Kirja kuin taideteos

Alexandr Orlov: A Simples Life – My Life & Times

Törmäsin tähän kirjaan jossain kirjakaupassa about puolisen vuotta sitten. Ihastuin heti kirjan visuaalisuuteen sitä selaillessa, mutta vasta nyt tartuin siihen kunnolla ja luin sen.


Onpas harvinaisen suloinen kirja. Kertojana on Alexandr Orlov, jolta ei itserakkautta puutu, mutta se pukee häntä ja tekee hänestä hauskan.

Orlov kertoo sukunsa tarinan aina siitä lähtien, kun hänen esi-isänsä asuivat Afrikassa Kalaharin aavikolla. Miten sieltä päädyttiin Venäjälle, selviää kirjasta.

Tarina on hauska ja täynnä lempeää huumoria. Kirjan kuvistus on aivan uskomattoman satumainen ja taiten tehty. Varsinainen hyvän mielen kirja ja silmätkin saavat ruokaa.

Miten sai alkunsa Meerkatien vertailu (Compare The Meerkat)? Se selviää kirjasta. Nettisivuilla voi sitten itse käydä mm. vertaamassa meerkatteja.

Sivuista saa enemmän irti, jos on lukenut kirjan. Itse ihastuin kirjan lisäksi noihin nettisivuihin.



Kirjan pohjalta on tehty mainos. Olen nähnyt muutamia niistä telkkarista. Enemmän infoa Wikipediassa.


Ps. Kuvat saa isommaksi klikkaamalla: kuvasin ne itse kirjasta.

Lomailua lukemisen lomassa

Olen pitänyt pienen tauon lukemisessa ja piipahtanut Israelissa: Tel Avivissa ja Jerusalemissa.

Nyt on taas uutta intoa lukea ja pian onkin tulossa juttua aika erikoisesta, mutta taiteellisen hauskasta kirjasta.

Jos matkakuvat kiinnostaa, niitä voi katsella Kello viiden tee - syanidilla, kiitos -blogistani.

Voitin muuten kirjapalkinnon Leena Lumen yllätysarvonnassa, onnea minulle!

Yön Kukat

Kävin tänään varhaisaamulenkillä, joka starttasi about 4.15 am.

Alkaa jotenkin kyllästyttää nämä samat nurkat, joten täytynee virittää valo fillariin (voi tulla sakot, jos ei ole valoa fillarissa pimeällä) ja aloittaa nämä aamulenkit polkemalla jonnekin muualle.

Tänään minulla oli kuitenkin missiona kuvata salaman kanssa. Salamaa käyttäen voi luoda dramaattisiakin tunnelmia. Voi myös luoda öisen tunnelman, jos aamuhämärä on ehtinyt haihtua muuttuen tylsäksi ja valjuksi harmaaksi.

Yö kukat on kuvattu, kun vielä oli kunnolla pimeää. Makroilua ei tarvitse siis lopettaa öiseenkään aikaan. Salamaa en käyttäisi automaattiasetuksilla (niin kuin en niitä käytä muutenkaan), sillä se pilaa tunnelman.

Ruukku on meidän pihassa. Se on niin synkässä paikassa, ettei siitä saa edes päivällä oikein kivoja kuvia.

Nyt käytin salamaa, vaikka aamu oli jo valjennut. Tykkään paljon enemmän sen tunnelmasta salaman kanssa. Ilman salamaan siinä ei ole mielestäni oikein mitään katsottavaa.

persoonallinen kolkutin – tekisi mieli ruuvata se irti ja viedä omaan kotiin! Sitä olisi ollut mahdoton kuvata ilman jalustaa, koska oli niin pimeää ja valonlähteet (pari katulyhtyä) niin kaukana.

Minulla onkin ongelmia kuvata laajempia kohteita öiseen aikaan, koska ei ole jalustaa. Aion sellaisen hankkia, mutta en juuri nyt. Ajattelinkin, että seuraavaksi voisin kokeilla yökuvausta täytesalaman kanssa, kun kerran sellaisen satun omistamaan.

Bonuskuvana linjakas auto.

Mutta ennen kuin harjoittelen kuvaan mitään lisää, häivyn maisemista joksikin aikaa. Eli odottamani Tel Avivin reissu starttaa huomenna. Kannettava lähtee kyllä mukaan, mutta voi olla, etten ehdi mitään päivityksiä tekemään.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Elämää pakolaisleirillä

Susan Abulhawa: Mornings in Jenin

Kiinnostuin tästä kirjasta luettuani siitä Kuuttaren kirjoittamia ajatuksia. Odotin kirjalta paljon, mutta jossain määrin se jätti kylmäksi. 

Aineksia olisi ollut paljonkin, mutta mielestäni kirja olisi kaivannut huolellisempaa editointia.

Kertoja oli välillä kolmas persoona, välillä yksikön ensimmäinen. Kertojien seuraamisessa ei ollut ongelmia, vaikka kerronta olikin toteutettu kohtalaisen tökerösti. Lisäksi vihjailut tulevaan ja turhat aikahyppelyt eestaas silloin tällöin tekivät tekstistä rasittavan ja tympäisevän.

Aihe on aina ajankohtainen (valitettavasti) ja käsittelee Israelin ja Palestiinalaisten välisiä konflikteja. Tällä kertaa aihetta tarkastellaan lähinnä palestiinalaisten kannalta.

Keskiöksi nousee Abulhejan suku, jonka vaiheita seurataan usean sukupolven ajalta toisen maailmansodan lopulta alkaen. Kirjan edetessä keskeiseksi henkilöksi nousee Jeninin pakolaisleirillä syntynyt Amal.

Kirja on sotaisa, niin kuin voi helposti päätellä, mutta painopiste on kuitenkin traagisissa ihmiskohtaloissa. Eli vaikket sotakirjoista pitäisikään (itse en pääsääntöisesti pidä), niin tätä en oikeastaan kuitenkaan laskisi sotakirjaksi.

En kokenut myöskään kirjaa mitenkään järkyttävänä, vaikka aiheesta päätelleen sen olisi voinut sellainen kuvitella olevan. Mielestäni kirjoitustyyli oli kuitenkin kohtalaisen neutraali eikä ainakaan minussa onnistunut herättämään voimakkaita tunteita.

Annan siitä miinusta, sillä olisin halunnut kokea voimakkaammin. Latteat ja tönköt dialogit olivat mielestäni kirjan turmio.

Arvonta kirjojen ystäville!

Leena Lumen blogissa on yllätysarvonta. Kirjaystävien kannattaa ehdottomasti osallistua, sillä kirjalista, josta voittajat saavat kirjansa itse valita, on komea - ja kasvaa koko ajan!

Klikkaa tästä itsesi Leena Lumen arvontaan!

When things fall apart

Chinua Achebe: Things fall apart


Eräs lempipuuhani on seikkailla Amazonissa ja tutkia kirjoja. Sitä kautta löysin tämän Afrikka-aiheisen kirjan. Pidän kovasti Afrikka-kirjoista, joten pakkohan se oli tilata.

En aio kirjoittaa monta sanaa tästä kirjasta, koska oikeastaan sen tajuaminen vaatii, että lukee kirjan itse. Toisaalta kirjasta kertominen pilaa myös sen yllätyksellisyyden.

Sen verran tästä kirjasta voi kuitenkin mainita, että sen eräs teema käsittelee Okonkwoa (joka on suuri soturi) ja hänen pelostaan leimautua samankaltaiseksi kuin isänsä.

Okonkwon mielestä isänsä oli laiska pelkuri eikä oikeastaan mies ollenkaan. Niin kovasti taistelee Okonkwo elämässään ollaakseen jotain suurta (mitä hän onkin, mutta se, jos mikään, ei riitä hänelle), että inhimillisyys piiloutuu kovan kuoren alle.

Lisään tämän kirjahaasteen kuudenneksi valinnaksi: Kirja, joka tekee sinut surulliseksi.

Tämä kirja teki minut surulliseksi monella tapaa. Vaikka Okonkwo ei henkilönä ole ehkä maailman miellyttävin, on hänessä nähtävissä myös inhimillistä ainesta pinnan alla.

Okonkwo on myös loppuun asti lojaali klaanilleen. Valkoisen miehen tuleminen ja asettuminen kyläyhteisöön levittämään kristinuskoa sai karvani nousemaan pystyyn: mikä oikeus näillä on tunkeutua afrikkalaisiin kyliin ja repiä kaikki kappaleiksi. Sillä kirjan nimen mukaisesti siitä siinä on kyse.

Oli mielenkiintoista lukea vaihteeksi kirja tästä näkökulmasta. Näitä kirjoja on tullut luettua yleensä länsimaisen eli ”valkoisen miehen” näkökulmasta.

5. Kirja, joka tekee minut iloiseksi

Kirjahaasteen viides kohta: kirja, joka tekee minut iloiseksi.

Tämä tuntui aluksi vaikealta ja aloin ihan pohtia luenko mitään iloisia kirjoja, jos tätä täytyy näin kovasti miettiä.

Sitten mieleeni tuli Alexandre Dumasin Kolme muskettisoturia. Vanhasta kirjablogistani lunttasin, että olen lukenut tämän kolme kertaa.

Eli periaatteessa löytyi samalla se kirja, joka olisi sopinut kakkoskohdan haasteeseen (A book that you’ve read more than 3 times).


Näin kirjoitin kirjasta vanhassa kirjablogissani:

Suuri osa lienee kuullut kolmesta muskettisoturista. Alexandre Dumasin kirjoittamasta kirjasta on tehty lukuisia eri filmatisointeja. Itsekin olen nähnyt niistä muutaman. Ei kuitenkaan ole tässä(kään) tapauksessa kirjan voittanutta.

Vaikka ainakin joku elokuvista muistaakseni oli ihan ok, niin niiden juonta on kyllä lyhennetty ihan reilulla kädellä. Myöskään kirjan omintakeista kielellistä ilottelua ja tunnelmaa on liki mahdotonta siirtää valkokankaalle. Mielestäni näet eräs kirjan suolasta – juonen lisäksi – on ehdottomasti sen kirjoitustyyli ja noiden muskettisoturien luonnekuvaukset, jotka eivät elokuvissa oikein pääse oikeuksiinsa.

Myös dialogit ovat herkullisia ja humoristisia. Kirja kokonaisuudessaan on hyvin humoristinen ja sen lukeminen on kaikin tavoin nautinto. Voisi sanoa, että se tarjoilee palan historiaa maukkaassa muodossa.


Olisin halunnut tähän kuvaksi Kariston kannen, koska se kirja minulla on. Muutenkin Karsiton kansi on mielestäni kauniimpi kuin tämä Otavan kansi.

***

Edit: Hupsista, jäi kohta 4 välistä eli "Favourite book of your favourite series". No ei nyt tule mieleeni mitään - voi olla, ettei sellaista edes ole. Lisään sen tähän loppuun, jos sellainen joskus tulee mieleeni.