Paperittomat vai laittomat?

Mari Pyy: Paperiton
Myllylahti, 2015
S. 215
Arvostelukappale

Paperiton on siitä poikkeuksellinen romaani, että tapahtumat pyörivät maahanmuuttajien ympärillä. 

Eikä millaisten tahansa maahanmuuttajien, vaan sellaisten joilla ei ole papereita, ei oleskelulupaa. Näin on voinut käydä monestakin syystä, kuten Pyyn romaanissa käy ilmi. Massatkin koostuvat yksilöistä.

Kirjan keskeinen henkilö on sosiaalityöntekijä Inka Uusimaa, joka päivätyönsä ohella puuhastelee vapaaehtoisena paperittomien maahanmuuttajien terveysasemalla.

Terveysasema ei ole mitenkään suuressa huudossa etenkään ympäristönsä asukkaiden keskuudessa, joiden mielestä klinikka lisää alueen häiriökäyttäytymistä ja rikollisuutta. Kaiken lisäksi se heidän mielestään laskee asuntojen arvoa. Ennakkoluulot ja pelot kukoistavat eikä asiaa helpota lainkaan se, että terveysasemalta löydetään ruumis. Toimiluvan jatko on jo muutenkin vaakalaudalla.

Paperiton on alusta saakka melko nopeatempoinen trilleri, johon on helppo koukuttua. Yleisimmät ennakkoluulot maahanmuuttajia kohtaan ovat juuri niitä, joita on saanut mediastakin lukea. Tällä saralla romaani ei tarjoile mitään uutta. Toisaalta miten voisikaan - sehän kuvaa loistavasti sitä, mikä valitettavasti monien mielestä on totta: kaikkien ongelmien alku ja juuri ovat maahanmuuttajat.

Herkullisen juonen lisäksi Paperiton tarjoilee siten mielenkiintoisen katsauksen maailmaan, joka ainakin minulle on ennestään melko vieras. Kirjailija Mari Pyylle ei niinkään, sillä hän on itsekin työskennellyt maahanmuuttajien parissa. Kokemus ja tietous näkyvät, mikä tekee romaanista uskottavan vaikka tapahtumat tietenkin ovat fiktiivisiä.

Tässä kirjassa tosiaan tapahtuu kaikenlaista vähän yhdelle sun toiselle, mutta kokonaisuus pysyy hienosti kasassa, joten mistään sekasotkusta ei todellakaan ole kyse. Sanoisin, että viihteellisen juonen alta löytyy ihan sanomaakin ja ajattelemisen aihetta.

Kerrassaan mainio romaani, jonka kieli soljuu helposti eteenpäin ilman turhia koukeroita. Kiinnostuin nyt Mari Pyyn romaaneista enemmänkin. Vaikka Paperiton selkeästi on itsenäinen romaani, on siinä viittauksia aiempaan. Tai oletan, että tietyt asiat on käsitelty Pyyn aiemassa romaanissa Kadonnut.

Ei kannata kuitenkaan häiriintyä: voin taata, että nämä kirjat voi lukea, missä järjestyksessä tahansa. Kiitän kirjailijaa kirjasta ja hienosta lukukokemuksesta ja toivon, että saamme vielä lukea lisää Inka Uusimaasta ja muistakin kirjan henkilöistä!