Hae tästä blogista

torstai 16. elokuuta 2012

Keski-ikäinen kidnappaaja

Penny Hancock: Tideline


Eräänä helmikuisena päivänä 15-vuotias Jez saapuu Sonian upean jokivarsitalon ovelle lainatakseen lempiartistinsa levyn.

Sonia kutsuu pojan sisälle: onhan Jez hänen ystävänsä sisaren poika. Vierailu ei kuitenkaan jää ihan lyhyeksi, sillä muistojensa riivaama Sonia ei haluakaan päästää Jeziä pois.

Mikä saa Sonian toimimaan niin mielipuolisesti, että hän syyllistyy kidnappaukseen? Mikä häntä lopulta Jeziin yhdistää? Tässä kohden ei ole juonipaljastus, kun kerron, että ei mikään: Jeziä ja Soniaa ei yhdistä sitten niin mikään. Paitsi Sonian harhaiset ajatukset.

Melkoisen mielenkiintoinen asetelma, vai mitä? Hancock kirjoittaa koukuttavasti ja itse imaistuin mukaan heti alusta lähtien kirjan tunnelmaan ja sen tapahtumiin. Nykypäivän rinnalla valottuvat Sonian muistot hänen lapsuudestaan ja etenkin intensiivinen suhde nuoruuden rakkauteen, jonka onnettomasta lopusta Sonia syyttää itseään.

Hiljalleen alkaa valottua myös Sonian suhde äitiinsä, aivomieheensä ja tyttäreensä. Hancock ei kerro kaikkea, mutta vihjaa riittävästi. Muutaman yllätyksen hän on myös säästänyt kirjan lopulle. En niitä käy tässä sen kummemmin ruotimaan, koska kirjalta putoaa pohja, jos niin teen.

Tästä kirjasta ei kannatakaan tietää tämän enempää, sillä tietous pilaisi lukunautinnon. Tämä kun ei ole sellainen kirja, joka mielestäni kestäisi useita lukukertoja. Yksi kerta riittää ja mitä vähemmän tietää etukäteen, sen parempi.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Lontooseen, Thamesin varrelle. Tarkemmin ottaen Greenwichiin. Minua luonnollisesti kiehtoi kuvaukset Thamesista, joiden kohdalla Hancock onnistuu mielestäni hienosti. Joen läsnäolo on voimakas ja sillä on keskeinen merkitys Sonian elämässä, mutta siis mitään tietopakettia Thamesin historiasta ei ole odotettavissa.

Kirjan loppu oli pienoinen pettymys. Miten onkin niin vaikea tehdä kunnon loppu kirjaan? Kaikkiahan ei tietenkään voi miellyttää ja minua ei kirjan päätös tosiaan miellyttänyt. Mutta aina ei voi voittaa.

Tideline on Penny Hancokin esikoiskirja (tammikuu 2012). Toinen kirja Pennyltä ilmestyy huhtikuussa 2013 nimellä Meantime. Meantime vaikuttaa kuvauksen puolesta kiehtovalta, joten se menee ehdottomasti lukulistalle sen ilmestyttyä.

Tidelinen saa AdLibriksestä englanninkielisenä. Sitä ei käsittääkseni ole suomen kielelle käännetty.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaapa hyvältä! Olen laiska enkuksi lukemaan joten ei auta kuin suomennosta odottaa... Onko sulla mitään tietoa ajankohdasta?

    VastaaPoista
  2. Ei kyllä ole mitään havaintoa siitä käännetäänkö tätä edes Suomeksi. Toistaiseksi ei ole käännetty, mutta sehän voi joskus kestää.

    VastaaPoista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.