Pahempi toistaan

Shuichi Yoshida: Villain
Alkuper. Akunin, 2007
Vintage, 2011
Japanista englanniksi kääntänyt Philip Gabriel
S. 295
Kirjaa ei ole ainakaan toistaiseksi suomennettu


Ystävykset Yoshino, Mako ja Sari ovat nuoria vakuutusmyyjiä. Pintapuolisesti kolmikon ystävyys näyttää tavanomaiselta, mutta ehkä kyse on kuitenkin enemmän siitä, että kolmikko tarvitsee toisinaan - ei ehkä niinkään välitä toisistaan.

He asuvat samassa vakuutusyhtiön omistamassa talossa ja käyvät toisinaan yhdessä syömässä. Niin sinäkin iltana, kun Yoshino kohtaa karun kohtalonsa.

Keigo on komea opiskelijanuorukainen, johon Yoshino on iskenyt silmänsä. Komean ulkokuoren alla ei tosin paljon liiku - ei ainakaan sydämen saralla. Kirjan edetessä Keigosta paljastuu puolia, jotka mädättävät komeaa pintaa.

Yuichi on äitinsä hylkmäänä rakennustyöläinen, joka asuu isovanhempiensa kanssa. Jopa rasittavuuteen asti hiljainen Yuichi hoitaa työnsä tunnollisesti ja auttelee tarvittaessa naapuruston ikäihmisiä.

Kun Yoshino läydetään kuolleena, epäilyt kohdistuvat Keigoon, joka sattumoisin katoaa murhan jälkeen. Myös Yuichi saadaan kytkettyä tapaukseen ja näin epäiltyjä onkin kaksi. Mutta mitä oikeastaan tapahtui?

Shuichi Yoshida ei vain keri tapahtumia auki, vaan perehdyttää lukijan henkilöhahmoihin. Syvimmin hän pureutuu Yuichin persoonaan, joka valottuu eniten Mitsuyon kautta. Mitsuyo on kolmikymppinen nainen, joka työskentelee vaatekaupassa. Hän tutustuu Yuichiin netin deittipalvelun kautta - ja rakastuu. Se, onko rakkaus molemminpuolista, jäänee lopulta lukijan päätettäväksi sen perusteella, mitä hän saa tietoonsa kirjan lukemalla.

Vaikka Villainissa on dekkarimaisia aineksia, on se mielestäni enemmänkin tarina ihmisten keskinäisistä suhteista, tutkielma ihmisten mielistä ja ajatuksista. Miten yhden naisen kuolema vaikuttaa eri ihmisiin.

Kuten voi kuvitella, Yoshinon isä, Yoshio, ottaa asian erityisen raskaaksi. Yoshinon isän puolesta tekee hyvinkin pahaa välillä, mutta valopilkkuna loistaa toivo siitä, että traaginen tapahtuma ei välttämättä erota muuta perhettä, vaan ehkä jopa yhdistää.

Loppusummaus: pidin kovasti Villainista. Oikeastaan nyt käy taas niin, että mitä enemmän lukemisesta kuluu päiviä, sen parempana alkaa kirja näyttäytyä mielessäni. Villain tarjoilee mielenkiintoisen kulttuurisen miljöön Japanista kiinnostuneille. Minuahan se (kulttuuri, tavat sekä teoissa että ajatuksissa) kiehtoo, mikä tietenkin minun silmissäni nostaa kirjan arvoa.

Kuka on lopulta se pahin lurjus, ryökäle? Lue kirja ja päätä itse.

Osallistun tällä kirjalla jälleen Kurjen siivellä -haasteeseen. On muuten jo yhdeksäs haasteeseen lukemani kirja! Ja lisää on tulossa, sillä hyllystäni ei ihan heti lopu itäaasialainen kirjallisuus.