Minulla on ollut tapana listata tammikuussa edellisen vuoden vaikuttavimmat lukukokemukset. Joskus on jäänyt vuosi välistä, mutta nyt ei jää.
Listauksen teen samalla kaavalla kuin aina, ja tuon kaavan lukea vaikkapa vuoden 2022 postauksesta.
Kirjat ovat satunnaisjärjestyksessä, postaukseeni pääsee klikkaamalla kirjailijan nimeä.
1. Aiwanose Odafen: Tomorrow I Become a Woman
Todella runsas ja tunteita herättävä kirja, joka on erittäin koukuttava. Tunneskaala vaihtelee ilosta ja lämmöstä suoranaiseen raivoon. Pidin todella paljon Odafenin kirjoitustyylistä. Sanonnat/sananlaskut ovat kiintoisia ja jotkin luvuista on nimetty niillä.
2. Edwidge Danticat: Claire of the Sea Light
Danticat taitaa tarinankerronnan: asioita ei usein sanota suoraan, vaan kuvaillaan siten, että lukija saa itse päätellä ja havaita. Tyyli on tehokas ja muutamissa kohdin pysäyttäväkin – etenkin, kun lukija jää lopulta yksin oivalluksensa kanssa janoamaan jatkoa, jota ei tule.
3. Lola Jaye: The Attic Child
Lola Jaye kirjoittaa kauniisti ja koskettavasti olematta imelä. Hän tuo esille rasismin eri piirteitä aina kolonialismin ajoilta kirjan nykyaikaan. Muita teemoja ovat muun muassa identiteetin rakentuminen ja oman paikan löytäminen maailmassa.
4. Jevhenija Kuznjetsova: Kysykää Mialta
...ihastuin Kysykää Mialta -romaaniin jo alkumetreillä ja ihastus sen kuin kasvoi tarinan edetessä. Kyseessä ei ole juonivetoinen teos, vaan tarina on kuin hitaasti kypsyvä omena, joka aivan kirjan lopussa putoaa puusta. Loppu on uuden ajanjakson alku.
5. Andrea Levy: Small Island
Levy on taitava luomaan todentuntuiset ja aidot henkilöhahmot, jotka selkeästi erottuvat toisistaan niin tyyliltään kuin ajatuksiltaan. Kaikkien henkilön taustoja avataan riittävästi siten, että heitä voi alkaa ymmärtää (pakollinen huomio: ymmärtää ja hyväksyä ovat eri asioita). Minulle kiehtovin oli Hortensen tausta ja hän nousi muutenkin ”lempikertojakseni”.
Vaikuttava ja vahva romaani, jossa ei ole mitään turhaa.
6. Yasunari Kawabata: Kioto
Kioto on lempeä tunnelmakirja, jonka tapahtumat sijoittuvat – ylläripylläri – Kiotoon, Japaniin. Kirjan sivuliepeessä kerrotaan, että kirjaa voi pitää eräänlaisena rakkaudentunnustuksena Kiotolle ja olen taipuvainen olemaan samaa mieltä. Kawabata kuvaa miljöötä huolellisesti, erityisesti luontoa ja ihmisten suhdetta luontoon.
7. Peace Adzo-Medie: Nightbloom
Kysymys on näkökulmista ja kokemuksista. Siitä, miten samat tapahtumat suodattuvat hyvinkin erilaisiksi riippuen siitä, kuka niitä katsoo ja tulkitsee. Ja kuinka paljon kohinaa tulkintaan päätyy. Kohinana voi pitää juoruja, muiden ihmisten asenteita ja vaikutuksia, ilmapiiriä ymv.
8. Claire Fuller: Unsetteled Ground
Tämä kirja herätti minussa syistä, jotka pidän itselläni, yllättävän paljon kaikenlaisia mietteitä – myös sellaisia, joista en ole ylpeä tai joita en missään nimessä sanoisi ääneen. Toisinaan jopa omat asenteet ja ajatukset voivat yllättää ja niitä täytyy ihan jäädä pohtimaan. Mietin, että antaisin jonkin pienen esimerkin, mutta eihän sellaista voi tehdä lyhyesti, koska oma ajatuskulkuni näyttäytyisi todennäköisesti omituisena ja epäloogisena sellaiselle, joka ei minua perin juurin tunne.
*
Yleinen miete lopuksi
Olen aiemmin kirjoittanut samastumisesta lukiessani. En varsinaisesti etsi samastusmispintaa kirjallisuudesta. Tai jos etsin, niin silloin kirja on valittu hieman eri perustein kuin yleensä. Minulla ei ole varsinaista tarvetta tulla nähdyksi (mitä se nyt sitten tarkoittaakaan) lukiessani kirjallisuutta
Toki peilaan kirjassa esiintyviä ajatuksia tmv. omaan elmääni/itseeni, mutta en pidä siitä että tulkitsisin niitä vain oman napani kautta. Minua kiinnostavat TOISTEN navat ja asettuminen toisen asemaan ja itseni häivyttäminen. Toki oma taustani vaikuttaa tulkintaan.
Lukiessa voi itsestäkin paljastua asenteita, joista ei ehkä ollut edes tietoinen. Ikinä ei tiedä, mikä kirja voi saada sellaisenkin ajatusrumban aikaiseksi.
Ja tietysti, jos en saa kirjaan minkäänlaista tarttumapintaa mihinkään, voi lukukokemus jäädä melko kummalliseksi. Tästä esimerkkinä vaikka James Dickeyn Syvä joki.
Kiva kooste! Kioto on näistä minulle tuttu, ja pidin kyllä kovasti tästä tunnelmapalasta. Koetan itsekin saada vuoden parhaat -listauksen aikaan tällä viikolla... vähän hitaasti on lähtenyt vuosi käyntiin. 😀
VastaaPoistaKioto jäi mieleen juuri tunnelmansa ja miljöönsä takia: ihana rauhallinen keidas koko kirja.
PoistaAika hidasta on minullakin lukeminen, mutta tammikuulle osuu postausaiheita koosteiden muodossa. :D Loppukuusta blogi kaiketi hiljenee, jos/kun joudun evakkoon eikä ole edes kannettavaa. En todellakaan ala puhelimella blogia päivittämään. :D
Kiinnostava kooste. Näistä useampia ei saa meidän kirjastoista. Tuo viimeinen löytyi ja varasin sen. Olen lukenut Kysykää Mialta (aurinkoinen teos) ja Peace Adzo-Medieltä His Only Wife, josta pidin sen modernin Afrikan kuvauksen ja päähenkilön vuoksi.
VastaaPoistaSamastuminen tarkoittaa minulle tunteisiin samastumista, ei sitä, että kirjassa olisi itsen kaltainen ihminen tai että olisi kokenut samoja asioita kuin kirjan päähenkilö. Se on sitten vertaiskokemustyyppistä samastumista ja näitä kirjojahan on paljon, lapsensa menettäneet, masentuneet, addiktion kourissa kamppailevat, luokkahypyn tehneet jne. Ihan hyvin voi samastua vaikka prinsessa Victoriaan, joka koittaa pysyä hereillä tylsissä tilaisuuksissa kameroiden raportoidessa jokaisen pään nyykähdyksen tai lapsisotilaaseen, joka koittaa selvitä hengissä ja silti säilyttää itsessään jotain inhimillistä. Jokainen on kokenut kaikkia tunteita, joten kirjoja voi kirjoittaa samastuen ja eläytyen elämään, jota ei ole elänyt ja samoin voi lukea samastuen monenlaisista elämistä monenlaisissa ympäristöissä ja aikakausissa.
Tarkoittanet modernin Ghanan kuvauksen takia? Afrikan valtiot ovat todella erilaisia keskenään, vaikka toki samojakin piirteitä esiintyy maiden/heimojen kesken. Ei ole mitään moderia Euroopan kuvaustakaan ja vielä vähemmän Afrikan, ajattelen. Miksi Afrikan kohdalla moni puhuu koko maanosasta eikä erillisistä valtioista, mietin.
PoistaJuu, samastua voi vaikka eteismattoon. Tuossa linkkaamassani samastumispostauksessani on tosi hyvää keskustelua ja avaan omia ajatuksiani siinä enemmän. En käy tässä niitä toistamaan. Kiitos sinulle kommentistasi, jossa avaat omia ajatuksiasi aiheesta!
Ai anteeksi, en huomannut linkkiä, kun se minun koneellani ei erotu tekstistä. Joo, siellä oli hyvä keskustelu.
PoistaKyllä, Afrikassa on modernia Afrikkaa ja takapajuista Afrikkaa eri valtioiden välillä ja sisällä. On hyvä, että sitä modernimpaakin elämää kuvataan nykyromaaneissa. Yksipuolinen ja vanhentunut kuva on ollut esillä yksinomaisena liian pitkään, osin varmaan käännösten puuttumisen vuoksi.
Siis tarkoitin 'modernia' adjektiiviksi Afrikalle, en kuvaukselle.
Ja kyllä Euroopassakin on kaikenlaista, jos ajattelee vaikka Euroopan köyhimmän valtion Bulgarian syrjäseutuja ja toisaalta isoja pääkaupunkeja.
Oho, onpa outoa ettei linkit näy. Pitäisi olla vaaleanruskealla. Minulla näkyy kaikissa selaimissa ja puhelimessa hyvin. Täytynee harkita, josko muuttaisi linkkivärin tummemmaksi.
PoistaJa juu, minulle tapahtui ajatusvirhe kommentissani sinulle, anteeksi! Ajattelin kulttuuria ja mietin tosiaan, että mikä ihmeen afrikkalainen kulttuuri, kun ei sellaista ole. Kiitos kun tarkensit, mitä tarkoitat.
Enkuksi on kyllä tarjolla aika hyvin "modernia" kirjallisuutta eri Afrikan maista. Toki tietyt maat erottuvat eli luonnollisesti ne, joissa Brittilä on perseillyt kolonialismin aikaan.
Kysykää Mialta oli minusta jotenkin hiipivästi hyvän mielen kirja (eli imelyys puuttui kokonaan). Tai jotenkin se loppupuoli, kun vanha talo täyttyi niin monenlaisista ihmisistä eri kuvioineen oli jotenkin tosi kotoisa ja huumoriakin siinä oli. Rakastan sellaisia kuvauksia, joissa jokin syy "pakottaa" erilaiset ihmiset sisätiloihin yhteen ja sitten taitava kirjailija pääsee herkuttelemaan sillä asetelmalla. :D
VastaaPoistaJuu, samaa mieltä. Lämmin tunnelma kirjassa ja myös erilaisuus hyväksyttiin eikä sen takia halveksittu, vaikka siitä voitiin leikkimielisesti piikitellä. :D
Poista