Rose Tremain on suosittu brittiläinen kirjailija, josta ei kaiketi kukaan maassa asuva ole voinut välttyä kuulemasta, ellei asu maakuopassa tai ole luku/kielitaidoton. Minullekin Tremain on nimenä tuttuakin tutumpi ja olen häneltä muutamia haastatteluja lukenut, mutta en yhtään kirjaansa ennen kuin nyt.
Rose Tremain: Lily
Vintage 2021
s. 274
Kirjan nimihenkilö Lily hylätään vastasyntyneenä puiston portille Lontoossa vuonna 1850. Sieltä hänet pelastaa muuan nuori poliisi ja vie orpokotiin. Kyseinen laitos on nimeltään The Foundling Hospital, joka on oikeasti ollut muinoin olemassa.
Suhtautuminen lapsiin ja lastenhoito tuohon aikaan oli hieman erilaista kuin nykyään. Kuri orpokodissa on ankara ja rangaistukset vähintään yhtä ankaria. Sopeutuminen orpokotiin on Lilylle vaikeaa, sillä hän on viettänyt ensimmäiset kuusi vuotta sijoituskodissa, jossa hän on saanut kokea äidinrakkautta ja perheeseen kuuluvuutta.
Romaanin kannessa kerrotaan kirjan olevan kertomus kostosta, mikä tietysti tällaista (kirjallisuudessa) kostonhimoista ihmistä kiehtoo. Heti alussa on myös selvää, että on tapahtunut murha ja murhaaja on Lily, joka kärvistelee omatuntonsa ja kiinnijäämisen pelon kanssa.
Kuitenkin, mielestäni romaani on enemmänkin Lilyn kasvutarina kuin niinkään kertomus kostosta. Siitä miksi Lily päätyi tekemään mitä teki ja miten se vaikuttaa hänen elämäänsä sen jälkeen. Kostamisesta itsessään ei varsinaisesti jauheta kuin lyhyesti noin yhdessä kohdin, kun Lily mielessään reflektoi tekoaan ja motiivia. Jos siis kostoteema ei innosta, ei kannata ainakaan sen takia jättää romaania lukematta.
Tarinaa kerrotaan kahdessa aikatasossa, mutta molemmissa Lilyn näkökulmasta. Mennyt avautuu nykyajan rinnalla takaumin omissa luvuissaan. Lily on nykyajassa 17-vuotias ja hän työskentelee peruukintekijänä Belle Prettywoodin yrityksessä. Belle on mielenkiintoinen henkilöhahmo, joka kohtelee Lilyä hyvin. Bellen osuus romaanissa on jää lopulta melko ohikiitäväksi, mutta sellaisia jotkin suhteet elämässä ovat.
Samoin etäiseksi jää Lilyn vauvana pelastanut poliisi, joka on läsnä taustalla koko romaanin ajan. Hän on mysteerimies kirkon takarivissä, kunnes eräänä päivänä muuttu lihalliseksi. En päässyt käsiksi poliisin pakkomielteeseen (sitä se nimittäin mielestäni on) Lilyä kohtaan enkä myöskään Lilyn tunteisiin poliisia kohtaan.
Hurjia juonenkäänteitä odottavalle en tätä suosittele, sillä tämä on ehdottomasti tunnelmaromaani, joka lipuu arkisesti päivästä toiseen, ajasta toiseen. Tunnelma itsessään on melankolinen ja kohtuullisen ankea. Oikeastaan Belle on ainoa nauru muuten hymyttömillä huulilla. Nopea ohikiitävä nauru, joka loppuu yhtä äkkiä kuin alkaakin.
Ihan luettava romaani, mutta ei ilmeisesti kuulu Tremainin parhaimmistoon. Lily herätti kuitenkin kiinnostukseni lukea lisää kirjailijalta. Käsittääkseni Rose Tremainilta on suomennettu vain yksi romaani, Soitto ja hiljaisuus (alkuper. Music and Silence).
Joskus useampi vuosi sitten luin pari Tremainin kirjaa, joista muistelen myös melankolista tunnelmaa ja historiallisia aiheita, mutta juonenkäänteet ovat kadonneet mielestä (eivätkä ne taida tärkeitä tuotannossa ollakaan).
VastaaPoistaOn ollut mielessä kirjailijana jolta voisi jotain lukea lisääkin, muttei ole tullut kuitenkaan luettua...
Juu, olen minäkin ymmärtänyt että monet Tremainin kirjat eivät mitään varsinaisia ilotteluja ole ja tunnelma on oleellisempaa kuin juoni, vaikka juonikin löytyy kyllä.
PoistaTämähän vaikuttaa todella kiinnostavalta. Usein ihmetyttää, millä perusteella suomennospäätöksiä tehdään.
VastaaPoistaYksi kirja on suomennettu muinoin (2002), ehkä ei ottanut tuulta alleen riittävästi.
PoistaTämä kuulostaa mielenkiintoiselta. Tremainin nimi jotenkin herättää jotain muistikuvia, mutta en kyllä ainakaan Goodreadsin mukaan ole koskaan häneltä lukenut mitään
VastaaPoistaTremainilta on suomennettu vain yksi kirja, niin ei taida siksi olla kovin tunnettu Suomessa. Toki etenkin nykyään monet suomalaiset käsittääkseni lukevat paljon myös englanniksi.
PoistaTremainin nimi ei ainakaan nyt äkkiseltään herätä mitään mielikuvia. Kuulostaa kuitenkin sellaiselta, että hänen tuotantoonsa voisi perehtyä.
VastaaPoistaJuu, ei taida olla Suomessa erityisen tunnettu kirjailija. Tremain kirjoittaa pääasiassa historiallisia romaaneja, aika erilaisia teemoja ja aiheita löytyy hänen teoksistaan.
PoistaKirjailijan nimi ei soita kelloja, mutta kirjan kansi näyttää tutulta - ehkä se on pyörinyt lukuaikapalvelun suosituksissa. Ankeus ja hymyttömyys ei tällä hetkellä oikein vedä, sen verran kesälomatunnelmissa olen. Sinänsä muuten ihan kiinnostavan oloinen romaani.
VastaaPoistaTätä ei tosiaan kannata lukea silloin kun kaipaa iloisempaa tunnelmaa. Tässä sitä (iloa) ei juuri ole ja ne vähäisetkin onnenhetket ovat pääasiassa nostalgisia muistoja.
PoistaItsekin kaipaisin vähän pirteämpää luettavaa, mutta jotenkin onnistun jatkuvasti ottamaan lukuun jotain supersynkkää.
Näin suosittu kirjailija, josta en ole kuullut mitään! Ehkä tämä Lily ei juuri ole minun kirjani, mutta kenties joku muu, jossa ei kohdella lapsia ankeasti.
VastaaPoistaTremainilla on laaja tuotanto ja mielenkiintoisia historiallisia aiheita. Yksi teos on suomennettu joskus muinoin. Ei siis ihme, ettet ole kirjailijasta aimmin kuullut.
PoistaNimi ei ollut ennestään tuttu, mutta vanhempia äänikirjoja ja enemmän e-kirjoja löytyy Storytelistä. Mutta huomasin että häneltä ilmestyy syksyllä kirja Daphne du Maurierista, ja siitä sain idean että voisin kuunnella Rebekkan klassikkohaasteeseen, kun mulla on siihen vielä kirja päästämättä enkä muista siitä Hitchcockin leffasta mitään, ja hänen romaanin sitten kun se ilmestyy 😊
VastaaPoista