Kuitenkin siinä vaiheessa kun on uusinut kirjat jo useamman kerran, voi pohtia mielessään - ja miksei ääneenkin - onko niitä lukufiiliksiä (liittyen kys. kirjoihin: muuten toki luetuttaa) tulossa ihan heti. Tätä pohdin ja totean hieman harmistuneena, että tuskin on.
Kirjastoon siis palautuu kaksi kirjaa, joista toista oikein odottamalla odotin.
 |
| Hejdå! |
Clare Mackintoshin I See You julkaistiin viime vuonna ja heti kirjastoon päädyttyään se on ollut lainassa jatkuvasti. Olen odotellut sen vapautumista kärsivällisesti, mutta kun viimein sain sen käsiini, ei enää just nappaakaan. Samoin kävi tuolle Ottessa Moshfeghin novellikokoelmalle: en vaan jaksa juuri nyt innostua. Onneksi kirjat voi lainata myöhemmin uudelleen, kun joskus tulee oikeanlaiset fiilikset.
Nyt on ihmeelliset fiilikset: haluttaa kovasti lukea, mutta jotenkin olen hukassa, koska en osaa päättää minkälaista kirjallisuutta juuri nyt tekee mieli. Tämä on melkein yhtä ärsyttävä tila kuin se, että on niin paljon kiinnostavia kirjoja nenän edessä, ettei osaa päättää.
Ne samat (kiinnostavat) kirjat ovat muuten edelleen kotona, mutta yhtäkkiä ne eivät enää houkutakaan samalla lailla kuin vaikkapa viikko tai kaksi sitten. On se jännä, miten mieli aaltoilee. Tällaisten aaltoilevien olotilojen tiimoilta rakentelen myös kirjakasoja, mutta ne (kasat) toimivat vain sen tietyn olotilan verran. Sitten täytyy rakentaa uusi kasa. Onko hieman sekavaa? Tunnistaako kukaan muu samaa itsessään?
Kyllä, kasoja löytyy ja ne muuttavat muotoaan fiilisten mukaan. Laukussakin on yleensä mukana aina vähintään pari kirjaa kun eihän sitä tiedä missä tunnelmissa sitä on iltapäivällä töistä kotiin matkatessa. Fiilispohjalta luetaan siis täälläkin :) / Mari
VastaaPoistaMrs Karlsson, minulla on usein laukkukirja erikseen. Sen valitsen sen mukaan, että sitä on helppo lukea pätkissä ja on kevyt. Tällä hetkellä laukussa kulkee Mielensäpahoittaja. :D
PoistaTutulta kuulostaa. Välillä ahdistun siitä, että on niin paljon kiinnostavaa luettavaa ja niin vähän aikaa, ja sitten yhtäkkiä ahdistunkin siitä, kun en muka löydä mitään luettavaa. Kaikenlaisia ongelmia. ;)
VastaaPoistaJonna, juuri noin se menee minullakin. Kaikenlaisia "ongelmia" tosiaan :D
PoistaTekisi mieli sanoa, että ei ole kirjakasoja, ei ole lukemattomia kirjoja, en kääntele kasoja enkä siirrä kirjoja edestakaisin. Tunnustan, että kaikkea löytyy ja varsinkin se lukufiilis vaihtelee.
VastaaPoista<3
Mai, minulla lukufiilis ohjaa todella paljon lukemista. On jäänyt moni kirja alkuunsa kesken, kun onkin ollut "väätä" fiilis kirjalle. Sen tunnistaa kyllä itse, milloin kyse on siitä, että kirja on (omasta mielestä) huono ja milloin vain aika on väärä.
PoistaMinulla oli lainassa about puolisen vuotta sitten eräs kirja (Viet Thanh Nguyenin The Sympathizer), jota olin oikein odottanut saavani lukuun. Kun sitten aloittelin kirjaa lukea, ei se napannutkaan enkä mitenkään päässyt siihen sisään. Palautin kirjan. Muutama päivä sitten lainasin tuon kys. kirjan uudelleen ja nyt olen ihan innosta pinkeänä (en ole tosin aloittanut edes lukea vielä sitä) :D
Mullakin menee kirjoja lukemattomina kirjastoon takaisin. Eilen vein taas pari, joita jonottamalla jonotin ja joissa oli varauksia. Lukusuunnitelmat muuttuu kaiken aikaa, kun haluaakin lukea joltain vielä toisen teoksen... Ei ole dekkari-intoa täälläkään tällä hetkellä. Kyllä se sieltä taas ilmaantuu.
VastaaPoistaRiitta, kiva tiettää etten siis ole ainoa. Olen ajatellut, että ihmiset tunnollisesti lukevat lainaamansa kirjat ja vasta sitten palauttavat. :D Itse pyrin pitämään lainassa vain muutamia kirjoja, ettei kertyisi ihan järisyttäviä määriä kannettavaa. Tällä hetkellä on lainassa neljä kirjaa: se on melko keskimääräinen luku minulla.
PoistaMinun dekkarikiinitö täyttyi toistaiseksi luettuani pari Pierre Lemaitren kirjaa. Se Camille odottelee edelleen lukemista, mutta lainaan sen kirjastosta vasta, kun dekkarit taas kiinnostavat.
Sama täällä! Pidän monia kirjoja niin pitkään kuin voi uusia, siis puoli vuotta, ja koska vieläkin jää houkuttamaan, niin varaan heti uudestaan, eli seuraavana päivänä saan viestin, että kirja on varaushyllyssä minulle varattuna. Hullua touhua. Onneksi nykyään varauksetkin voi hakea itse hyllystä eikä tarvitse katsoa virkailijaa silmiin - jos hän vaikka koneelta näkisi, että juurihan tuo höperö palautti saman kirjan.
VastaaPoistaMonesti käy myös niin, että jonottamani kirja tulee, mutta minä löydänkin parempaa luettavaa omasta hyllystä tai saan paketin adlibriksestä ja alan lukea ostamaani, vaikka ensin pitäisi tarttuua kirjaston kirjaan.
Taas on parikymmentä kirjaa kirjastosta lainattuna, mutta ei niistä oikein mikään ala houkuttaa.
Tuo sinun otsikkosi on hyvä. Sopii muihinkin tilanteisiin kuin lukemiseen. Minusta tuntuu, että se sopi minulla joskus koko elämääni.
Hauska lukea, että sinulla sama tunne - olen myös helpottunut kun nykyään saa kirjat hakea itse varaushyllystä eikä tarvitse paljastua epäilyttäväksi "sarjavaraajaksi" :D /Mari
PoistaMarjatta, sinullahan on siellä varinainen kirjahautomo :D Minua alkaa lainakirja ahdistaa, jos olen uusinut sen useamman kerran. Se tuijottelee minua ja vaatii lukemaan, vaikka ei kerta kaikkiaan kiinnostaisi sitä juuri sillä hetkellä lukea. Lopulta sen (lainakirjan) olemassaolo alkaa häiritä niin paljon, että on pakko kiikuttaa se takaisin kirjastoon ja pois silmistä ja mielestä.
PoistaTäällä kirjan voi uusia neljä kertaa ja laina-aikakin (kirjoilla) on kolme vain viikkoa. Toki kirjan voi käydä palauttamassa neljännen uusintakerran jälkeen kirjastoon ja lainata sen samantien uudelleen, jos ei siitä ole varauksia. Toistaiseksi ei ole tarvinnut tällaiseen radikaaliin tekoon turvautua :D
Alati lisääntyvät kirjat kyllä sotkevat tehokkaasti kaikenlaiset lukulistat ja veivaavat lukufiilikset lisäävät oman jännityksensä soppaan. Minullakin muuten esiintyy tuota otsikon kaltaista päättämättömyyttä muillakin elämän osa-alueilla. Ollaan me :D
Mrs Karlsson, meillä ei täällä ole varaushyllyjä, vaan perinteiseen tapaan asioidaan ihmisen kanssa. En ole toistaiseksi sarjavaraillut mitään, mutta täällä varaillaan loppujen lopuksi aika vähän.
ep; tuttuja tuntemuksia. Kaksi vaihtelevan korkuista kasaa yöpöydällä kirjatelineessä. Clare McIntoshin "Annoin sinun mennä" tuijotteli pinon päällimmäisenä aikansa, aloitin ja annoin hänen mennä. Nyt pyörii suuresti odottamani Williamsin "Augustus" samassa karusellissa ja lukuvire puolestaan pyörii kuin kuulat Fortunassa... Onkohan tämä vuodenaikakohtaista: vaihdellen kevätaurinkoa-lumimyräkkää, eikä mielikään osaa asettua?
VastaaPoistaTakkutukka, näyttääkin olevan melko yleistä tämä lukufiilisten vaihtelu ja kirjastoon lukemattomien kirjojen palauttaminen. Aiemmin luin puoliväkisin lainaamani kirjat, koska ajattelin että ne pitää nyt lukea, kun on kerran lainattukin. Ikään kuin ei toista mahdollisuutta koskaan tulisi. Onneksi opin relaamaan, koska mikään ei ole typerämpää kuin lukufiiliksen pilaaminen "pakkoluvulla".
Poista"Annoin sinun mennä" on ihan hyvä ja koukuttava kirja, mutta ei niin mullistava etteikö se voisi odotella suotuisampia tuulia. Ei näissä lukutuulissa vissiin oikein mitään logiikkaa ole taustalla. Minulla tuntuvat nämäkin menevät sykleissä: ensin kiinnostaa kaikki kirjat samaan aikaan, ettei osaa päättä mitä niistä lukisi ja hetken kuluttua ei yhtäkkiä olekaan "mitään luettavaa". :D
Juu, kuulun kerhoon. Hamstraan kirjastosta vaikka sun mitä, ja kuskaan sitä mukaa takaisin, kun alkaa kyllästyttää. Onneksi mukaan tarttuu aina niitäkin, jotka tulee luettua loppuun saakka :D
VastaaPoistaSirri, tässä kerhossa ei nähtävästi jäsenet lopu kesken, vaan lisää lappaa sisään. :D Onneksi tosiaan osa niistä lainakirjoistakin tulee luetuksi, etteivät sentään kaikki palaudu lukemattomina.
PoistaKirjastokirjoja en yleensä haudo kuukausikaupalla mutta omaan hyllyyn on kyllä hankittu kirjoja jotka periaatteessa ovat kaikki hankintahetkellä kiinnostavia mutta saattavat jäädä odottamaan varsinaista lukemista.
VastaaPoistaJa vaikka niitä hyllyssä piisaakin niin silti tulee niitä "haluaisin nyt lukea jonkun muun kirjan kuin minkään näistä"-fiiliksiä ja ajoittaista tarvetta ryhmitellä niitä uusiksi että huomaa mitä siellä onkaan tarjolla...
Hdcanis, sama juttu minulla. Ostohetken hurmassa on tullut monenlaista hankittua, jotka kyllä ihan aidosti kiinnostavat, mutta silti ne saattavat lojua hyllyssä vuosikausiakin ennen kuin niihin "ehtii" tarttua. Luin juuri yhden sellaisen "wow, täähän on pakko lukea heti" -kirjan, joka oli lojunut hyllyssä ties kuinka kauan jo. :D
PoistaTunnistan. Teen listoja mielessäni tai paperille mitä kaikkea seuraavaksi luen - ne listat vaan ei pidä kun tilanteet muuttuu ja kirja ei enää olekaan sopiva eikä tunnu oikealta siihen hetkeen. Tällä hetkellä ei ole lukufiilistä lainkaan, mikä on outoa... /Tiia
VastaaPoistaTiia, olenkin odotellut että blogisi päivittyisi! Hiljaiselo siis johtuu siitä, ettei ole lukufiilistä ollut, höh. Noh, kaikelle on aikansa ja kyllä se into sieltä varmasti tulee, kun aika on kypsä. Kun paljon lukee, on ihan hyvä pitää taukoakin välillä. :)
PoistaAika jännä, että asia, joka on ollut mielessä ja nolottanut jonkin verran osoittautuukin - melkein voi sanoa - yleiseksi käytännöksi. Tarkoitan tätä lainausvimmaa. Mulla on vihko, johon merkitsen kirjat, joita suositellaan, otan sen mukaan kun menen käymään kirjastossa. Aina sieltä kyynärmitan verran vähintään lähtee mukaan. Maistelen niitä jo kirjastossa ja jatkan maistelua kotona. Mutta niin vaan on, että siinä sivussa joku kirja vetäisee itsensä niiden edelle. Ja hassuinta, että useimmiten ne ovat kirjoja, joita on kotona ollut jo vuosia hyllyssä kattoikkunahuoneen takaseinällä, odottaen että joku kiinnostuisi ja alkaisi lukea.
VastaaPoistaNyt, kun olen pitkäksi venähtäneen flunssan ja sitä seuraavan jälkitaudin kynsissä menettänyt viimeisenkin innostuksen lukemiseen, ovat kaikki kirjastosta tuodut ja kotoa löytyvät saaneet olla rauhassa. Kunnes, niin, eilen tarttui käsiini sattumalta siellä täällä jonkun jäljiltä ajelehtinut teos AVOIN SYDÄN. Aah, joku rakkausromssu! Ei kiinnosta. Mutta sen verran tutkin kantta, jossa mustalla pohjalla häilähtelevät valkoiset läikät ja kirjoitus: Venäläisen kirurgin päiväkirja, herättikin kiinnostuksen. Kirjassa oli johdanto, hieno kuin mikä, kirjoittajan, N.M.AMOSOVIN laatima, ja itse kirjat alkoi: Ruumishuone. Vaatimaton pikku rakennus, joka sijaitsee instituuttimmen puutarhan siimeksessä. Täällä on viihtyisää. Puiden kirkas vehreys. Kukkia. Tuntuu siltä että Punahilkan olisi pitänyt kulkea tätä polkua. Ei. Täällä kuljetetaan ruumiita. Minä olen lääkäri. Menen suorittamaan ruumiinavausta. Elen muuan pikkutyttö kuoli leikkauksen aikana...."
Meni aamupuolelle yötä. Minä vain luin ja luin. Ja luin sen loppuun. Ja ihmeellistä kyllä, se oli niin kauniisti kirjoitettu, että vieläkin on hyvä olo.
Liisu, minäkin yllätyin miten yleinen tämä käytäntö on. Olin hiljaa mielessäni olettanut, että olen suunnilleen ainoa, jolla tällaisia fiiliksiä on, mutta kiva huomata olevansa väärässä. :)
PoistaMinulla on kirjastokortin suojakuoressa pieni lappunen, jossa on kirjoja jotka haluan lukea. Sieltä voi sitten luntata, jos haluaa tehdä täsmäiskun ja lainata jotain tiettyä. Yleensä lainaan myös ihan randomisti jotain, mikä vaikuttaa kiinnostavalta.
Joskus voi mitä omituisin kirja houkuttaa ja koukuttaa. Täytyypä googletella tuota mainitsemaasi kirjailijaa ja kirjaa: minuakin alkoi nyt kuvauksesi perusteella vähän kiinnostaa, vaikka onkin rakkausromaani.
Elegia, kirjoitinpa epäselvästi. Se ei ole rakkausromaani, vaikka sitä kirjan nimen perusteella pelkäsin. Se on viisas kirja. Kirurgi, joka siinä tilittää elämäänsä, kertoo työstään ja vapaa-ajastaan. Pääasiassa suhtautumisestaan työhönsä ihmisten pelastajana. Hän tuo esiin työnsä vaikeudet, epäonnistumiset ja onnistumiset. Hänen lääkärin etiikkansa on korkea ja hän on potilaiden ja heidän omaistensa puolella syyttäen itseään pienestäkin epäonnistumisesta.
PoistaKirja ei ole fiktiota, tutkin Wikipediasta. Amosov Nikolai Mihailovits oli professori, Neuvostoliiton ja Ukrainan lääkäri, sydän kirurgi, keksijä, bestseller-kirjailija. Hieno ihminen.
Tuttua. Välillä lukuinto päällä ja sitte se yhtäkkiä lopahtaa. Ja sitte huomaa,että jaahas, voi enää kerran uusia lainan tästä kirjasta. :D
VastaaPoistaKatarooma, onneksi kirjat voi lainata myöhemmin uudelleen, jos eivät sen hetkiset "biorytmit" osu kohdilleen. :D
PoistaTutunkuuloista meininkiä. Kirjastossa on nykyään helpompaa, kun voit itse hakea varauksen hyllystä. Ainakin teoriassa sen pitäisi olla helppoa, mutta kun päivämäärät ovat hyllyissä sekaisin tai varaukseni on liustahtanut muiden kirjojen taakse. Yleensä onneksi löytyy.
VastaaPoistaEnnen oli tukalaa, kun virkailija silmäili varauksiani, aivan kuin olisi ajatellut että "mitä sä tollasta varaat, urpo".
Kirjastokirjoja lojuu kotona lattioilla, esim. erään mielisairaalan historia ei sittenkään napannut... :D
Tuija, täällä asioidaan vielä perinteisesti ihmisen kanssa, kun on varaukset kyseessä. Varaan kyllä melko vähän kirjoja, koska suurimman osan uutuuksistakin saa melkein heti. Eniten tilailen kirjoja toisista kirjastoista, kun omassa lähikirjastossa ei ole.
PoistaMinua alkoi kiinnostaa tuo sinun lattiallasi lojuva mielisairaalakirja! Voisin ottaa sen omalle lattialleni lojumaan :D
Voi kyllä, samaa harrastan minäkin. Lisäksi saatan lainailla samoja kirjoja tasaisin väliajoin uudelleen. Osa on toki opintoihin/työhön liittyvää kirjallisuutta, mutta osa on ihan kaunokirjallisuutta, kirjoja joita suunnittelen ja haaveilen lukevani, mutta tarpeeksi aikaa / sopivaa fiilistä ei sitten löydykään. (Usein nämä ovat tiiliskiviklassikoita tai jotain itselle vähän vieraampaa genreä, kuten fantasiaa, chick litiä tai trilleriä.)
VastaaPoistaMaria, minä lainasin jokunen aina sitten taas erään kirjan, joka minulla on ollut ennenkin lainassa. Jos uppoaisi tällä kertaa, vaan taitaa olla taas väärä aika. Palauttanen sen suosiolla tänään takaisin kirjastoon :D
PoistaKirjasto on kyllä siitä(kin) kätevä, että voi melko huoletta ottaa kokeiluun kaikenlaista "outoa", johon ei muuten välttis tulisi tartuttua. Joskus tulee sitten jopa luettuakin niitä omituisia lainoja. :D