Hae tästä blogista

lauantai 30. toukokuuta 2015

Friikit museossa - ja vähän muuallakin

Kirjan kansi: Anneka Sandher
Alice Hoffman: The Museum of Extraordinary Things
Simon&Schuster, 2014
S. 361


Voi Alice Hoffman, miksen ole enempää sinua lukenut? Jännittävä (ei ehkä muille kuin lukutoukille) sattuma on, että edellisen Hoffmanin romaanin olen lukenut (muutamien päivien heitolla) tasan kuusi vuotta sitten. Kyseinen kirja on nimeltään Päivän korento ja olen nähtävästi pitänyt siitä.

Hoffman on melko tuottelias kirjailija, joten valinnanvaraa piisaa. Valitsin The Museum of Extraordinary Thingsin luettavaksi siksi, koska se oli houkuttelevasti laitettu esille kirjastossa. Varsin houkutteleva on kirjan asetelmakin, jonka voi päätellä kirjan nimestä.

New York, Coney Island 1900-luvun alussa

On museo, jossa turisteille esitellään eriskummallisia asioita: on kuollutta ja elävää. Elävät esiintyjät eivät kenties muualta töitä saisikaan, sillä heitä pidetään lähinnä friikkeinä. Ei sellaisia haluta tavallisten ihmisten keskuuteen.

Professori Sardiella, museon omistajalla, on jatkuva haku päällä: museoon tarvitaan uusia vetonauloja vanhojen käydessä tutuiksi ja tylsiksi. Hakuprosessissa ei keinoja kaihdeta, sillä kilpailu muiden turistikohteiden kesken on kova.

Sardien tytär, Coralie, kasvaa nuoreksi naiseksi tässä ympäristössä isänsä vahtivan ja ankaran silmän alla. Coraliellekin on varattu rooli museosta, vaikka hän ei sitä lapsena tiedäkään. Professori Sardien sydän on musta ja mustemmaksi käy: millään ei ole arvoa, kaikki on käytettävissä.

Hoffman tuo Coney Islandin niin liki, että siirryin sen kaduille kävelemään. Tunnen polttavan auringon hyväilyn ja leppeässä tuulessa pöllyvän hiekan kasvoillani. Katselen Hudson-joen hiljaista virtausta ja sen kylmyys saa minut hytisemään. En menisi sinne uimaan! Mutta Coralie menee, hän ei pelkää jokea. Ja mitä sitten vaikka pelkäisikin: ei se ole hänen valintansa.

New York, Manhattan 1900-luvun alussa

Nuori Eddie karkaa ja jättää isänsä, jota on alkanut halveksia. Monien onnenkantamoisten kautta hän päätyy lopulta valokuvaajaksi. Menneisyys ei kuitenkaan jätä rauhaan, unettomuus kirvelee silmissä. Ja pian savukin, kun vaatetehdas syttyy tuleen. Kyseessä ei ole mikään pikkupalo, vaan New Yorkin historian tuhoisin - ja kuolettavin - teollisuuskatastrofi.

Hoffman kuvaa tulipaloa lähinnä Eddien kautta, joka kiirehtii paikalle kuvaamaan onnettomuutta. Tehtaaseen on jäänyt jumiin valtava määrä työntekijöitä, osa lukittuina työtiloihinsa. Tuolloin oli yleinen tapa lukita portaikkojen ja uloskäyntien ovet, etteivät työntekijät pitele ylimääräisiä taukoja tai näpistele tavaraa.

Hoffman tarjoilee kirjassaan taianomaisen tarinan lisäksi aimo annoksen New Yorkin historiaa. Faktat istuvat helposti muuten fiktiiviseen romaaniin eli minkäänlaista saarnaus- tai opetusmeininkiä ei tarvitse pelätä, jos ei sellaisesta pidä. Historialliset tapahtumat kulkevat luontevana ja keskeisenäkin osana romaania, ja niiden ympärille on Hoffman askarrellut varsin mielenkiintoisen verkon.

Ja tietenkin Coralie ja Eddie kohtaavat. Mitään imelän romanttista nyyhkyrakkausstooria ei kuitenkaan tarvitse pelätä. Tai odottaa, jos sellaisista tykkää. Nyt on tunteita minun makuuni, tapahtumia minun makuuni. Ihanan friikkiä ja kuitenkin niin tavallista on tämä kirja pullollaan.

En aina innostu kirjaviittauksista, varsinkaan jos en ole lukenut kirjaa johon viitataan. The Museum of Extraordinary Thingsissä kulkee viittauksin mukana Jane Eyre (Kotiopettajattaren romaani), jota en ole lukenut. Olen tosin katsonut kirjan pohjalta tehdyn elokuvan, joten tiedän suunnilleen mistä on kyse.

Ja nyt on pakko ihastella, että hitsit millä tavalla Hoffman käsittelee Jane Eyrea: hän (Hoffman) avaa uuden näkökulman, friikin silmillä katsotun. Koska en ole kirjaa lukenut, luulen että olen menettänyt jotain oleellista. Elokuva harvemmin täysin saavuttaa kaiken kirjassa olevan. Niin että pakko pikimmiten lukea Jane Eyre, kun se minulla omassakin hyllyssä on.

Hukun kyllä kohta kirjapinojeni alle. Täytyy varmaan jossain vaiheessa pitää lukumaraton, ei tästä muuten mitään tule. Nyt on kertynyt niin paljon kiinnostavaa luettavaa, että pää hajoaa kohta!

The Museum of Extraordinary Things julkaistaan suomeksi lokakuussa nimellä Ihmeellisten asioiden museo. Hoffmanilta on suomennettu paljon muitakin romaaneja. Mikähän kannattaisi lukea Hoffmanilta seuraavaksi, vinkkejä?

13 kommenttia:

  1. Minulla on ollut jo tovin hyllyssä Hoffmanin Aavikon kyyhkynen lukemista odottamassa ( sen yli sadan muun lukemattoman kirjani...kääk!) ja aion kyllä jossain vaiheessa lukea, mutta tästä kiinnostuin erityisesti!! Ja olen lukenut Kotiopettajattaren romaanin, joten suurella mielenkiinnolla kyllä odotan tätä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä todella positiivinen yllättäjä. Minulla ei ollut oikein mitään odotuksia kirjan suhteen, mutta se alkoi viedä heti alusta alkaen. Rakenne on kiinnostava ja koukuttava ja miljöö ihan mieletön. Luulisin (tämä siis villi veikkaus, voin olla väärässäkin), että voisit tästä tykätä eli uskallan suositella! :)

      Hoffman viittailee muutamiin muihinkin romaaneihin, mutta Jane Eyren kohdalla kolahti, mutta viittauksia ei ole vedetty överiksi eli niitä ei jäädä vatvomaan - lähinnä herätellään ajatuksia. Se toimii todella hyvin tässä. :)

      Poista
  2. Oo, tämähän kuulostaa hienolta! Varsinkin miljöö ja nuo ns. "faktasaarnauksen" ja imelän romantiikan puuttuminen lupaavat hyvää. Practical Magicin olen joskus lukenut Hoffmanilta ja muistan pitäneeni siitä (ja elokuvakin oli ihan ok).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, romanssinpoikasta tässä kirjassa on, mutta ei tosiaan sellaista siirappia, vaikka kenties tietyllä tapaa kliseistä kyllä (tyyliin rakkaus ensi silmäyksellä, vaan eipä se haitannut). :)

      Täytyypä tutustua tuohon Practical Magiciin, kiitos vinkistä!

      Poista
  3. Kylläpäs minua rupesi kiinnostamaan tämä kirja! Jo kirjan nimi vetoaa minuun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin varsin onnistunut ja houkutteleva nimi eikä sisältöönkään tarvitse pettyä. :)

      Poista
  4. Onpan kiehtovalta vaikuttava kirja. Tämä täytyy käydä lainaamassa kesälukemiseksi. - ja ilmeisesti myös Kotiopettajatteren romaani, jonka olen ainoastaan nähnyt elokuvana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea, uskallaan suositella tätä melko hövelisti, sillä ainakin minuun tämä teki vaikutuksen monipuolisuudellaan. :)

      Poista
  5. Tästä kirjasta tulee jotenkin mieleen Erin Morgensternin Yösirkus :) En ole kyseiseltä kirjailijalta lukenut vielä mitään, mutta aion kyllä. Minulla on sellainen enakkoaavistus, että tulen pitämään hänen kirjoistaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen hiplannut Yösirkusta useasti, mutta aina jättänyt hyllyyn joka paikassa. Jokin siinä haraa vastaan, vaikka jo pelkkä nimi kiinnostaa. Olen saattanut lukea jonkun kirkerän mietteen siitä ja traumatisoitua. :D Kenties pitäisi unohtaa ennakkoluulo ja lukea sekin. :)

      Poista
  6. Voi että pidin tästä! Tunnelmasta, tarinasta, menneen ajan New Yorkin laitakaupungista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajankuvaus on minustakin kiehtovaa! Ja tunnelma tosiaan on vahvasti edelleen muistissa, hieno romaani. :)

      Poista
  7. Pidin kovasti siitä kuika Hoffman kutoi faktat fiktion lomaan, taidokasta. Tämä herätti ehdottomasti nälän Hoffmanin muuta tuotantoa kohtaan!

    VastaaPoista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.