus – sille, jolle mieli on piirtänyt uudet rajat.
Kirjan tiedot:
Alberto Barrera Tyszka: The Sickness
alkuper. La Enfermedad, 2006
Maclehose Press 2010
S. 151
Espanjasta englannistanut Margaret Jull Costa
Venezuela on nyt siis valloitettu, jee. Pitäisiköhän ihan tehdä lista maanosittain, jotta voisi paremmin seurata valloituksia ja järjestelmällisemmin etsiä kirjallisuutta “tuntemattomista” maista. Sille voisi tehdä oman sivun, kun se kerran on Bloggerissa mahdollista. Taidanpa ottaa projektiksi.
Onnittelut maavalloituksesta! Yksi bloggari (en muista blogin nimeä, mutta taisi olla Britanniasta) luki kirjan jokaisesta maailman maasta. Todella hieno projekti, kun ajattelee maita, joissa kirjallisuudella ei ole suurta jalansijaa kulttuurissa. Tämäkin on lupaavaa, että kirja kuitenkin on julkaistu Chavezin hallinnon aikana. Onkohan Venezuelassa v. 2018 mahdollista kirjoittaa, vai meneekö kaikki aika seuraavan ruoka-annoksen etsimiseen?
VastaaPoistaKiitos! Näitä ”kirjallisia maailmanvalloittajia” on useita lisäkseni. Itse sain tähän idean jostain (suomalaisesta) blogista (en muista enää, mikä blogi oli kyseessä) useita vuosia sitten. Tiedän myös joitakin brittiblogeja, joissa keskitytään enimmäkseen käännöskirjallisuuteen.
PoistaOlen aika laiskasti edennyt tässä valloituksessani (blogini sivupalkissa on maalista, joka on aika runsas, mutta huomaan lukemisieni painottuvan tiettyihin maihin), koska en ole esim. tehnyt mitään kirja- tai maalistaa, joka helpottaisi kirjojen etsimistä. Pitäisi tehdä sellainen.
Vaikka Venezuelan tilanne surkea, niin eipä kulttuuri (sis. kirjallisuuden) kai koskaan täysin katoa niin kauan kuin on kirjoitus- ja lukutaitoa. Venezuelalaista kirjallisuutta ei ole paljon englanniksi käännetty, tuskin suomeksikaan. Mutta sehän ei tarkoita, ettei sitä ole.
Törmäsin tiedonhakureissullani kiinnostavaan sivustoon, joka käsittelee venezuelalaista kirjallisuutta (sivua ei ole pävitetty vuoteen). Alla linkki kiinnostuneille:
https://venezuelanliterature.co.uk/
Sinulta saa kyllä varsin mainioita ja täysin erilaisia kirjavinkkejä, kuin monista muista blogeista! Tykkään, on ihanaa, että kirjoillasikin on tunnistettava tyyli, kuten tavassasi niistä kirjoittaa.
VastaaPoistaYritän hissukseen myös itse lukea kirjallisuutta kaikista maailman maista, varsin hidasta se tosin on kun kirjallisuuden "perusmaat" (eli länsimaat) on jo valloitettu. Tästäpä saan oivan vinkin Etelä-Amerikkaan, kiitos siitä!
Kiitokset ihanista sanoistasi! Toivoisin lukevani monipuolisemmin, mutta huomaan “vieroksuvani” tiettyjä genrejä ja on vaikea saada itseänsä lukemaan sellaisia. Toisaalta sitten mietin, että miksi pitäisi.
PoistaEtelä-Amerikka on minulle jokseenkin vaikein valloitettava, sillä en ole samalla lailla kiinnostunut siitä kuin esim. Afrikasta ja Aasiasta. En tiedä miksi näin on, syynä ei ainakaan ole se, etteikö sieltä tulisi laadukasta kirjallisuutta.
Minäkin etenen aika hitaasti tässä valloitusprojektissani, mutta tavoite minulla onkin että jos eden yhden uuden maan valloittaisi vuodessa :D
Minusta tuntuu, ja omalla kohdallani koen niin, että sillä on rajansa, kuinka paljon ja kuinka kauan itselleen pystyy valehtelemaan tai vain kieltämään totuuden.
VastaaPoistaJuu, varmaan kullakin on ne rajansa. Joskus rajat hämärtyvät esim. psyykkisen sairauden takia tmv. Mutta sittenhän ei kyse välttämättä enää olekaan valehtelusta, vaan toisesta totuudesta.
PoistaItse en aina jaksa kohdata itseäni ja joskus on vain helpompaa olla ajattelematta eli sulkea silmänsä. Eräänlaista valehtelua sekin.
Minun pitäisi varmaan tehdä listaa maista, joiden kirjailijoita olen lukenut. Saattaisi osoittautua yllättävän (häpeällisen) lyhyeksi listaksi. Olen niin opportunistinen lukija, että helposti tartuun vaan kaikkeen vähänkin kiinnostavalta kuulostavaan käsiin osuvaan ja se tietysti tarkoittaa aika usein valtavirtaa.
VastaaPoistaMaiden listaaminen on vaivatonta ja minulla se tapahtuu helposti blogitunnisteiden kautta. Siinä ei tietenkään näy ne maat, jotka olen mahdollisesti valloittanut ennen blogiaikaa tai joista en ole blogannut. En kuitenkaan usko, että sellaisia maita on kovin runsaasti. Suosittelen tekemään listan – mistä sitten vaikka olisikin lyhyt! Voihan sitä valloitella omaan tahtiin rauhassa ja ajan kanssa :)
PoistaMinäkin koen olevani opportunistinen lukija, mutta intressini taitavat olla luonnostaan jossain muualla. En ota kirjaa lukuun, ellei se jotenkin kiinnosta. Minua ns. valtavirtakirjat eivät useinkaan kiinnosta niin paljon, että ottaisin lukuun. Toki tulee niitäkin luettua enkä niitä vieroksu.
Kiinnostaa etenkin tuo periaatteiden kyseenalaistaminen "liittyen erityisesti potilaan kohtaamiseen vakavissa sairaustilanteissa". Lääkäreistä on siinä kohdassa moneksi, vaikka he ovat ammattilaisia.
VastaaPoistaMinustakaan mitään absoluuttista oikeaa ei ole. Kaikki on suhteellista.
Tällä kirjan tohtori Mirandalla oli varsin vankka käsitys/periaate potilaiden kohtaamisessa, mutta hän tosiaan joutui miettimään “asian uusiksi”. Tuli siinä sitten itsekin mietittyä samalla enkä Mirandan tavoin päätynyt oikein mihinkään absoluuttiseen oikeaan ratkaisuun.
PoistaSuhteellista tosiaan on ja moni tekijä vaikuttaa.
No jopas onnistuit bongaamaan "harvinaisen" maan. Venezuela! Minua kiinnostaa Latinalainen Amerikka, mutta en ole koskaan kuullut kenestäkään venezuelalaisesta kirjailijasta.
VastaaPoistaItse myös olen jo noin vuoden ajan bongaillut maita lukemalla, kylläkin täysin subjektiivisesti oman kiinnostukseni mukaan. Minua kiinnostaa eniten länsimaiden ulkopuolinen elämä, koska tätä länsimaalaisuuttahan tässä näkee muutenkin ihan tarpeeksi :) Toki poikkeuksiakin on: riippuu maasta ja kirjasta!
Sinullakin on kyllä tuossa maalistallasi kiinnostavia maita; pitäisi kurkata niitä joskus.
Venezuela oli kyllä melkoinen onnenkantamoinen. Bongasin kirjan kirjastossa hyllyjä tutkaillessani: sivuutin kaikki tutut ja englantiin vivahtavat nimet ja siten haaviini osui tämä Tyszka. Kirjan nimi ja kuvaus kiinnosti, joten ei muuta kuin lukuun. En minäkään ihan mitä tahansa ota lukuun eli kyllä kirjan pitää jotenkin kiinnostaa. Toisaalta luin hiljattain kirjan (Hernan Diaz: In the Distance), joka ei niin kauheasti kiinnostanut sivuliepeensä perusteella, mutta päätin silti kokeilla – ja kyllä kannatti, oli vaikuttava romaani!
PoistaMinäkään en aina jaksa näitä “tuttuja ympyröitä”, joten on mahtavaa kun kirjallisuuden siivin voi mennä jonnekin muualle. :)
Minulla on tällä hetkellä sama tilanne. Luen jostain syystä surullisia, ahdistavia ja ajatuksia herättäviä kirjoja.
VastaaPoistaKuulostaa erittäin hyvältä projektilta lukea eri maiden kirjoja! Minun tulee luultavasti luettua kirjoja vain muutamista maista.
Jännä juttu, miten ne “ankeat” kirjat jotenkin vain tarttuvat käsiin. Piti lukea jotain pirteämpää (luinkin pari iloisempaa kirjaa), mutta taas on minulla luvussa melko ahdistava ja tummasävyinen romaani :D
PoistaKirjallinen maailmanvalloitus on mukavaa ja kun ei aseta itselleen paineita asiasta, niin valloittaminen säilyy hauskana. Minunkin lukemiseni painottuvat melko lailla tiettyihin maihin.
En ole tainnut koskaan lukea venezuelalaista kirjaa! Ole itsekin pohtinut kirjallista matkaa maailman ympäri. Se olisi hauska tapa haastaa itseäni, sillä luen todella paljon kotimaista kirjallisuutta. Ei sillä että siinä mitään pahaa olisi, mutta olisi mukavaa kurkkia muihin kulttuureihin kirjojen kautta vähän useamminkin.
VastaaPoistaMahtaakohan Venezuelasta edes olla suomennettu mitään. Sitä kun ei ilmeisesti enkuksikaan ole juuri saatavilla.
PoistaKannattaa silloin tällöin ilman mitään paineita ottaa jokin itselle vieraamman maalainen kirja lukuun. Sillä lailla valloitus sujuu kuin itsestään ja voi lukea, mitä haluaa – esim. kotimaista kirjallisuutta. Itse lukisin varmasti enemmän suomalaista kirjallisuutta, jos siellä asuisin. Nyt jyrää täkäläinen kotimaa.
Ihan huippua törmätä näin kiehtovalta kuulostaviin kirjoihin, kiitos tekstistäsi! Kaikki ihmismieleen ja lääketieteeseen liittyvä kirjallisuus kiinnostaa lähes oletusarvoisesti, mutta se, että teoksesta löytyy pohdiskelua myös moraaliin liittyen, saa minut lisäämään sen ehdottomasti myös omalle lukulistalle. Viime vuosina erilaiset moraaliin liittyvät pohdinnat ovat alkaneet lisääntyvissä määrin kiehtoa.
VastaaPoistaOi, onpa kiva kuulla, että kiinnostuit! Minä pidän kovasti moraalisista ja muistakin pohdiskeluista, samoin mielenterveysaiheet kiinnostavat. Luen parhaillaan kirjaa, joka yllätyksekseni osoittautui varsin pohdinnalliseksi, mutta samalla koen sen melko ahdistavana (henkilökohtaisista syistä kaiketi).
PoistaUusien maa-alueiden valloitus on mielenkiintoista! Helsinki Lit on tuonut uusia tuttavuuksia muualta maailmasta, mutta vieläkin enemmän pitäisi etsiä. Nyt meneillään juuri latvialainen kirja, ensimmäinen, vaikka olen niitä yrittänyt etsiä myös enkuksi.
VastaaPoistaMinulta puuttuukin Latvia (ja Liettuakin) maavalloituksista. Eipä ole löytynyt sopivaa luettavaa sieltä suunnalta - itse asiassa ei tule nyt mieleeni yhtäkään teosta sieltä. :D
PoistaAloin tehdä maailmanvalloituslistasivua ja sen myötä olen todennut, että paljon on vielä valloitettavaa.
Tuntematon kirjailija ja kirjamaa, häpeäkseni täytyy tunnustaa... lievänä hypokondrikkona jätän yleensä tämän tyyppiset kirjat väliin mutta aihe kuulostaa kieltämättä kiinnostavalta. Inspiroiduin kuitenkin enemmän tuosta maailmanvalloituksesta kirjallisuuden kautta, nyt tekisikin mieli keksiä joku todella outo maailmankolkka... /Mari
VastaaPoistaTässä kirjassakin esiintyy ”hypokondrikko”. :D Minullakin on taipumusta lievään (lähinnä jonkin ”fyysisen”) sairauden pelkoon, mutta se on hallinnassa. Tässä ei sinänsä syövällä ja sen oireilla revitellä, vaan painopiste on sairauden kohtaamisessa ja muussa kuin itse sairauden kuvailussa.
PoistaKirjallinen maailmanvalloitus on kiehtovaa ja antoisaa, suosittelen!