No ei ole niin. Nainen on nainen ja naisen paikka on tutusti ja turvallisesti hyöriä keittiössä ruuanlaittopuuhissa ja noin yleisesti siivoamassa. Nainen on myös synnytyskone ja hyvä olisi synnytellä poikalapsia, jotka vartuttuaan tuovat leivän pöytään.
Vaan eipä niiltä pojiltakaan sinänsä paljon kysellä, mitä haluavat elämällään tehdä. Ahtaat raamit ja roolit on kaikille valmiina olkaa niin hyvät. Miehillä liikkumistilaa on hieman enemmän ja voi myös harrastaa vaimon hakkaamista ilman että siihen kukaan puuttuu.
Etaf Rumin romaani A Woman is No Man on kauttaaltaan surullinen kuvaus tällaisesta arjesta naisten näkökulmasta. Kuinka ihminen itse omaksuu roolinsa ja asettuu vankilaansa, koska ei muusta tiedä. Koska niin on aina tehty ja täytyy tehdä. Perinteiden, uskonnon ja kunnian nimissä.
Palestiina, 1990
Isran matka kohti tuhoa alkaa oikeastaan jo syntymästä: hän on tyttö, joten hänet täytyy mahdollisimman nuorena naittaa ja lähettää uuteen perheeseen synnytyskoneeksi ja piiaksi.
Sopiva sulhoehdokas nimeltä Adam saapuu New Yorkista asti tapaamaan mahdollisesti tulevaa vaimoaan. Kaupat tehdään, häät vietetään ja Isran matka kohti uutta vankilaa elämää Brooklynissa alkaa. Isran ongelma (kyllä, naisen vika) on, että hän synnyttelee vain tyttöjä, vaikka poikia on pyydetty. Neljä tyttöä eikä yhtään poikaa. Miten julkeaakin.
Brooklyn, 2008
Isran vanhin tytär Deya haluaa opiskella, mutta Fareeda-isoäitiä (Isran anoppi) kiinnostaa lähinnä pojantyttärensä naittaminen, koska… Noh, kyllähän me tiedämme, mitä naisten kuuluu tehdä ja miten elää. Tai lähinnä olla olemassa miehelleen – tosin mielellään hiljaa nurkassa ja ilmaista olemassaolonsa ainoastaan kysyttäessä jotain.
Kirjan asetelma kuulostaa kliseiseltä, mutta sen käsittely ei sitä ole. Toisaalta en halua muutenkaan typistää näin kammottavaa asiaa kliseeksi: se on valitettavan totta joillekin yhä edelleen ja koen että siitä kliseenä puhuminen on röyhkeää piittaamattomuutta.
Itse asiassa luin juuri tätä samaista aihetta sivuavan muistelmateoksen: Zeba Talkhanin My Past Is a Foreign Country, josta kirjoitan erillisen postauksen. Mutta on jokseenkin hauska sattuma, että luin kaksi näin samantyyppistä teosta peräjälkeen – toinen fiktiivinen romaani, toinen muistelma.
Etaf Rum ei kuvaa vain naisten ahdinkoa patriarkaalisessa kulttuurissa (ja uskonnon käyttämistä keppihevosena alistamisessa) vaan myös sen vaikutuksia miehiin. Myös miehiin kohdistuu valtavia odotuksia ja paineita, vaikka heidän elämänsä ainakin näennäisesti vapaampaa onkin.
Rum kuvaa taiten sitä, miten vaikeaa on muuttua kun perinteet ja tavat ovat niin syvälle iskostuneet ja niitä on vaalittu yli sukupolvien ja kun pahimmassa tapauksessa koko yhteiskunta perustuu tällaiselle kahtiajaolle. Ei ole muita teitä kuljettavaksi. Fareeda vaikuttaa painajaismaiselta anopilta ja onkin kyllä. Mutta tässä kirjassa ei ole mustavalkoisia ihmisiä eikä Fareedakaan ole sellainen. Eivätkä vaimojaan pieksevät miehetkään. Ja juuri tämän takia kirja herättää todella ristiriitaisia tunteita.
Olisiko moni tai kukaan lopulta valinnut itselleen juuri sellaista roolia, jota joutuu elämään? Tuskin, jos olisi ollut tarjolla muita vaihtoehtoja.
Vaikka romaanin aihe on melkoisen rankka ja synkkä, on siinä toivoakin.
Mielipide pähkinänkuoressa: A Woman Is No Man on varsin koukuttava ja jouhevasti etenevä, mutta samalla pohdiskeleva romaani. Sivut kääntyvät kuin huomaamatta, henkilöt tulevat liki. Pidin todella paljon.
Tietoja kirjasta:
Etaf Rum: A Woman Is No Man
HQ, 2019
s. 337
Joulu on täällä. Hyvää joulua niille, jotka sitä viettävät ja hyvää jotain muuta meille muille!
*
Kävin toissapäivänä piikillä (kolmas koronarokote eli booster jab) ja eilinen meni melko lailla koomassa. Keräsin hienosti melkein koko sarjan sivuvaikutuksia (merkitty punaisella). Buusterina minulla Pfizerin Comirnaty. Kaksi ekaa piikkiä oli AstraZenecaa.
En mainitse tätä siksi, että haluaisin osallistua johonkin pelottelukampanjaan tai mihinkään muuhunkaan. En ole rokotevastainen enkä kaipaa kommenttilaatikkoon anti-vaxxereiden vinkumisia. Koen vain, että näistä on ihan ok puhua. Jotkut saavat sivuvaikutuksia, jotkut niiltä säästyvät. Puolisoni selvisi pelkällä pistoskohtakivulla.
No johan sinä keräsit kaikki mahdolliset oireet! Minulle tuli toisesta piikistä kuume, väsymys ja kipeä patti kainaloon. Mutta ne nyt vaivasivat vain muutaman päivän, mieluummin niiden kanssa eli kuin koronan. Yksi ystäväni muuten sai juuri jouluksi koronan. Hän on riskiryhmässä ja toisesta piikistä melkein puoli vuotta.
VastaaPoistaTuo kirja kuulostaa kiinnostavalta, niin surullisia kuin nuo naisen ja miehen roolijaot ovatkin. Mutta niin tosia varsinkin tietyissä kulttuureissa. Tietysti niissäkin maissa aina osa ihmisistä ajattelee ja toimii toisin. Hyvä että kirjan henkilöt eivät ole mustavalkoisia.
Hyvää jotain muuta sinulle! :) Minulle koitti nyt joulurauha aaton ajaksi, jonka olemme kotona. Hommat on tehty ja voi ottaa rennosti. Loppuaika juostaan sitten sukulaisissa.
No sanos muuta :D Reippaasti oletin, että tuskin tulee mitään kun ei kummoisempia oirehtimisia tullut aiemmistakaan (ekasta piikistä tuli ripuli ja väsymys, mutta ei juuri muuta ja toisesta piikistä ei mitään), mutta nyt kävikin näin. Olo on nyt ihan hyvä jo ja käsi kipeä enää pistoskohdasta eikä siitäkään paljon. Parempi tällainen kehon reaktio kuin korona. Toivottavasti ystäväsi selviää ”helpolla” koronalla: kun tuntuu tosiaan olevan arpapeliä, millaisena sen kukakin saa. :(
PoistaOlisi hienoa jos tämä Rumin kirja suomennettaisiin. Minusta tässä on paljon hyvää pohdintaa ihan meille kaikille. Ja kulttuurin sisällä ihmiset ovat yksilöitä ja veikkaan, että ilman ryhmäpainetta ja painostusta voisi tapahtua muutosta, joka olisi lopulta kaikille eduksi.
Nauti niin kauan kuin voit ;)) Siis toivottavasti jotain rauhaa voit kokea myös vierailujen aikana tai välissä <3
Muuten, tässä kirjassa ja mainitsemassani Talkhanin kirjassa pohditaan myös omien rajojen asettamista. Sitä, kuinka paljon muut voivat sinulta vaatia ja missä määrin sinun pitäisi vain miellyttää ja totella. Itsehän olen aikoinaan omat rajani asettanut eikä ollut helppoa se ja katkaisi välini vuosiksi eräisiin henkilöihin. Nykyään olemme hyvissä väleissä.
Jopas sait oireita huh! Mulla oli kaikki 3 Pfizerin, ja toisesta sain jotain oireita eli rokotuskohta ol punainen ja arka muutaman päivän, ja ekasta sain vähän väsymystä samana iltana mtuta ei muuta,
VastaaPoistaKäsiteltiinkö tuossa kirjassa yhtään kunniamurhaa`? Sitä ikävä kyllä tapahtuu täällä arabiväestön keskuudessa vieläkin liian usein,mikä on niin surullista ja vaikeaa käsittää. Hyvää joulua sinulle:)
Minä itse asiassa luulin, että booster jab eli se kolmas rokote olisi aina jotain muuta kuin ne kaksi ensimmäistä. Mutta näyttääkin olevan näin ainoastaan, jos kaksi ekaa piikkiä on AstraZenecaa. Nähtävästi Pfizer tai Moderna antavat paremman suojan tehosterokotteena.
PoistaKunniamurha periaatteessa ehkä tapahtuu, mutta hmmm. Sitä ei varsinaisesti käsitellä eli jää lukijan arvioitavaksi. Mutta nyt kun mainitsit asian, näen erään kirjan kohdan moninaisemmin. En voi sanoa enempää, koska en halua vahingossakaan spoilata juonta!
Kiinnostava teos. Aihe on vaikea, kun vain nainen pystyy synnyttämään lapsia. Monessa maassa vain poikalapset hyväksytään ja tyttölapset abortoidaan pois. Tästä syystä miesten osuus on kasvanut hälyttävästi. Esim. Kiinassa on huomattu, että koska ei ole naisia, ei ole myöskään vanhusten hoitajia. Yksilapsipolitiikka on muutettu, mutta naiset eivät halua enää synnyttää, varsinkaan montaa lasta, jos ei ollenkaan.
VastaaPoistaHyvää joulua :)
Mai, tämä on kiinnostava teos. En tosin ymmärrä, mitä tarkoitat sillä että aihe on vaikea, koska vain nainen pystyy synnyttämään lapsia. Haluatko avata tuota? Itse en nimittäin näe siinä mitään vaikeaa: jos ei halua lapsia, pitäisi olla vapaus olla niitä synnyttelemättä. Jos potentiaalisen kumppanien toiveet tämän asian tiimoilta eroavat toisistaan eikä kumpikaan halua joustaa, niin sitten ei suhteella ole tulevaisuutta. Ketään ei pidä pakottaa vanhemmaksi.
PoistaKiinaa ei paljon kiinnosta kansalaiset muuta kuin hyötymielessä. Kiinassa ei ole vastaavaa kunnallista terveydenhuoltoa kuten monissa länsimaissa. Omien lasten tehtävä on hoitaa vanhempiaan: heitä ei hoida mitkään erityiset hoitohenkilöt. Suurempi huoli on sukupuolten epätasapaino ja tyttölasten hylkääminen orpokoteihin jne.
Nykyään Kiinassa saa tehdä kolme lasta (ihan naurettavaa, että lukumäärää pitää lailla säädellä, mutta Kiinassa se on tapa politikoida ja käyttää valtaa), koska Kiina on huolissaan populaation laskusta. On myös huolta kansan ikääntymisestä, mutta lähinnä siksi että tarvitaan nuorempaa verta pitämään taloudellista kasvua yllä. Aiemmin oltiin huolissaan liikakansoituksesta, jonka seurauksena talouskasvun hyödyt olisivat vaarassa. Siksi yhden lapsen politiikka.
Eli näillä lapsipäätöksillä on selkeät poliittiset syyt ja tavoitteet, joissa ei yksittäisten ihmisten etu ole etusijalla. Suuri epäsuhta ikä- ja sukupuoliajakaumassa ei ole toivottava asia ja siihen Kiina yrittää näillä tempuilla vaikuttaa.
Tuo “naiset eivät halua synnyttää” on mielestäni erittäin omituinen fraasi enkä oikein ymmärrä, mitä sillä halutaan osoittaa ja tuoda esille. Mitä sinä haluat tuolla viestiä?
Kuka oikeasti varta vasten haluaa synnyttää? Otaksuisin, että aika harva nimenomaan synnyttämistä tavoittelee, vaan sitä mitä synnyttää. Eli lasta. Synnytys on murto-osa siitä, mitä lapsen saaminen ja sen kanssa eläminen tarkoittaa.
”Naiset eivät halua synnyttää” kuulostaa minun korviini siltä kuin näin sanova ajattelisi naisilla olevan jokin kansallinen velvollisuus synnyttää, mutta nyt ei sitten kaikki haluakaan tätä velvollisuutta täyttää.
Kukaan ei myöskään ikinä kritisoi miehiä siitä, että eivät “siemennä lapsia”.
Ihmettelen, miksi asioista ei voi puhua niiden oikeilla nimillä. Kaikki naiset eivätkä miehetkään halua lapsia. Piste. Eikä ole naisten vastuu saati elämäntehtävä “synnytellä” ja pitää syntyvyys jollain tasolla X.
Kiinasta vielä, että siellä syynä haluttomuuteen saada lapsia on myös se, ettei ole varaa. Vaikka Kiina on luvannut tukea vanhempia, ei kaikilla silti ole varaa kasvattaa varsinkaan useampaa lasta. Kyllä on Suomessa ja monissa muissa länsimaissa asiat hyvin valtion tukiverkostojen ansiosta. Ilmaisesta koulututksestakin voi monissa maissa vain haaveilla.
Sori väärä lause, jonka ei ollut tarkoitus loukata, vaan se oli historiallinen ja kulttuurinen sekä fysiologinen päätelmä sen mukaan, miten myös Suomessa naisia on kohdeltu. Naisen keho on kokenut kovia sen vuoksi, että sitä kautta on saatu perheeseen ja yhteiskuntaan uusia jäseniä. Onneksi tänä päivänä joissakin maissa nainen pystyy itse päättämään omasta kehostaan ja siitä haluaako synnyttää vai ei. Tosin miljoonat naiset pakotetaan synnyttämään tänäkin päivänä, vaikka eivät sitä halua. Kauhulla ajattelen niitä pikkutyttöjä, jotka naitetaan lapsivaimoiksi ja lapsiäideiksi tänäkin päivänä. Esim. joissakin Afrikan maissa kulttuuriset ja taloudelliset erot ovat valtavia, samoin koulutus ja sen mukaan se, mihin tytöt ja naiset pakotetaan. Samoin Intiassa ja Pakistanissa. Synnyttääkö vai ei pitäisi olla naisen oma päätös, ei pakko.
PoistaTosin Suomessakin on esim. lahkoja, joissa synnyttäminen joka vuosi on velvollisuus, josta nainen ei voi kieltäytyä ilman, että hänet erotetaan perheestä, lapsista, suvusta, lahkosta jne.
Jännä miten erilailla nuo rokotukset meihin vaikuttaa. Aikamoinen paketti väristyksiä, onneksi meni nopsaan ohi! Mä tulin tosi kovaa kipeeksi influenssapiikistä muutama viikko sitten, niinpä varasin ajan koronan kolmannelle vasta vuoden alkuun.
VastaaPoistaHyvää joulua!
PoistaJuu, aika erilaisia oirehtimisia kukin ”saa”. Ehkä kehoni oli tottunut AstraZenecaan ja peljästyi nyt, kun tulikin eri merkkiä :D
Kiva muuten ”nähdä” sinua piitkästä aikaa!
Tärkeä nosto ja aihe! Aivan liian monessa paikassa on tällaista kulttuuria edelleen.
VastaaPoistaJep ja kyllä monenlaista patriarkaalista ja misogynista asennetta on näkyvissä ihan länsimaissakin. Jopa mediat itse luovat tällaista vastakkainasettelua.
Poista