lauantai 15. helmikuuta 2014

Sankta Psykon kasvatit

Kansi: Richard Shepherd/Arcangel Images
Johan Theorin: The Asylum
(Sankta Psyko, 2011)
Doubleday 2012
Ruotsista kääntänyt Marlaine Delagry
S. 412

Johan Theorinista kuulin ensimmäisen kerran blogeissa ja kiinnostuin hänen kirjoistaan. Etenkin tämä The Asylum (suomeksi tämä kirja on käännetty nimellä Sankta Psykon kasvatit) herätti uteliaisuuteni, sillä mielenterveyteen liittyvät teemat aina kiinnostavat minua.

Jan Hauger on lastentarhanopettaja, joka hakeutuu töihin päiväkotiin. Päiväkoti sijaitsee psykiatrisen sairaalan kupeessa ja päiväkodin lapset ovat sairaalan potilaiden lapsia.

Haugerilla on omat motiivinsa hakeutua työhön juuri tuohon kyseiseen paikkaan. Mutta mitkä ne motiivit ovat?

Tarinaa kerrotaan kolmessa aikatasossa, mikä tekee kirjan rakenteesta erityisen koukuttavan. Painopiste on nykyajassa, mutta takautumien kautta alkavat Haugerin menneisyyden salat hiljaksiin paljastua.

Ja salaisuuksia tässä kirjassa piisaakin - eikä vain Haugerilla. Itse kullakin tuntuu olevan omat salaiset agendansa eikä niitä välttämättä kerrota muille. Ainakaan sellaisenaan. Haugerkin pääsee lopulta mukaan "salaseuraan" ja se avaa hänelle väylän pyrkiä omaan tavoitteeseensa.

Kirjan tunnelma on kauttaaltaan melko mystinen ja ajoittain hiostava. Kyllä, hiostava siitä huolimatta, että eletään pääasiassa syystalvea. Sellainen kylmän nihkeä ja alavireinen, hieman utuinen. Pidin kirjan tunnelmasta, samoin sen maisemasta. Koin ne niin elävänä, että saatoin kulkea itsekin mukana.

Kirjan loppu oli pienoinen pettymys ja arvasin sen tietyltä osin jo ennen "päätöspistettä". Arvaaminen ei sinänsä haittaa, koska tykkään kirjoista, joissa lukija pääsee mukaan spekuloimaan. Mutta olisin kaivannut silti toisenlaista loppua. En voi kertoa enempää spoilaamatta, joten vaikenen.

Jotkin kirjat synnyttävät paljon ajatuksia ja niistä kirjoittaminen lyhyesti on lähes mahdotonta. Tämä kirja ei herättänyt mitenkään erityisen paljon ajatuksia, vaikka kirjasta kovasti pidinkin. Joskus sitä vain antaa kirjan viedä ja seuraa itse narussa perästä. Kirjasta syntyneiden ajatusten määrä ei ole siis suorassa suhteessa siihen pidinkö kirjasta. Enkä viitsi väkisin kirjoittaa pitkästi, jos ei ole asiaa.

Kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Annika, Annami, Leena Lumi, Mai Laakso ja Susa.

11 kommenttia:

  1. Theorin on hirvittävän taitava dekkaristi ja olen pitänyt hänen kaikista kirjoistaan. Tämä uusin suomennettu on kaiken huipuksi paras Theorin ikinä. Erittäin kiinnostava päähenkilö ja juuri tuo suorastaan nihkeä, ja Theorinille ominainen mystinen tunnelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole vielä muita Theorinin kirjoja lukenut, mutta ajattelin kyllä tutustua muihinkin. Sen verran paljon tästä tykkäsin, vaikka se ehkä tuosta latteasta tekstistä käykään kovin hyvin ilmi. :D

      Ja kiva kuulla, että samantyyppistä tunnelmaa on muissakin hänen kirjoissaan tarjolla!

      Poista
  2. Aion kyllä tämän lukea, sitten kun tulee jostain sopivasti vastaan. Vaikka en tykännyt Theorinin Hämärän hetkestä, joka on ainoa lukemani tyypiltä. Se oli nimittäin pitkästyttävä! Mutta haluan antaa uuden mahdollisuuden. (Ikään kuin herra sitä anelisi. =D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ei kyllä ollut yhtään tylsä eikä kuivakka eikä pitkästyttävä. Minä pidin kovasti ja kirja tuli luettua "vielä yksi luku" -tyylillä. :)

      Jossain vaiheessa minä taas kokeilen Theorinin muita kirjoja. Ne sitten pitääkin vissiin lukea järjestyksessä, kun olen ymmärtänyt että muut hänen kirjansa kuuluvat johonkin sarjaan. :)

      Poista
  3. Tämä oli kyllä oikea kauhukirja minulle. Jo pimeät käytävät ja vankimielisairaala yöaikaan, ei kiitos en haluaisi mennä sinne.
    Minä muistaakseni tykkäsin kirjan lopusta ja kirjasta hyytävän paljon, koska annoin neljä tähteä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en varmaan haluaisi mennä öisille käytäville, mutta hmm... menisin silti :D Siis jos kyse olisi autioituneesta rakennuksesta. Noin muuten noudattaisin kyllä paikan sääntöjä enkä lähtisi haahuilemaan omin päin minnekään niin kuin Jan Hauger tekee. :)

      Poista
  4. Tämä oli kyllä hyytävän hyvä lukukokemus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli - mielettömän kiinnostava miljöö kirjassa!

      Poista
  5. Voi luv, sun on pakko lukea muutkin Theorinit! Niljakas tunnelma tässä oli, koukuttava teos mutta olet oikeassa - hirmuista ajatusryöppyä kirja ei aiheuttanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuhmana tyttönä haastoin sinut silläkin uhalla, että olet jo vastauksesi antanut :)

      Poista
    2. Kävinkin jo blogissasi, kiits haastelomisesta. Vastaan sitten, kun on saan aivotoiminnan takaisin ;)

      Kannatti tosiaan tämä kirja lukea!

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.