Hae tästä blogista

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Hautakiviä lukemassa


Tällaisia puoliksi (ja kokonaankin) unohdettuja metsähautuumaita on melko runsaasti Lontoossa. Ne saattavat olla yhä käytössä olevan kirkon alueella, mutta niiden hoitaminen on lakkautettu jo aikoja sitten. Luonto niiden ympärilläkin on villiintynyt ja sitä (luontoa) raivataan vain sen verran kuin on pakollista, ettei alue kasva kokonaan umpeen.

Tämä hautausmaa sijaitsee kirkkomaan perimmäisessä nurkassa.


On myös sellaisia hautuumaita, jotka ovat vain keskellä metsäistä aluetta vailla kirkkoa ja aitoja. Ne on sinne unohdettu ja jätetty hiljaksiin hajoamaan.


Mikäli joku ei jo tiedä, olen hautuumaafriikki. Rakastan hautausmaita, etenkin vanhoja. Ne inspiroivat tunnelmallaan ja tarinoillaan. Hautakiviä on mielenkiintoista lukea ja matkustaa ajassa jonnekin kauas pois. Kuvitella vaihtoehto.


Kaikki nämä kuvat ovat eiliseltä eli nyt on vaihteeksi tuoretta tavaraa esillä.


Jos hautuumaat kiinnostavat, tsekkaa myös vanhempi postaukseni aiheesta. Ai kamala, mitä toistoa tämä postaus on. Noh, kuvat ovat sentään erit.

~~~

Poikkesin eilen myös charity shopissa: mukaan lähti vaivaisella punnalla Doris Lessingin The Grass is Singing.

30 kommenttia:

  1. Kuvat ovat tosiaan kauniit, vaikka haudat oiskin unohdettujen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niissä on omanlaisensa tunnelma ja kivillä tarinat kerrottavanaan.

      Poista
  2. Tavallaan surullista, että hautausmaa on noin unohdettu, mutta samalla kaunista ja no - elämäähän se vain. Ja toivottavasti pidät Lessingistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieluummin kuitenkin unohdettuja ja koskemattomia kuin että lakaistaisiin kokonaan pois. Siellä ne muistuttavat menneiden päivien henkäyksistä. :)

      Minulla on kovat odotukset Lessingin suhteen enkä usko pettyväni. Vaan mistäs sitä koskaan tietää ennen kuin kokeilee. ;)

      Poista
  3. Jälleen kerran, tunnelmallista. Juuri eilen suunnittelin Lontoon matkaani ja tällä kertaa suunnitelmissa on yksi tai kaksi hautausmaakäyntiä (Highgate ainakin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Highgate on ihan legenda Lontoossa. En ole siellä itse saanut aikaiseksi käydä vieläkään, koska on ihan eri suunnalla, missä itse asun. Mutta tuskin se sieltä mihinkään katoaa eli ehtiihän sitä vielä. :)

      West Bromptonin hautuumaa on upea "city-hautuumaa", samoin Kensal Greenin hautausmaa (hieman syrjemmässä rumalla alueella). Molemmat sijaitsevat tube-aseman läheisyydessä, joten niihin on helppo mennä.

      Poista
  4. Ai että, tuollaiselle hautuumaalle kun pääsisi joskus tunnelmoimaan. Yksi suosikkipaikoistani täällä Tampereella on hautausmaan muurien ulkopuolelle jäänyt vanhempi alue vinoine hautakivineen, ja sehän näyttää ihan trimmatulta puutarhalta noihin kuviin verrattuna...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa ei pahemmin ole sellaisia villiintyneitä hautuumaita. Itse en tiedä yhtään. Täytyypä käydä Tampereella joskus kurkkimassa, jos vaikkapa löytäisin tuon mainitsemasi! :)

      Poista
  5. Tosi mainio tuo kuva kirjavalaksena!

    Kirjoitat kiinnostavasti. Vai olet hautausmaafriikki,, Mun täti ja äiti olivat myös. Heillä oli tapana tehdä huvimatkoja joka kaupungin hautausmaalle. Kuvittelen miten iloisia he olivat, jos näkivät jonkun tuttunsa haudan.
    Minä taas en täytä velvollisuuttani käydä edes omaisten haudalla, siitä huono omatunto. Tänä aamuna näin yhden sukulaisen, joka on kuollut jo ammoisina aikoina, unessa, johon heräsin. Muistan vähän ennen heräämistä, vielä unessa, ajatelleeni, että, hyvä ettei tämä ole unta. Ja kun sitten heräsin, hämmästyin, minne se se ihminen katosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! :)

      Hengailen hautuumailla niiden tunnelman takia. Kussakin on omanlaisensa. Suomessakin tykkäsin käydä hautausmailla, vaikka itse hautaustilaisuuksia inhoan. Ovat liian surullisia. Minäkään en käy läheisten haudoilla - he ovat sydämessäni :)

      Poista
  6. Aivan mahtavia kuvia. Saavat mielikuvituksen lentämään.

    VastaaPoista
  7. Hieno tunnelma! Minusta nuo unohdetut hautuumaat ovat kans upeita ja paljon hoidettuja/uusia mielenkiintoisempiakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, minua kiehtoo noissa juuri se "räjähtäneisyys", kun aika (ja luonto) on tehnyt tehtävänsä. Uudemmissa ei sellaista samaa tunnelmaa oikein ole.

      Poista
  8. Minäkin vaellan mieluusti hautuumailla. Niin myös tyttäreni. Ehkä se on geeneissä...

    Kun olemme merenrannalla, kotipitäjässä joulun, lähdemme jouluyönä aina hautausmaalle. Silloin tunnelma on uniikki, sillä se on kuin yhtä kynttilämerta.

    Kuvaamasi hautausmaa(t) on kuin jostain goottifilmistä. Näyttää upealta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tainnut vain kerran käydä hautuumalla Suomessa jonkun tietyn päivän yhteydessä, jolloin koko hautausmaa tuikki kynttilämeressä. Se oli kyllä koskettava näky!

      Poista
  9. Nuo löytämäsi hautuumaat ovat aina niin tunnelmallisia,tai voiko hautuumaa sellaista olla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, niissä on ihan omanlaisensa tunnelma. Minua se inspiroi ja samaan aikaan sytyttelee ajatuksia päähän. :)

      Poista
  10. Upeita kuvia, kertakaikkiaan. Jotenkin pelottavia ja kauniita samaan aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Ristiriitaisuudet ja vastakohtaisuudet ovat kiehtovia; sitä noissa vanhoissa hautausmaissa minusta juuri on. :)

      Poista
  11. Minä haaveilin lapsena meneväni kotipitäjäni hautausmaalle erään suuren, hevosen selkää muistuttavan männyn "syliin" lukemaan Pikku vampyyri -kirjaa iltahämärässä :) Puu on edelleen pystyssä, mutta lukuhaave toteuttamatta.

    Hautausmaat ovat omalla surullisella tavallaan viehättäviä, mutta samalla myös hieman kammottavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä ehtii lukuhaaveen toteuttaa...! ;) Tässä on lähellä eräs vanha hautausmaa, johon menen toisinaan kesäisin lukemaan. Luin siellä hetken aikaa elämäni ekaa lukumaratoniakin. :D

      Poista
  12. Mahtavat kuvat. Olen itse kiertänyt meidän keskiaikaisten kirkkojen hautausmaita, oman tutkimukseni takia.
    En osaa nähdä noita unohduksen kontekstin kautta, vaan mietin, että wau, mikä elävä kulttuuriperintö noissa on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, hyvä näkökulma! En osaa itsekään "surra" sitä, että ne on sinne jätetty hoitamatta. Silloin surisin, jos ne raivattaisiin sieltä pois ja rakennettaisiin tilalle vaikkapa joku asuinalue.

      Poista
    2. Meillä näkee noissa vanhoissa kirkkotarhoissa käytöstä poistettuja kivikasoja. Ne on sijoitettu kuin tunkiolle kasaan sikin sokin. Toisaalla ne saattaa olla muuria vasten kauniisti esillä. Noi sun kuvat ovat mahtavia. Noista bongaisi vaikka mitä. Etsin itse vanhoja lääkekasveja ym. Meilläkin juuri hoitamattomat haudat ovat mielenkiintoisia.

      Poista
  13. Toistan Annikan sanoja, hautausmaat, <3. Mutta käypä kurkkimassa blogiani, sillä sinut on HAASTETTU. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On on! <3 Kävinkin jo kurkkimassa, mutten vielä sanonut mitään. Kiitos haastamisesta, muru!

      Poista
  14. Onneksi ovat olemassa. Hautuumaat ovat omalla tavallaan turvallisen kiehtovia, eivät pelottavia. Kuvaat niitä kauniisti. Kävimme keskustelua appiukkoni kanssa haudoista, aihe oli silloin ajankohtainen. Heidän perhehautansa ovat ikuisessa huollossa, mutta hän ei olisi halunnut sinne mauseleumiin. Polttohautaus ei tullut kyseeseen uskonnon vuoksi. Kuka muuten muistelisi ja istuisi nokikasan kupeessa? Mistä historioitsija löytäisi tietonsa? Sankarihauta sitten valittiin yksin tuumin.

    VastaaPoista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.