Hae tästä blogista

perjantai 23. maaliskuuta 2018

Äkäisiä esseitä köyhyydestä

Varoitus: tästä tuli nähtävästi tosi pitkä postaus, vaikka karsin tekstiä suunnilleen yhtä paljon kuin sitä jäi jäljelle. Tämä postaus voi olla myös sekava ja hämmentävä, koska omakin olo tämän kirjan jäljiltä on sellainen.

Hand to Mouth on kokoelma äkäisiä esseitä, joissa Linda Tirado kertoo, millaista on elää kädestä suuhun. Tiradon räväkkä ja suora tyyli nauratti alussa, mutta jatkuva aggressiivinen saarnaaminen sai sellaisia kierroksia, että alkoi kyllästyttää. En yleisesti ottaen innostu saarnaavaasta tyylistä (missään asiassa, minusta ei olisi aktivistiksi), ja jos siihen vielä yhdistetään ylimielinen ja väheksyvä asenne, tylsistyn.

Ymmärrän, että  Tiradon tyyli saattaa olla tehokeino: hän haluaa näyttää, miltä tuntuu olla jatkuvan arvostelun kohteena. Mutta mutta, liittyen useisiin kirjan epäjohdonmukaisuuksiin, en ole ihan varma. Entä jos Tirado onkin vain vihainen, ylimielinen räksyttäjä. Sellaisia on somessa paljon ja somesta tämäkin kirja sai alkunsa.


Linda Tirado: Hand To Mouth
Virago 2014
S. 195


Mainittakoon aluksi, että tiedän millaista on olla persaukinen, köyhä. En tosin tiedä, millaista se on Jenkeissä (voin kyllä jotenkin kuvitella ja siitä tämä kirjakin kertoo), koska kokemukseni ovat Suomesta. Kyseessä ei ollut mikään muutaman kuukauden kestävä epämukava olosuhde, vaan vuosia kestänyt kausi. En aio sitä tässä käsitellä, mutta haluan mainita että on omakohtaisia kokemuksia.

 Siksi myös tunnistan joitakin Tiradon tuntemuksia ja ärsytyksiä

(haluan tässä kohden avoimesti mainita, että Tirado alkoi käydä hermoilleni eli en pitänyt hänen persoonastaan lukemani perusteella: hän voi oikeasti olla ihan mukava, mutta meidän tiemme erosivat jossakin vaiheessa kirjaa. Joskus kemiat eivät vain kohtaa, ei edes kirjallisuudessa).

Sitä jatkuvaa kritiikkiä, mitä saa kuulla "ulkopuolelta". Tosin Suomessa sekin on erilaista. Yhdysvalloissa työntekijä - etenkin matalapalkkatöissä - on melko suojaton. On olemassa minimipalkka (osa palkasta muodostuu tipeistä, mutta jos niiden avulla ei päästä minimiin, pitäisi työnantajan maksaa erotus), mutta sitä ei läheskään aina noudateta eikä siitä uskalleta huomauttaa, koska sitä helposti huomaa olevansa työtön, jos suunsa avaa.

And as long as we're on the topic of insane things bosses can do, you should be aware that workers have no legal right to take break in America. Go ahead, Google it. Some states mandate breaks. Some farmwork has a federal break mandate. But overall, you've no right to demand a lunch break or a break at all. That's all at the discretion of your employer. (s. 18)

Tirado kehottaa googlettamaan, jos ei usko surkeiden työssäoloehtojen olemassaoloon. Minä luonnollisesti googletin, koska halusin tarkistaa hänen väitteensä. Tosia ovat, menettely tietenkin vaihtelee ala- ja paikkakohtaisesti, mutta melko surkeaa on. Tiradon kirja vahvistaa niitä käsityksiäni, joita minulla on ennestään matalapalkkaisista töistä Yhdysvalloissa.

Muutenkin työehdot ovat melko lailla työntekijää polkevat: työnantaja voi esimerkiksi vaatia allekirjoittamaan paperin, jossa työntekijä sitoutuu olemaan ottamatta toista työtä (monesti köyhä joutuu tekemään useampaa työtä, koska tunteja ei anneta riittävästi). Tässä kohden ilmestyy usein ne miksi-kyselijät. No miksi ne ei vaadi sitä minimipalkkaa, miksi ne vaan allekirjoittaa tuollaisen paskapaperin ja miksi ja miksi. Kyllä minä vaan toimisin toisin, minä kyllä saan suuni auki ja plaa plaa. Kuulostaako muuten tutulta (liittyen erääseen suomalaiseen keissiin)? Miksi ja miksi: eikö äly riitä muuhun kuin saman kysymyksen hokemiseen, vaikka tietoa on saatavilla ihan nenän edessä.

We should devote ourselves to something that doesn't benefit us more than it absolutely has to? We're meant to care about their best interests, but they don't have to care about ours? If you're going to put as little as possible into my training and wages, if you're going to make sure that I can't get enough hours to survive in order to avoid giving me health care, and generally make sure that I'm as uncomfortable as possible at any given time just to make sure I know my place, then how can you expect me to care about your profit margin? Remember, you get what you pay for. (s. 29)

Lapsiin(kin) liittyvät asiat tuntuvat kuohuttavan Tiradoa, jolla itsellään on kaksi lasta.

What really riles me is this idea that poor people are somehow inherently more selfish when we have children. There are plenty of rich people who have kids for exactly the same reasons I just described - because they want someone who will love the unconditionally, and with whom they can share that kind of all-encompassing love. But somehow, because they have money, rich people are entitled to feel that way without being derided. Let's not kid ourselves, though, that it's any less selfish or self-centered. (s. 118)

Yllä oleva on kesyä. Myöhemmin kirjassaan hän arvostelee muun muassa vanhempia, jotka pukevat lapsilleen merkkivaatteita (eeh, so what?). Tirado tuo erityisesti kirjan alussa esille useasti, kuinka rikkaat ylenkatsovat häntä/köyhiä ja kokevat oikeudekseen puuttua kaiken muun lisäksi hänen tapaansa kasvattaa lapsia. Hänellä on newsflash heille: lasta voi kasvattaa monin eri tavoin eikä se rikkaiden tapa ole ainoa oikea.

Tirado haluaa arvostusta, mutta etenkin kirjan edetessä ja viimeisessä kappaleessa "avoin kirje rikkaille" (An Open Letter to Rich People) hän sortuu juuri siihen, mistä itse saarnaa: mitätöi kaikki rikkaiden kasvatukseen liittyvät tavat (muiden asioiden lisäksi). Onko tarkoitus näyttää, miltä tuntuu kun köyhät niputetaan samaksi? Onko se näpäytys? Vai onko hän vain samanlainen mulkku kuin mistä syyttää toisia? Tekisi mieli huomauttaa practise what you preach. Tirado puhuttelee kirjassaan rikkaita käyttäen muun muassa nimityksiä asshole ja idiot jne. Toki hän haukkuu muitakin (paitsi itseään, mutta kukapa nyt itseään viitsisi arvostella).

En oikein ymmärtänyt, missä raja kulkee. Siis kuka on rikas? Ovatko kaikki muut rikkaita paitsi tosi köyhät kuten Tirado itse (oli/väittää olleensa). Tirado kirjoittaa välillä käyttäen termiä me köyhät eli puhuu kaikkien puolesta. Rikkaat ovat rich people, jotka eivät ymmärrä elämästä mitään. Tai no, muutamassa sivulauseessa Tirado ymmärtää, että heilläkin on vaikeuksia, mutta siihen se ymmärrys jää. Hän siis vaatii ymmärrystä, mutta ei itse koe aiheelliseksi ymmärtää. Hän myös vaatii arvostusta, mutta ei koe itse aiheelliseksi arvostaa. Mutta ehkä tämä on taas sitä tehokeinoilua.

Would some rich people think it was scandalous that a poor person would spend money on game system? Probably, but that rich person can go to hell. (s. 142) (bloggaajan sivuhuomio: mahtavaa argumentointia)

Edelleen, ymmärrän että valittu tyyli voi olla tehokeino, mutta edelleen - minua ei vittuakaan kiinnosta kyseinen tyyli. Ei kiinnosta kovaäänisen koviksen huulenheiluttelu ja mukanokkela sanailu. Kuulostanko vihaiselta? En vittu ole, uutispläjäys: kerron vaan miten asiat vittu on. Ota se pää pois perseestä ja ala käyttäytyä, niin saatan hymyillä sulle kun ostat kahvia vittu mun työpaikalla. Turha kuule odottaa mitään multa, mulla on vitun vaikeaa niin en todellakaan kaipaa siihen mitään vitun rikasta ihmistä pätemään ja nyrpistämään vittu nenäänsä. Ja kun jätät sitä tippiä (olis vittu syytä jättää mielellään paljon), niin turha kuvitella että olet mikään vitun laupias samarialainen. Mikset vaan voi jättää sitä ja olla vittu hiljaa. Mulla on vaikeeta ja haastavaa elämässäni ja olen vitun väsynyt.

Olen matkustanut useita kertoja Jenkeissä ja inhoan maan tippikulttuuria. Luonnollisesti tippaan asianmukaisesti, koska tiedän että monissa palveluliikkeissä (ravinoloissa  jne.) työntekijöiden palkat koostuvat ainakin osittain tipeistä. Eli asiakas maksaa työntekijän palkasta osan. Minusta se on ongelmallista siksikin, että samaan aikaan kun yrittäjä siirtää riskit osin työntekijöille pitäisi työntekijän jaksaa olla motivoitunut ja kohdata asiakkaat suunnilleen "normaalisti". Minua ei tarvitse pokkuroida (inhoan sellaista), vaan suomalaiseen tapaan riittää, ettei minulle tule tunne että olen viimeinen ihminen maailmassa, jonka kyseinen henkilö haluaa nähdä. Jos näin on, niin kyllä vain - turha kuvitella saavansa mitään kummoista tippiä.

Tässä kohden myönnän auliisti, että osin kulmieni kohottelu Tiradon tyylille voi johtua kulttuurieroista. Yhdysvalloissa halutaan esikuvia, vahvoja ja äänekkäitä persoonia, jotka kertovat mielipiteensä. Minäkin pidän ihmisistä, jotka kertovat mielipiteensä. Sen sijaan rääkyminen ei vain innosta enkä arvosta sellaista (joku muu varmasti arvostaa ja näkee sen toisin). Kärkevä ja raisu voi olla muillakin tavoin.

Your dogs do not belong in restaurants even if they are supercute. I swear to God, the number of tiny dogs I've seen in inappropriate places is at least ten times higher than the number of times I've gotten laid in my life. And, newsflash: Only service animals are allowed in restaurants. That's actually a public health concern. I don't get why you're allowed to decide completely above law simply because you found a purse to fit your dog into. (s. 175)

Vapaa maa, sanovat jenkit itsekin ylpeänä. Oikeasti Jenkeissä vapaata on lähinnä aseen hankkiminen. Noin muuten maa on täynnä mitä kummallisempia kieltoja ja sääntöjä osavaltiosta ja paikasta riippuen (enkä viittaa nyt yllä olevaan sitaattiin, jonka väite ei edes pidä paikkaansa). Vapaus on utopia eikä moni sitä itse edes tajua.

You seriously need to control yourselves with the surgical anti-aging. You're starting to look... weird. At least we in the lower classes rarely have to live with botched plastic surgery. Very few poor women have someone over-collagenate their lips and paralyze their foreheads. Poverty has its privileges, and one of them is not having to worry about where the line between beauty standard and malpractise lawsuit is. 

Tässä kohden kirjaa Tirado samastuu alempaan keskiluokkaan. En oikein ymmärrä, miten ihmisten ulkonäön kommentointi liittyy mihinkään. Myöskin väite, ettei köyhälistön tarvitse stressata ulkonäöstään on ristiriidassa Tiradon aiemmin kirjoittaman tekstin kanssa. Lisäksi ihminen - ihan varallisuudesta riippumatta - voi haluta kauneusleikkauksen, mutta vain rahalla sellaisen saa. Ja mitä enemmän rahaa, sen turvallisemmin sen voi toteuttaa. Eli... köyhät menevät konitohtorille, mutta ei tarvitse tosiaan korjausleikata, kun ei ole varaa ja tohtorikin kadonnut kuin pieru saharaan. Että ei se niin mustavalkoista ole.

On myös typerää maksaa siitä, että menee esim. salille juoksumatolle. Katsos kun eikös ole tullut mieleen, että ulkona voi juosta ilmaiseksi? Juu ei varmaan ole tullut kenellekään mieleen, että saisi ilmaiseksi juosta kapeilla jalkakäytävillä ihmisiä väistellen jos nyt sellaisia edes on (siis jalkakäytäviä, muualla kuin keskuksissa) ja/tai autojen seassa haistellen pakokaasuja.

It is possible that I am fundamentally misunderstanding something here, but I thought that sweating was a good thing when you're trying to lose weight? (s. 179)

Minähän en käy salilla, mutta olen olettanut ettei siellä ilmastoinnit niin koleana jyllää, ettei siellä pääse hikoilemaan. Olen myös ymmärtänyt, että ihminen voi harrastaa liikuntaa ihan ilman laihtusmitavoitetta - siis niiq, että pysyisi fyysisesti kunnossa. Mutta ehkä minäkin olen ymmärtänyt jotain perinpohjaisesti väärin.

Te rikkaat ihmiset ette kyllä osaa mitään. Tässä sivun täydeltä uutispläjäystä, olkaa hyvä. Vaikea sanoa, onko kyseessä huumori, sarkasmi vai aito vitutus. Naurattaa kulmat koholla.


Tiradon kirja nostatti kohun ilmestyessään. Tiradon on väitetty muun muassa olevan feikkiköyhä. Olen lukenut aiheesta lukuisia kirjoituksia eri lähteistä ja katsonut pari Youtube-videotakin eli olen tietoinen asiasta (ja olen kaiken lukemani ja katsomani perusteella muodostanut mielipiteen, joka toki voi muuttua jos jaksan ottaa lisää selvää). En halua tässä kirjoituksessani ottaa kuitenkaan kantaa siihen (mahdolliseen feikkiyteen), koska se ei oikeastaan ole oleellista ainakaan tällaisen ei-jenkeissä asuvan tavislukijan kohdalla.

Faktuaalinen puoli (liittyen mm. työkulttuuriin, avustuksiin, vakuutuksiin, terveydenhuoltoon jne.) on oletettavasti totta, samoin kirja kaiketi kuvaa autenttisesti sekä psyykkistä että fyysistä kamppailua, jota köyhä joutuu käymään päivästä toiseen. Muu on luonnollisesti Tiradon omaa kokemusta/näkemystä ja hän itse asiassa mainitseekin useamman kerran, että kyseessä on subjektiiviset kokemukset.

Onko kirja köyhyyspornoa?

En menisi niin pitkälle. Se on läjä aggressiivisia ja ristiriitaisia esseitä. Mutta ei minulle tullut olo, että luen sossupokea tai tirkistelen jonkun elämää. Yleensäkin inhoan verbin tirkistellä käyttämistä kirjallisuudessa. Ainakin sen käyttämistä sietäisi harkita pari kertaa.

Se, että joku kirjoittaa esimerkiksi köyhyydestä/mielenterveysongelmasta/sairaudesta X/ vapaaehtoisesti ja lukija lukee sitä, ei ole tirkistelyä. Tiedonhaluisuus ja uteliaisuus eivät oletusarvoisesti ole tirkistelyä.

Tirkistely on jotain sellaista, mitä katsotaan/luetaan salaa tai ainakin niin tehdessä pitää hieman hävetä. Seinänraosta tirkistellään, kun joku riisuu tai runkkaa. Peephole. Tirkistely on juorulehdessä olevan salaa kuvatun kuvan katsominen. "Kerkko kävi Alepassa, osti pullon sinappia ja sixpackin", lukijamme Puskasta raportoi huonolaatuisen noin kilsan päästä otetun kännykkäkuvansa kanssa.

"Elviiran nähtiin nousevan raitiovaunuun numero kuusi. On epäselvää, mihin Elviira on matkalla, mutta tiedetään että kutosen päätepysäkin lähellä asuu Drakula, jonka kanssa Elviira on nähty aiemmin tänä vuonna Siwassa. Katso kuvat!!!" Siinä teille tirkistelyä.

Summa summarum: Nopea- ja helppolukuinen kirja, joka räyhäävän tyylinsä takia sekä naurattaa että saa kohottelemaan kulmia. On kirjassa ihan asiaakin eli köyhyyden olemuksesta (Yhdysvalloissa) kiinnostuneille rohkenen suositella. Mustavalkoisuudet ja överikärjistykset koin häiritsevinä, koska en oikein tiennyt, miten suhtautua niihin: olivatko ne tarkoituksellista provoilua vai oliko Tirado tosissaan.

Lisäksi, meneekö sanoma paremmin perille, jos lähestulkoon haistattaa osalle lukijoista paskat aina välillä? En tunnista itseäni missään kohdin, joten saatoin naureskella ja kohotella kulmiani ihan rauhassa.


Tähän lopuun olen koonnut linkkejä, joita lukemalla voi itse muodostaa oman mielipiteen, mutta poistinkin ne*. Tiradon tyyliä mukaillen googlaa vittu faktat jos kiinnostaa. Niin minäkin tein. Luuletko, että minua kiinnostaa näitä postauksiani vapaaehtoisesti ja palkatta kirjoitellessani tehdä kaikkia asioita valmiiksi puolestasi. Vittu googlaa, jos et usko.

*En halua ohjata linkkivalinnoillani kenenkään ajatuksia tiettyyn suuntaan ja koska juttua löytyy paljon, ei ole mielekästä tänne kaikkea linkata. Siksi jätin linkit pois lukuun ottamatta yhtä, jonka koin "pakolliseksi" aiheen käsittelyn kannalta.

~~~

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa.

18 kommenttia:

  1. (Suomessa köyhä setäni tupakoi, joi ja pelas pois vähätkin rahansa... en mielelläni anna rahaa tupakoiville kerjäläisille. Lapsilleni opetin että 1 euro päivässä tekee 365 euroa vuodessa... Aina en auta ne isot tulot - vaan pienet menot)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiradokin tupakoi. Itsekin tupakoin ollessani köyhä ja senkin jälkeen (sittemmin lopetin, mitä nyt joskus saatan pössyttää jos olen humalassa). Mitä se muille kuuluu? Omalla kohdallani tupakkaraha oli pois ruuasta. Jokaisella ihmisellä on tulotasosta riippumatta oikeus määrittää, mihin rahansa pistää. Vai pitäisikö vain rikkailla olla oikeus esim. tupakoida? Sen röökin vetäminen voi olla tärkeä asia köyhälle, jolla ei välttis paljon muuta iloja ole. Rikkaammalla ihmisellä on varaa hommata sitä iloa muilla(kin) tavoin.

      Ihmisten moralisointi milloin mistäkin harvemmin edistää yhtään mitään.

      Poista
    2. Luin kommenttini ja huomaan, että se vaikuttaa aika "kovalta". En siis tarkoita, että sinä moralisoit, vaan kommentoin yleisellä tasolla.

      Tässä kirjassa on tosiaan kyse "oikeasta" köyhyydestä eikä esim. siitä, ettei ole varaa pitää kahta purjevenettä. Kysymys on siitä, että tili on tyhjä ennen kuin seuraava tulee, jos sitä edes tulee. Isot tulot eivät tietenkään riitä, jos ei osaa suhteuttaa niitä menoihinsa. Silloin eivät mitkään tulot riitä. Peliriippuvuus ja alkoholismi ovat sitten asiat erikseen: eivät kaikki köyhät ole alkoholisteja peliriippuvaisia. Tämä kirja puuttuu nimenomaan siihen ennakkoasenteeseen (jota muuten esiintyy yllättävän paljon), että köyhyys on oma vika ja johtuu vain ja ainoastaan omista typeristä valinnoista. Sellainen yleistäminen ja sormella osoittelu ottaa päähän minuakin.

      Poista
    3. (jos tavallinen tili tulee, niin ei sen tartte olla tyhjä jos ei ostele kaikkee "turhaa" velkarahalla... olet kai nähny näitä telkkuohjelmmii - kun pariskunta voi vuodessa ostaa karkii, limsaa, sipsiä ja tollasta 18000 eurolla - sitte saavat apua parempaan ajatteluun, että parempi ostaa oikeeta ruokaa rahoilla)

      Poista
    4. No kun köyhälle ei tule "tavallinen" tili. Nyt on pakko sanoa, että melko etuoikeutetun ajattelua, jos ei ymmärrä että on ihmisiä, jotka tekevät työtä niin paljon kuin vuorokaudessa ehtivät, mutta palkkapussi on pieni kuin oravan hammas. Muun muassa Jenkeissä tällainen on mahdollista, koska lue vaikkapa postaukseni niin näet muutaman syyn. Ehkä sinun kannattaisi lukea tämä kirjakin.

      En katsele tuollaisia telkkuohjelmia, ei kiinnosta.

      Poista
    5. (minulla oli kolme työtä kun lapset pieniä; siivosin ja öisin nanhusten kanssa. Kirpparista, charity shops, löytänyt paljon hyviä vaatteita itelleni ja lapsilleni, pakannut aluspöksyjäni ennen kuin ostin uutta)

      Poista
  2. Huh, tästä kirjasta on pysyttävä kaukana! Ärsyttävää tuollainen fundamentalismi, ylipäänsä yhden ajatuksen ääripäät, oli ne mistä asiasta tahansa.
    Tuollainen yhteen niputtaminen ja yleistäminen tyyliin "rich people" nostaa karvat pystyyn, kuin tekee myös köyhien niputtaminen kaikki samanlaisiksi.

    Hyvin kiteytetty tuo Jenkkilän vapaus -ostaa aseita sääntöjen ja kieltojen maassa (tämäkin siis yleistämistä taholtani...).

    Uh, en tykkää tuollaisesta vittu vihamielisyydestä ja muiden vähättelystä itsensä guruksi nostamalla. En lue.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aattelin, että tuon kirjan sulle tuliaisiksi seuraavalla suomireissulla, niin voidaan yhdessä lukea sitä ääneen toisillemme :D :D NOT.

      Valitettavasti tässä tärkeä aihe ja sinänsä ihan oikeat faktat ja muu jäävät sen vihaisen mustavalkoisuuden alle. Harmillista, että hyvä sanoma menee pilalle uhoamisen ja nälvimisen takia. Yleistäminen on joskus ihan tarpeellista ja avaavaakin, mutta överiksi vetäminen on sitten asia erikseen.

      Poista
  3. Minulla on ollut elämässä monia vaiheita, joissa olen ollut vailla mitään tukea, ja ainoat rahat olen tienannut kuten Hannele monia sekalaisia töitä tehden. Näen asiat muutenkin paljolti kuten Hannele. Ne ihmiset jotka meuhkaavat köyhyydestään netissä omistavat nettiliittymän ja kalliin älykännykän ja paljon muuta mihin minulla ei ole ollutkoskaa varaa.
    Sympaan köyhiä, mutta osa tästä ongelmasta on oman asenteen aiheuttama. Kuten olen bloggausteni yhteydessä kirjoittanut että meillä ei ole koskaan ollut mökkiä, omakotitaloa, ulkomaanmatkoja, kallita älykännyköitä ....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja käsittelee yhdysvaltalaista köyhyyttä (ja luonnollisesti kommentoin kys. kirjaa), jossa on aivan erilaiset tukijärjestelmät puhumattakaan julkisesta terveydenhuollosta. Mainitsin asiasta postauksen alussa ja jätin omat kokemukseni tarkoituksella sivuun, koska kuten mainitsin - minulla ei ole kokemusta köyhänä olemisesta Yhdysvalloissa.

      Ymmärrän toki, että ilmeisesti halutaan kommentoida nyt niitä omia kokemuksia Suomessa. Näkisin, että se on kuitenkin melko lailla eri asia kuin mistä tässä kirjassa ja siten postauksessani on kyse.

      Poista
    2. jokke, niin, minulla on poikani vanha kännykkä. Poikamme osti 40-vuotta vanhan purjeveneen 500 eurolla, laittoi kuntoon ja kivat halvat lomat nyt lasten kanssa,
      Minun tuntityöt oli epävarmoja kun lapset pieniä, koskaan ei lomaa... Yliopisto toki ilmasta, kirjat lainasin kirjastosta, jos ei ollut, istuin referenssikirjastossa lukemassa, sieltä yötöihin vanhusten kanssa, pitkät vuorokaudet.
      Rikas en ole ollut, mutta helpotti kun lapset muuttivat kotoa. Leivon ja vieläkin ostan hyvää ruokaa ½ hinnalla kun lyhyt päivämäärä.

      Poista
    3. Suomessa on kyllä hienoa, että voi kouluttautua(kin) maksutta. Toista se on esim. Jenkeissä. Heipat vaan opinnoille, jos ei ole rahaa tai saa stipendiä jostain.

      Poista
    4. Suomessa on tosiaan koulutus ilmaista ja saa opintorahaa 250 euroa kuukaudessa, asumistukea kelalta esim. 250 Euroa. Samoin toimeentulossa perusosa on 500 euron luokkaa.

      Suomessa huonosti toimeentulevia ovat henkilöt, jotka ovat huonopalkkaisia, jotka eivät saa tukia. Usassa köyhäksi putoaa helposti, mutta helpommin kuin Suomessa tulee varakkaaksi.

      Suomessa asunnottomat ja oikeasti köyhät eivät meuhkaa netissä.

      Poista
    5. Kaikki yllä oleva mahdollistuu niin, että arvonlisävero on 24%, palkkaverot ovat aika isoja. Lisäksi suomalainen yhteiskunta velkaantuu ja on EU:n tarkkailussa kun velan suhde bktsta on yli 60%. Suuri osa kaikesta ilmaisesta rahoitetaan velalla. Suomessa talousindikaattorit menevät päinvastoin kuin esim Virossa.

      Poista
    6. Hyvä, että köyhät tajuavat siellä Suomessa olla hiljaa. Tosin tämä postaus ei edelleenkään käsittele Suomea, joten en nyt ihan ymmärrä miksi siihen pitää verrata jatkuvasti. Yritätkö sanoa, ettei köyhiä (eikä siten asunnottomia) oikeasti ole olemassa Jenkeissä. Vai ettei koko asia kiinnosta, vaan haluat vain keskustella Suomen tilanteesta.

      En oikein tiedä, mitä sanoa. Vähän vaikea keskustella asiasta (minusta tuntuu, että keskustelemme ihan eri asioista), kun toinen osapuoli ei edes yritä ymmärtää että toisessa maassa (siellä Jenkeissä) on asiat ihan eri tavalla ja köyhyyskin eri mittasuhteissa. Ja usein perinnöllistä juuri siksi, että kouluttautuminen maksaa jne. Eli sinun ei tarvitse selittää minulle itsestäänselvyyksiä eikä kopioida mitään summia tai lukuja. Koen sellaisen suoraan sanottuna hieman alentuvana enkä ymmärrä, mihin pyrit. Tulee tunne, että selität tyhmälle, että arvonlisävero on 24 pronsettia ja minä täällä huokaan, että wow - enpä olisi tuotakaan tiennyt. Sitä paitsi arvonlisäverotasoja on Suomessa kolme.

      Poista
    7. Minulla asuu sukulaisia Usassa, itärannikolla. Yhdysvallat on erilainen kuin Suomi, mutta osavaltiot ovat hyvin erilaisia. On lisäksi erilaisia kansanryhmiä. Rutiköyhiä on Usassa ja huonommassa asemassa kuin monessa maassa...

      Poista
  4. Hahah, hauska arvio kirjasta, jota en halua lukea! En oikein jaksa tällaisia räkyttäjiä, viesti menettää voimansa noin kolmannen kappaleen kohdalla. Jatkuva hyökkäily vähän kaikkia kohtaan ei myöskään ole kauhean hauskaa. Paitsi jos se on TODELLA hyvin tehty, eikä sitä silloinkaan jaksa kovin kauan.

    Tämän takia arveluttaa sen yhden depressiokirjan, josta oli puhetta aikaisemmin, lukeminen. Joitain pätkiä siitä olen lukenut, ja ne naurattivatkin, mutta en usko, että kokonaisen kirjan mitassa kuitenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan tyyli tosiaan pilasi sinänsä hyvän aiheen, mutta toisaalta oli omalla tavallaan melko viihdyttävä ja valotti Yhdysvaltain tilannetta. Olen itse onnellinen, ettei sinne (Usa) asti koskaan päästy muuttamaan, vaikka lähellä oli. Viihdyn täällä hyvin ja julkinen terveydenhuoltokin pelaa tai on pelannut ainakin tähän asti.

      Minun piti tuo kys. depiskirja lainata kirjastosta, mutta unohdin sitten koko homman. Ehkä se kirja pitääkin lukea pätkissä. Liian iso kerta-annostus tietynlaista tyyliä voi olla liikaa. :D

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.