Hae tästä blogista

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Naisten alapään silpomisesta

Hibo Wardere: Cut
One woman's fight against FGM in Britain today
Simon & Schuster, 2016
S. 256
Kannen suunnittelu: Sian Wilson
Kirjaa ei ole toistaiseksi käännetty suomeksi


Somalialainen Hibo Wardere oli 6-vuotias, kun hänen alapäänsä silvottiin. Kyseessä on kulttuurinen traditio, jolla ei ole mitään tekemistä uskonnon/Islamin kanssa, vaikka niin joskus kuulee väitettävän: että silpomiselle on muka uskonnolliset perusteet. No ei ole.

En käytä sanaa naisten ympärileikkaus, koska kyseessä ei ole ympärileikkaus. Tai no, kolmostyypin silpomisessa poistetaan melko paljon kamaa (klitoriksen lisäksi häpyhuulet) naisen vaginan ympäriltä. Lopuksi koko hoito ommellaan kiinni jättäen vain pieni aukko virtsaamista ja kuukautisverta varten. Varderelle tehtiin kolmostyypin silpominen, katso eri tyyppien kuvaus tästä.

Hibo Warderen tarina on surullisen tuttu. Kun koulutoverit saavat tietää, ettei Hiboa ole leikattu, häntä aletaan nimitellä saastaiseksi ja muutenkin kiusata. Paine on niin kova, että Hibo haluaa, että hänetkin leikataan. Kyseessähän on lopulta vain pieni haava, näin hän uskoo eli hänelle on uskoteltu.

Ei kannata ajatella, että Hibon äiti olisi silpomista vastaan. Ei suinkaan, hän oli vain odotellut että heiveröinen Hibo vahvistuisi. Tietenkin on selvää, että silpominen tehdään. Se on tehty Hibon äidille ja äidin äidille. Naisen pitää olla puhdas ja neitsyt saadakseen miehen, päästäkseen naimisiin.

FGM on lyhenne sanoista female genital mutilation. FGM:n suorittaminen rikkoo Hibon alapään lisäksi hänen suhteensa äitiinsä. Kuluu paljon aikaa ennen kuin Hibo ymmärtää ja voi jotenkin antaa anteeksi, että hänen oma äitinsä petti hänet niin karmealla tavalla, käänsi päänsä kun Hibo huusi tuskasta. Lopeta huutaminen ja ole urhea, siinä äidin tuki lapselle.

Kirja on noin puoliväliin asti melko omaelämäkerrallista kerrontaa. Hibo kertoo lapsuudestaan Mogadishussa, ja kuinka perhe joutuu pakenemaan sisällissotaa Nairobiin, Keniaan. Nairobissa Hibolle avautuu mahdollisuus päästä Englantiin ja hän lähtee. Hibo on tuolloin 18-vuotias.

Vasta Lontoossa Hibo voi alkaa selvittää, mitä hänelle on tehty. Painajaiset silpomisesta ovat edelleen läsnä ja äidin petos katkeroittaa. Mutta elämän on jatkuttava ja se jatkuukin, ja tuo Hibon tielle myös onnea.

Hiljalleen kirja muuttuu enemmän tietokirjamaiseksi. Hibo pohtii tutkimuksiin nojaten (kirjassa on runsaasti lähdeviitteitä) FGM:n vaikutusta naisiin sekä yksilöllisellä että kulttuurisella tasolla. FGM:n taustat ovat syvällä kulttuur(e)issa, ja asenteita silpomista kohtaan on vaikea muuttaa.

Hibo kuitenkin aloittaa tietoa välittävän työnsä säästääkseen tytöt tuolta kauhealta kohtalolta. Briteistä viedään tyttölapsia lomalle Afrikkaan, jossa heille tehdään FGM. Toisaalta silpomista tehdään myös Briteissä, vaikka se on kielletty. Tämä kirja onkin melko kattava katsaus "silpomiskulttuuriin" tämän päivän Brittilässä.

Miehiä ei naisten leikkelyt juuri kiinnosta (vaikka miehiä vartenhan naiset silvotaan, mutta naiset hoidelkoot asian keskenään), ne ovat naisten juttuja joista ei puhuta edes naisten kesken. Silti moni mies jättää vaimonsa (tai harrastaa avioliiton ulkopuolista seksiä), koska seksi silvotun naisen kanssa ei ole kovin tyydyttävää. Toisaalta on niitäkin miehiä, jotka kokevat itsensä miehekkäämmäksi, mitä enemmän nainen kärsii yhdynnässä.

On ihan mahdotonta käydä tätä kirjaa kokonaan läpi, koska tässä on niin paljon tietoutta, näkökulmia ja tarttumispintaa. Jos nostaisin esille kaikki vaikuttavat osiot, tästä postauksesta tulisi kilometrin pituinen referaatti. Sellaiseen en ryhdy.

Tietouden  lisäksi Hibo ehdottaa ihan selkeitä toimintatapoja, joilla asenteita silpomiseen voidaan muuttaa, ja siten ehkä joskus päästään tuosta sairaasta perinteestä kokonaan eroon. Siihen on vielä matkaa, sillä on otettava huomioo niin monta asiaa, muun muassa miten silpomisen lopettaminen vaikuttaisi toimenpiteen suorittajiin. Silpominen on usein ammatti ja tulonlähde, ammatti taas kulkee suvussa.

Suosittelen todellakin lukemaan tämän kirjan.  Siitäkin huolimatta, että kokee tietävänsä aiheesta paljon. Tässä kirjassa käsitellään suurta epäkohtaa ja ongelmaa, joka ei todellakaan kuulu tähän päivään eikä tähän maailmaan. Silpomista voisi verrata tietyllä tapaa jalkojen sitomiseen Kiinassa. Onneksi se on sentään saatu kitkettyä, vaikka vasta niinkin myöhään kuin noin 1949.

16 kommenttia:

  1. Huh! Kirjan kansi on juuri niin kauhea kuin on asiakin.

    "...sillä on otettava huomioon niin monta asiaa, muun muassa miten silpomisen lopettaminen vaikuttaisi toimenpiteen suorittajiin. Silpominen on usein ammatti ja tulonlähde, ammatti taas kulkee suvussa." Tämä kohta pysähdytti. Myös silpomisia kuvannut suomalainen valokuvaaja Meeri Koutaniemi on puhunut tästä. Koutaniemi on saanut hurjasti paheksuntaa kuviensa vuoksi - pitäisi kuvata vain jotain kaunista eksoottista, mitä ihailla!

    Olet oikeassa termin suhteen, poikavauvojen ympärileikkaus on ihan eri juttu kuin tyttöjen silpominen lievimmilläänkin saati sitten tällaisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, kirjan kansi on tosiaan kauhean kuvaava ja hyvä niin. Halusin ottamallani kuvalla vielä korostaa sen kaameutta. Käytännössähän tytöt pääasiassa silvottiin käytetyillä partaterillä.

      Meeri Koutaniemiestä en ole kuullut, mutta nyt heräsi pakko ottaa selvää eli googlettelen piakkoin. Ilmeisesti Koutaniemi on halunnut kuvillaan levittää tietoutta, mutta monet eivät ole sitä valmiita ottamaan vastaan. Halutaan tosiaan vain niitä "kivoja" kuvia, joissa kaikilla on kivaa ja huoletonta. Olen miettinyt onko tällaisten "kriittisten" kuvien/kannanottojen paheksunta jotenkin sidoksissa siihen, että pitäisi arvostaa erilaisuutta ja suvaita? Vai siinä, ettei yksinkertaisesti haluta nähdä?

      Hibo itse painottaa kirjassaan, että tyttöjen silpomiselle ole mitään muuta syytä kuin kulttuurinen traditio. Jos kaikki se juhliminen ja lahjat riisutaan pois itse silpomisen ympäriltä, jäljelle ei tosiaan jää muuta kuin se silpominen. Ja sitä ei voi puolustella mitenkään.

      Poikien ympärileikkaus on sitten ihan oma asia (en sitäkään kannata: minusta ihmisen pitäisi itse saada päättää kehostaan). Sehän ei käsittääkseni liity naisiin eikä naisten alistamiseen mitenkään ja on toimenpiteenä kyllä varmasti todella kivulias, mutta ei invalidisoiva kuten naisten silpominen. Joskus pojan ympärileikkaaminen voi olla jopa suositeltaaa, jos on esim. liian kireä esinahka. Naisen silpomisella ei ole mitään terveydellesiä etuja - päinvastoin.

      Minua tämä kirja suututti ja turhautti samaan aikaan. Miksi tällaista yhä on! Hibo muuten ottaa kantaa kirjassaan sellaiseenkin argumenttiin, että kyllähän länsimaiset naisetkin leikkelevät itseään. He tosin tekevät sen ainakin näennäisen vapaaehtoisesti. Mutta tämäkin on jo taas ihan eri sivujuonne.

      Poista
    2. Vielä tämä, että jotain tosi kamalaa ei voi lopettaa, kun se on jonkun ansio, niin samahan koskee sotavalmiuden ylläpitoa. Niin moni saa ansionsa aseteollisuudesta tai armeijoista, että rauha ei millään ole hyväksyttävä olotila, koska se tarkoittaisi isojen bisnesten alasajoa. USA:ssa, jossa verotus on vähäistä, niin siitäkin suurin osa menee aseisiin, ja ihmiset kustantavat itse terveydenhoitonsa, myyvät asuntonsa sairauden yllättäessä tai salaavat koko sairauden, ettei perhe joutuisi puille paljaille.

      Tämä meni nyt sivuuun, mutta siis kyse oli silpojien ammattikunnasta. Olen lukenut jostain lehdestä jutun, jossa koko ikänsä tätä työtä tehnyt vanha afrikkalaisnainen oli ylpeä, kun hänen silvotun tyttärensä tytär oli jo säästynyt kidutukselta. Kehitystä tapahtuu, mutta saisi tapahtua nopeammin.

      Poista
    3. Marjatta, aivan. Minusta ansio ei ole mikään syy pitää yllä mitään. Sotiminen ja sen ympärillä pyörivä bisnes on kyllä kuvottavaa, mutta senkin voisi saada supistumaan, jos oikeasti olisi haluja ja yritystä. Tuskin on - ainakaan niillä tahoilla, jotka ovat avainasemassa näissä asioissa.

      Sama juttu muuten turkistarhauksen (hyi, miten kaamea sana - kyse on elävistä eläimistä!) suhteen. Sellaistakaan ei tarvitsisi enää olla olemassa, sillä tuollaiselle eläinten kiduttamiselle ei ole mitään perustetta nykymaailmassa. Turkkeja ei tarvita, koska on muitakin lämpimiä vaatteita.

      Ihme, ettei turkistarhausta ole Suomessa kielletty, kun yleensä Suomessa mielellään kielletään kaikki (hieman kärjistän). Kertonee minusta taas aika paljon päättäjien arvomaailmasta tämäkin. Turkistarhaus on Suomessa usein sivubisnes eli tuloja tulee pääasiassa muualta. Työllistävään vaikutukseen vetoaminen on pelkkä tekosyy sallia toiminnan jatkuminen.

      Lipsahdin minäkin aiheesta, mutta ei täällä niin tarkkoja olla. Aiheen vierustat ovat usein kiinnostavia! Paljon olisi epäkohtia, joita pitäisi pohtia enemmänkin ja erityisesti näkyvästi, julkisesti.

      Asenteet tosiaan muuttuvat silpojienkin keskuudessa eivätkä he ole tyhmiä. He toimivat kulttuurinsa vaatimusten mukaan, mutta esimerkiksi on todisteita siitä, että sieltä ommelten alta on paljastunut lähes ehyt klitoris. Eräs syy saattaa olla, että silpominen on tehty naiselle niin nuorena, että klitoris ei ole edes kehittynyt ja jäljelle jäänyt osa kehittyy sitten muun kasvun myötä. On myös näyttöä siitä, että osa nykypäivän silpojista vain tekee pienen reiän klitorikseen saadakseen tradition näyttämään aidolta ja myös siksi, että tällöin kuolleisuus ja infektiovaarat ovat pienempiä. Etenkin jos silpoja on perheen tuttu, on hän ehkä halunnut "säästää" lasta.

      Tietenkään silpomista ei voi mitenkään puolustella, mutta sen kitkemiseksi täytyy tosiaan ottaa todella monia asioita huomioon. Silpojille voi tarjota muunlaista elinkeinoa jne. Koko yhteiskunta, jossa silpomista tapahtuu, täytyisi saada valistettua ja mukaan talkoisiin. Hidasta työtä, mutta toivottavasti ei mahdotonta.

      Poista
    4. Olen törmännyt viime aikoina keskusteluun sukupuolielinten kunnioittamisesta myös joissain artikkeleissa epäselvän sukupuoli-identiteetin "korjaamisesta" jo vauvoilla. Lapsi saattaa olla ulkoisesta sukupuolesta poiketen kumpaa sukupulta tahansa psyykeltään, ja myös jotkut transihmiset haluavat säilyttää alkuperäiset sukupuolielimensä, joten ei pidä mennä leikkelemään tytön oloiselta vauvalta pientä penistä pois.

      Klitoris on laajempi ihon alla olevalta alueeltaan kuin on luultu, joten eivät ne naisen nautinnon vihaajat sen pikku nypykän tuhoamisellakaan saa naisen seksuaalisuutta onneksi kokonaan viedyksi.
      Kiinniompeleminen kuulostaa ihan samalta kuin suun kiinniompeleminen - sitähän se tietenkin myös on, pysy siellä nurkassa potemassa tulehduksia!

      Poista
    5. Tuo on kyllä vaikea kysymys: siis jos vauvalla on molemmat sukupuolielimet. Tai no, jos tarkemmin miettii, niin onko se nyt niin vaikea. Pitäisi kaiketi antaa vauvan kasvaa ja sitten varttuneempana antaa hänen tehdä itse valinta. Aika vaikea sitä on kenenkään muun tietää kuin henkilön itse.

      Tuo klitoriksen oletettua suurempi laaja-alaisuus on tässä kirjassakin tuotu esille. Mietin myös, että jos on saanut kasvaa siten, että saa huoletta ilman syyllisyyttä tutustua omaan kehoonsa ja seksuaalisuuteensa (masturboiminen on eräs osa seksuaalista kasvamista), tuon voi nainen itsekin tietää. Tosi aika hankalaa se on, jos alapää on ommeltu kiinni.

      Itsehän olen ns. g-pisteorgasmisukupolvea eli jo tuolloin tiedettiin (ja lehdissä kirjoiteltiin - joo, luin suomenkielistä Cosmopolitania parikymppisenä ja sehän oli täynnä erilaisia orgasmeja ja muuta tärkeää), että naisen sukuelimet on todella herkät laajoilta alueilta. Puhuttiin ns. klitorisorgasmista ja g-pisteorgasmista. Eroa on, voin itsekin todeta. Mutta hyvin eri asia se on maissa, joissa naisen seksuaalisuus on tabu ja erityisesti jotain likaista ja sairasta.

      Poista
    6. Oletko sattunut näkemään elokuvaa "Paistetut vihreät tomaatit", jossa ihana näyttelijä Kathy Bates (en muista roolihahmon nimeä) vetää kurssia, jossa naiset tutustuvat vaginaansa peilien avulla. Niin hauska ja niin feministinen leffa!
      Niitä tabumaita on paljon. Läntisessä maailmassa vapautuminen alkoi joskus 60-luvun lopussa, mutta Suomessa ei ole koskaan oltu niin kauhean ahdasmielisiä. Kerrankin yksi hyvä asia täällä!:D

      Poista
    7. Elokuvan nimi on tuttu, mutta en usko nähneeni sitä. Teininä tuli kyllä peilin avulla tutustutta omaan vaginaan. :D

      Poista
  2. Hei pitkästä aikaa! Olen tehnyt viime vuodet töitä pakolaisten parissa ja tämä aihe on tuttuakin tutumpi. Eräässä koulutuksessa näin kuvia silvottujen naisten alapäistä. Minulla ei todellakaan ollut tietoa kuinka kokonaisvaltainen se silpominen voi olla. Tunnen myös naisia, jotka joutuvat käymään avausleikkauksessa ennen synnyttämistä. Joskus mietin kuinka heille on ollut edes mahdollista tulla raskaaksi!!! Kiitos kun otit asian esille ja esittelin kirjan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ihana "nähdä" sinua, Tuula, pitkästä aikaa! Minulta jäi monien blogien seuraaminen jossain vaiheessa ihan kokonaan, mutta voisin taas piristyä niidenkin saralla.

      Minulla ei ennen tätä kirjaa ollut selvillä, että silpomistapoja on useita erilaisia. Toki tiesin silpomisesta ja olen aina tuominnut sen, mutta en ole suoranaisesti ajatellut, mitä kaikkea se silpominen voi pitää sisällään. Siis että on eri asteisia silpomisia.

      Tämän kirjan kirjoittaja eli Hibo kävi itsekin avausleikkauksessa päästyään Lontooseen ja oppiessaan, mitä hänelle on tehty. Hän kertoi kirjassaan, miten outoa hänelle oli pelkästään virtsaaminen, kun siihen ei enää kulunutkaan viittätoista minuuttia pienen aukon takia. Hibo sai lopulta seitsemän lasta, mutta seksi ei koskaan tuottanut hänelle mielihyvää, vaan kipua. Onneksi hän tutustui ja avioitui miehen kanssa, joka tuki ja ymmärsi häntä.

      Hibo muuten mainitsee kirjassaan sellaisestakin tapauksesta, että nainen on voitu saattaa raskaaksi siten, että mies on ejakuloinut naisen pienestä aukosta sisään eli varsinaista yhdyntää ei edes ollut. Toivon, että tämä kirja käännetään mahdollisimman monelle kielelle!

      Poista
  3. Tämä FGM on aivan kamala traditio, pahaa tekee. Koutaniemen jutun olen minäkin lukenut... Vuosia sitten joku tunnettu malli avautui myös asiasta, olisikohan ollut Valituissa Paloissa. En muista hänen nimeään. Huoks :(((( Voi tyttöparat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, jo toinen maininnut Koutaniemen. Ehdottomasti menen googlettelemaan ja lukemaan.

      Olen joskus lukenut Dirie Warisin kirjan (Aavikon kukka), jossa hän kertoi silpomisestaan. Kirjassa oli kyllä paljon muitakin teemoja. En muista enää, siitä on niin kauan.

      Tämä on kyllä asia, josta pitäisi puhua niin kauan kunnes se saadaan loppumaan!

      Poista
  4. Varmaankin oli kyse juurikin tuosta Aavikon kukasta. Hänen pakonsa oli myös dramaattinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelisin, että Dirie Waris tosiaan joutui pakenemaan ja keplottelemaan tiensä vapauteen. Hibo Warderella kävi siinä mielessä parempi tuuri, että maasta poistuminen onnistui melko helposti.

      Poista
  5. Silpominen ei vaikuta ainoastaan seksiin ja hygieniaan, vaan se vaikuttaa synnytyksiin. Jos alapää on kurottu umpeen, synnyttäminen luonnollisesti on mahdotonta ilman kauheita repimisiä ja sitähän noissa maissa synnytykset ovat ja äitien (pikkutyttöjen) kuolemat ovat yleisiä, koska synnytykset taphtuvat kotona ilman hygieniaa. Jos äiti jää henkiin, hänen loppuelämänsä on tuskaa. Miehet ottavatkin yleensä siihen aina uuden vaimon lisäksi, koska pikkutyttöjen sielunelämä ja fyysinen kunto on pirstaleina.
    Uskomattominta on, että silpomista tekevät naiset toisilleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, silvottu nainen _saa_ elää koko elämänsä kipujen ja tulehduskierteiden kanssa. Joissakin kulttuureissa kuulemma naiset ommellaan uudelleen kiinni synnytyksien jälkeen. Ihan karmeeta.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.